UUSIMMAT

Olkoonkin olympialaiset urheilun juhlaa, hyviä pelejä niistä syntyy vain aniharvoin

23.08.2016 10:00 | Jukka O. Kauppinen

Suuret urheilutapahtumat kesä- ja talviolympialaisineen tarjoavat loppumattomasti viihdettä, niin urheilun kuin korruption ja kaikenlaisen sivusählingin puolella. Mutta on se vaan kumma, ettei urheilun suurimmasta juhlasta saada aikaan hyviä pelejä.

Olympialaisista on tehty lisenssipeli jos toinenkin, ja viime vuodet lisenssi on keskittynyt jotenkin hämmentävällä tavalla Marion ja Sonicin urheilulliseen ristisiitokseen.  Vaikka aiemmista olympiajuhlista on tehty vähän virallisempiakin pelejä, niin Rio olumppialaisistapa ei ole tehty mitään muuta kuin Marion ja Sonicin yhteinen minipelikeitos, kaiken lisäksi vain Nintendon omille konsoleille.

Ja pakko sanoa, etteivät nuo aiemmat olympiapelitkään kovin kummoisia olleet, oli niissä Segan ja Nintendon maskotteja tai ei. Yksi on kuitenkin poikkeus!

Vielä vähemmän tänä vuonna, kun molemmat olympiapelit on saatu käsiteltyä:

Tasku-urheilua:

Kuten suunnilleen kaikki muutkin urheilupelit missään ikinä, myös Mario and Sonic at the Rio 2016 Olympic Games – kiesus, mikä nimi – on kokoelma erilaisia minipelejä. Näin pyritään tarjoamaan pelaajille olympialaisten laajan lajikirjon vaihtelevuus ja niiden edellyttämät urheilusuoritukset videopelimuodossa.

Mario and Sonicin kunniaksi on todettava, että lajivalikoima on ensinnäkin mukavan kattava. Mukana on jopa rugbyn kaltaisia lajeja, joita ei nyt kuvittelisi ihan perustason olympiarahastuksesta löytyvän! Lisäksi monet lajit ovat toteutukseltaan mielenkiintoisia. Mukana on toki niitäkin lajeja, joissa vain rämpytetään 3DS:n nappeja sormet valkoisina ”mitä nopeammin painelet, sitä kovemmin ruudulla tapahtuu” -periaatteen mukaisesti.

Lue arvostelu: Mario & Sonic at the Rio 2016 Olympic Games on kallis minipelikokoelma (3DS)

 

Isompaa urheilua:

Pelimuotoja löytyy muutama: Tournament, Heroes Showdown ja tietysti yksittäiset lajit, joista kaikkia voi harjoittaa yksin tai yhdessä. Heroes Showdown on ehdottomasti mielenkiintoisin: lajeissa kilpaillaan Mario poppoo Sonicin joukkoja vastaan. Kukin pelaaja valitsee tulevaan lajiin mielestään sopivimman hahmon ja häviäjän valinta tippuu pois kisasta. Lajiruletti pyörii kunnes Mario tai Sonic joutuu lankulle. Hahmovalintaa sekoitetaan erillaisilla bonuksilla ja lajien vaihtelu poistaa puuduttavuutta.

Pakkopulla algoritmi asetetaan ääriarvoihinsa pelin pääasiallinen yksinpelikampanjansa eli Tournament-pelimuodossa. Pelaaja tavoittelee omana itsenään jokaisen lajin kultaista suklaakolikkoa. Luit aivan oikein, Tournament sallii vain Mii-hahmot. Jotain pelisuunnittelusta kertoo myös se, ettei Marion, Sonicin ja kumppanien vilttiketjuun jättäminen ole pelimuodon suurin ongelma.

Lue arvostelu: Mario & Sonic at the Rio 2016 Olympic Games – ui sinisessä altaassa (Wii U)

 

Mario & Sonic at the Rio 2016 Olympic Games

Jos aiempien olympiaadien pelillinen juhla kiinnostaa, niin tässä niitä olisi:

 

Lontoo 2012:

Olen itsekin hieman yllättynyt tätä kirjoittaessani, mutta London 2012 on hyvä peli. Siis suhteessa. En toki vertaa sitä Portal 2:een tai Battlefield 3:een, vaan muihin vastaaviin peleihin. Se on kisoja varten kasattu lisenssipeli, jonka täytyisi nostattaa kisafiilistä ja pitää mielenkiinto olympiakisojen ajan. Ja siinä se onnistuu, sillä ainakin oma olympiakuumeeni nousi heti huomattavasti. Iloinen yllätys!

Lue arvostelu: London 2012 (PC, PS3, Xbox 360)

Se on sitten olympiavuosi, taas. Tämän huomaa paitsi vähitellen lisääntyvistä otsikoista, myös urheilupelien kasvavasta määrästä. Virallinen peli nähtiinkin jo, Summer Stars 2012 edustaa sitä  epävirallisempaa näkökulmaa.

Lue arvostelu: Summer Stars 2012 (Xbox 360)

Vancouver 2010:

Valikoimasta löytyy niin kelkkailua ja syöksylaskua kuin extremempiäkin lajeja kumparelaskusta lumilautailuun. Alusta ja reitit vaihtelevat, mutta pelimekaniikka pysyy suhteellisen muuttumattomana. Lähdössä vähän vemputetaan, sen jälkeen kulloistakin menopeliä ohjastetaan wiimotea ja nunchukia kallistellen. Osassa lajeja voi myös jarruttaa, kiihdyttää tai tehdä erilaisia temppuja ilmalentojen aikana.

Lue arvostelu: Mario & Sonic at the Olympic Winter Games (Wii)

Vancouver 2010 lähestyy kisoja hieman eri perspektiivistä, sillä vemputus ja rämpytys jäävät paitsioon pääpaino ollessa enemmänkin teknisellä suorituksella. Jos tykkäät mäenlaskusta tai kelkkailusta, voi pojat! Sitä on nimittäin tarjolla.

Lue arvostelu: Vancouver 2010 (PC, PS3, Xbox 360)

Peking 2008:

Kaikki vähänkään pitempään pelanneet arvaavat jo pelityypin perusteella, mistä on kyse. Olympialaiset vaativat kuntoa ja vahvoja naputussormia myös pelaajiltaan, sekä tietenkin pinon varaohjaimia.

Lue arvostelu: Beijing 2008 (360, PS3)

Muropaketin uusimmat