Pandaria: Tässä ja nyt
Kuten tarkkasilmäisimmät ovat varmasti huomanneet, World of Warcraftin tuorein lisälevy, Mists of Pandaria, on nyt arvosteltu. Rupeama ei ollut ihan nopea, mutta halusin tehdä työn huolellisesti ja tarkastella Pandariaa kaikista mahdollisista perspektiiveistä.
Näinhän se toki usein arvosteluissa menee, mutta nyt mukana oli hieman tavallista enemmän motivaatiota Cataclysmin muodossa. Näin jälkikäteen on toki enää mahdoton palata takaisin kahden vuoden taakse arvioimaan objektiivisesti senhetkisiä fiiliksiäni. Muistan pitäneeni Cataclysmistä kovasti ja tekihän se paljon oikein. Matka Outlandiin on todella sujuva ja mukava, instanssit ovat hyviä ja goblinit olivat tietenkin myös iloinen uudistus. Laadukas lisäri, siis. Mutta oliko se lopulta sittenkään peukun arvoinen?
Tätä olen pohtinut viime päivien ajan. Aikanaan uskoin, että oli. Mutta mitä sanoisin nyt kun tiedämme kaiken, mitä tiedämme? Vähäiset sisältöpäivitykset, yleinen suunnattomuus ja linjattomuus, sekä aivan liian pitkiksi venyneet raid-tierit? Enpä tiedä, olisiko. Tuskin. Pohdimme asiaa päätoimittaja Kauppisen kanssa pitkään ja hartaasti miettiessämme, mitä Mists of Pandarian kanssa tekisimme, sillä tietenkin sama uhka on senkin niskassa. Mistä me tiedämme, mitä Blizzard tulee pelillään tekemään seuraavan vuoden tai parin aikana? Lopulta palasimme takaisin siihen mantraan, jota usein arvosteluissa toistelemme: me arvostelemme sen pelin, joka meille toimitetaan.
Tulevaisuuden ennustaminen ja sen mukaan arvostelu on mahdotonta puuhaa, eikä johda pitkän päälle kuin ikävyyksiin. Ja sama pätee tietenkin kaikkiin muihinkin peleihin, joissa on jonkinlainen ajan myötä kehittyvä komponentti. Räiskintäpeli on julkaisukunnossaan mainio, mutta onko se sen jälkeen, kun pelaajat ovat löytäneet siitä kaikki exploitit? Tai jos kehittäjä menee konkurssiin kahden kuukauden päästä ja päivitykset lakkaavat? Moisia on mahdoton arvostelun piirissä pohtia. Ja niinpä me arvostelemme pelin siinä kunnossa kun se meille tullessaan on.
Ja tästä perspektiivistä tarkasteltuna Mists of Pandaria on mielestäni parasta World of Warcraftia ja ehkä parasta Blizzardiakin. Vaikuttaisi siltä, että aasialaiset vaikutteet ja kokonaan puhdas pöytä uuden loren, uusien hahmojen ja uusien tarinoiden kehittelyyn ovat inspiroineet Blizzardin väkeä suunnattomasti, sillä Mists of Pandaria näyttää, kuulostaa ja tuntuu aivan fantastiselta.
Moni on dissannut lisälevyä ennakkoon mitä ihmeellisemmistä syistä ja veikkaan, että moni tulee sitä ennakkoluulojensa avulla kritisoimaan myös meidän kommenttiosastossamme. Pandat ovat jostain syystä liian kauheita harrikoilla ajelevien goblinien, minotaurien, ihmissusien ja rap-lauluja lainaavien peikkojen täyttämässä pelissä. Tai ehkä joku on vain allerginen Pokémonille ja kaikille Pokémon-hiukkasia sisältäville tuotteille? Ja sitä paitsi pakkohan sen on olla paskaa, koska Diablo III:n oikean rahan huutokauppa ja Starcraft II:n lisälevyt ärsyttävät. Itse pelasin joitain satoja tunteja, enkä muista, milloin World of Warcraft on viimeksi näin kiinnostanut.
Siispä peukku.
