Pelialan käytäntöjä: kun digitaalinenkin on liian kallista

12.08.2014 12:33 Jukka O. Kauppinen

Eräs avustaja esitti tiukan kysymyksen: ”Kun julkaistaan monialusta-peli, niin minkä tähden aina on jokin konsoliversio arvostelussa? Koskaan ei näe sitä PC:tä, vaikka sehän eniten kiinnostaa nykypäivänä lähinnä sen takia, että tietäisi onko peli optimoitu päin mäntyä.”

Vastaus on oikeastaan aika erikoinen. Syitä kun on useitakin. Kahdesta pääsyystä toinen on looginen, toinen tasoa wtf.

Pelitalot tarjoavat usein/useimmiten ensiksi konsoliversiota. Niiden lead time on niin paljon pidempi kuin PC-version, että konsolikoodi on useimmiten valmis viikkoja aikaisemmin. Konsolijulkaisijoiden laadunvalvonta ja hyväksymisprosessi näet kestää niin kauan, että pelin julkaisukoodi on toimitettava tarkistettavaksi hyvissä ajoin ennen julkaisua.

PC-versiota siis voidaan yhä viilata ja korjailla siinä missä konsolien kauppoihin ja latauskauppoihin päätyvä koodi on jo valmis. Niinpä konsoliversion arvostelukappalekin on valmis aikaisemmin – ja sitähän sitten lehdillekin tarjotaan ensimmäisenä.

PC-versiota tarjotaan sitten myöhemmin, jos ollenkaan. Joskus PC-koodeja ei edes ole jaossa, eikä sellaista saa vaikka pyytäisi. Joko niitä ei ole edes julkaisijan taholta lehdistölle päätetty jakaa, tai sitten niitä on ollut niin paljon vähemmän että loppuvat kättelyssä eikä PC-koodeja riitä kaikille.

Jokseenkin tukkaa revityttävästi jotkut firmat laskevat lehdistön arvostelukappaleille myös hurjan kirjanpidollisen arvon. En tiedä matematiikkaa, mutta kuulemma ovat ”kalliita”. Etteivät vain ihan hyllypelin arvossa. Niinpä se promo-kappale, joka sisältää monistetun DVD-levyn kotelossa ilman ohjekirjoja, tai digitaalinen latauskoodi, näkyy firman kirjanpidossa merkittävänä menoeränä. Oikeasti. Mietitäänpäs. Monistetun DVD-Blu-Ray-levyn arvo on jokunen kymmenen senttiä, samoin kotelon. Postitus maksaa jo euroja. Sähköpostitse lähetettävän digitaalisen arvostelukappaleen latauskoodin kustannus on… Aika vähän.

Mutta kirjanpidossa tämä näkyy 30-70 euron (summa hatusta vedetty) kuluna. Joten mitä vähemmän niitä annetaan PR-tyypeille jaettavaksi, sitä pienemmät PR-kulut ovat ja yhtiön tulos paranee.

Ja sitten me ihmetellemme PR-tyypille, että oletko tosissasi? Saitte tästä pelistä Pohjoismaille x kappaletta lehdistön arvostelukappaleita eikä lisää saa, koska ne ovat niin kalliita?

Firmojen PR-tyypit ovat kanssamme samassa veneessä, koska he toki haluaisivat jakaa arvostelukappaleita enemmän – mutta kun pääkonttorin tyypit eivät anna. Koska kallista! Sen ymmärtää – hikisesti – että koodeja annetaan vain tietty määrä. Mutta että eivät saa edes pyytämällä lisää?

Ja näin me olemmekin sitten tilanteessa, jossa firma Y:llä on jaettavanaan viisi kappaletta PlayStation-koodeja ja viisi Xbox-koodia. Halukkaita lehtiä arvostelun tekoon on 20. Lisää koodeja tulee ehkä myöhemmin. Kuka haluaa koodinsa millekin alustalle, kysytään. Halukkaat saavat zipaleensa, jos saavat. Sitten tulee viisi PC-koodia. Konsoliarvostelut on jo julkaistu. Haluaako joku PC-koodia? Okei, tässä on. Ja näin PC-arvostelu tulee, jos tulee, myöhemmin.

Eli näin mediat arpovat ja kisaavat, että kuka saa arvostelukoodin ja mille alustalle.

”Sorry mate, kaikki sen alustan koodit menivät jo. Otatko tämän toisen version vai odotatko kaksi viikkoa, jos vaikka saisin lisää näitä?”

Kaikki eivät välttämättä saa koodia juuri sille haluamalleen koneelle, ja sittenpä arvotaan uusiksi, että kuka tämänkin pelin arvostelee vai löytyykö ketään, jota kyseinen genre/peli kiinnostaa ja jolla myös olisi mokoma konsoli/kone.

Joskus peli voi myös olla niin niche-tuote, ettei siitä ole budjetoitu yhtään ainoaa arvostelukappaletta koko Pohjoismaihin. Ymmärrän sinänsä. Pelkkiä arvostelukappaleita menisi enemmän kuin peli myisi. Silti jotkut niche-pelit kiinnostaisivat. Muistan yhä lämpimästi sitä PR-kaveria, joka ihan suoraan sanoen varasti minulle erään arvostelukappaleen markkinoinnin tyypeiltä. Arvostelukappaleita oli jaossa nolla (0) kappaletta, mutta firman markkinointityypeillä oli ainakin yksi kappale peliä, joten hemmo kävi ninjaamassa pelin parempaan käyttöön. Kiitos tästä!

Näin Domen mittakaavassa olen yrittänyt olla enemmän tai vähemmän tasapuolinen eri alustojen suhteen. Testiversioita vekslatessa yritän mutuilla kahta asiaa:

  • Ketkä voisivat olla kiinnostuneita tästä pelistä ja mitäs pelilaitteita heillä olikaan
  • Mille alustoille pelejä on tällä hetkellä arvosteltavana ja mikä versio olisi hyvä arvostella ”tasapainon” säilyttämiseksi

Joskus käy niinkin hienosti, että eri keinojen, kikkojen ja kengännuolemisen ansiosta jotain pelistä on tarjolla useampia alustaversioita. Tällöin toimii simppeli luonnonvalinta: arvostelija itse valitsee versionsa. Jos tyyppi on konsolinisti, sitten konsoloidaan. PC Master Racen edustaja valitsee todennäköisesti PC-version.

-jok

Lisää aiheesta

Cosplay-tissit! Katso kuvat! Eli miksi otsikkohuoraus kannattaa 

Julkisivun takaa: uutisointia, ajastuksia ja prioriteetteja 

Kuvakaappaukset ja promokuvat, nuo pelitoimittajan ainainen ilonlähde 

Pelialan käytännöistä: arvostelukappaleet 

Pelialan käytäntöjä: julkaisupäivämäärät ovat sotkuinen juttu 

Pelialan käytäntöjä: mikä on embargo ja mitä se tarkoittaa?