Pikselistien kauhuseikkailu H.P Lovecraftin hengessä – arvostelussa The Last Door
Pekka Leinonen matkasi Lovecraftin unien maailmaan ja koki itsensä varsin runolliseksi. Ehkä ne olivat ne pikselit.
Englanti joskus 1800-luvun lopulla. Jeremiah Devitt saa kirjeen vanhalta ystävältään. Kirjeessä on vain yksi lause. Ilmeisesti sillä oli hyvin suuri merkitys, sillä Devitt päättää lähteä muitta mutkitta tapaamaan toveriaan. Vähänpä hän arvasi että reissusta tulisi loputon spiraali kohti pimeyttä, kohti hulluutta, kohti menneisyyttä, aina vain syvemmälle.
The Last Door on point & click -kauhupeli, jonka charmi pohjautuu vahvaan tunnelmaan, joka rakentuu hyvästä kirjoituksesta, tarinasta ja äänimaailmasta. Heti alusta alkaen ambienssi on hyvin painostava. Muistatteko esimerkiksi vielä sen ihan ensimmäisen Alone In the Darkin, kun lattia narisi kävellessä ja ikkuna pirstoutui? Pähkinänkuoressa Last Doorin tunnelma on siinä. Jossain vaiheessa oikeasti alkoi hieman kutkuttaa aina kun vastaan tuli avaamaton ovi – tai vaikka avattukin.
Vielä tarkemmin kokemusta voisi kuvailla niin, että lukisi klassista kauhutarinaa, mutta korvissa soisi hyytävä musiikki, välillä pitäisi ratkoa pari helppoa ongelmaa ja visualisoida tarvitsee vain puolet tekstistä. Ja tämä kaikki on vain hyvä asia. Itse tarina on jaettu neljään lukuun, joista jokainen tuntuu olevan oma novellinsa Devittin kehyskertomuksessa.
Lue koko arvostelu: The Last Door Collector’s Edition (Linux, Mac, PC)
Lisää aiheesta
Child of Light (PC, PS3, PS4, PSV, Xbox 360, Xbox One)
Cognition: An Erica Reed Thriller – Episode 4: The Cain Killer (Mac, PC)
Moebius: Empire Rising (Mac, PC)
Mulkaisu: Moebius: Empire Rising
