Puhdasta ajamisen hulluutta ja nautintoa – arvostelussa Trackmania Turbo

31.03.2016 16:30 | Jukka O. Kauppinen

Miikka Lehtonen huomasi ajavansa ylösalaisin, sivuttain ja kolmeasataa. Mutta sehän on ihan arkipäivää Trackmania Turbon maailmassa.

Jos minun pitäisi tiivistää se tyypillinen Trackmania-kokemus lyhyesti, lähtisin hahmottelemaan sitä näin. Kuvittele autopeli, jossa ajetaan kilpaa muiden pelaajien haamuja vastaan. Radalla vipeltää kymmeniä pelaajia yhtä aikaa, mutta muihin ei voi törmätä eikä heidän ajoonsa voi vaikuttaa mitenkään. Radat ovat usein lyhyitä ja yksi pelikierros kestää noin viisi minuuttia, minkä aikana pitäisi takoa tauluun mahdollisimman hyvä kierrosaika. Yrittää saa niin monta kertaa kuin ehtii.

Paperilla tämä idea kuulostaa ihan kivalta, mutta ei sellaiselta, että pelin ympärille kertyisi fanaattista seuraajakuntaa. Ei, siitä meidän on kiittäminen Trackmanian hulluutta. Pelissä radat ovat nimittäin lähempänä vuoristoratoja kuin perinteisiä autoratoja. Välillä mennään silmukoissa, toisinaan ajetaan ylösalaisin katossa, joskus taas driftataan 180 asteen kurvien ympäri pystysuoraan seinällä. Kuten arvata saattaa, vähän väliä tulee haavereita, mutta ei se mitään. Edellisestä checkpointista tai radan alusta pääsee yrittämään uudelleen napin painalluksella ja välittömästi.

Lue koko arvostelu: Trackmania Turbo ajattaa hauskasti ja hullusti (PC, PS4, Xbox One)

 

Trackmania Turbo

Lisää aiheesta

Trackmania DS (DS)

TrackMania (PC)

Trackmania United (PC)

TrackMania Nations Forever – ilmainen ajopeli

Trackmania 2: Canyon jatkaa hauskojen hupipelien sarjaa

Muropaketin uusimmat