Privaatti vai piraatti? Yksityiset MMO-palvelimet haastavat pelitalot
Palvelinohjelmistot ovat keskeisessä asemassa nettipelaajien ja pelitalojen välisessä symbioottisessa suhteessa. Toisaalla useimmat suositut nettiräiskinnät tarjoajat käyttäjilleen mahdollisuuden pyörittää omia dedicated-palvelimia pelaajayhteisölle, toisaalla raskaan sarjan nettipelit keskittyvät pelitalojen omiin tuhansia ja kymmeniätuhansia pelaajia palveliviin servereihinsä. Ja siihen väliin mahtuvat privaattiserverit. Tai kuten pelitalot niitä kutsuvat, piraattiserverit.
Jo Ultima Onlinen alkuajoista lähtien suosituista verkkoroolipeleistä on pyöritetty myös omia, pienempien pelaajayhteisöjen palvelimia. Nykyään privaattiservereitä – tai shardeja – löytyy myös esimerkiksi EverQuesteille ja World of Warcraftille. Vaikka pelitalot eivät niistä juuri pidä, niin minkäs teet, niiden juuriminen pois verkosta on hankalaa ja uusia pyörittäjiä pulpahtaa aina pinnalle entisten jälkeen.
Niinpä privaattiserverit ovat muodostuneet jonkinlaiseksi epäviralliseksi, kirjoittamattomaksi maan tavaksi, joka omalla tavallaan antaa haastetta isoille pelitaloillekin. Useimmista ei ole myöskään todellista vaaraa kaupallisille peleille, sillä serverit ovat enimmäkseen pieniä, hitaita, bugisia ja täynnä huijareita.
Toisaalta jotkut parhaimmista ilmaisservereistä voivat olla sitäkin kiinnostavampia. Joitakin ylläpitää ja kehittää kokonainen pieni yhteisö, joka samalla käsikirjoittaa omia tarinoitaan.
BBC on haastatellut privaattiservereiden ylläpitäjiä ja kertoo aiheesta enemmänkin. Erinomaisen artikkelin voi lukea täältä:
Lue myös
Kun avaruusooppera kukkii kauneimmillaan
Modern Warfare 2:n pelaaminen rinnastetaan piratismiin, nettiliittymät poikki
