Raymanin huikea paluu – lue arvostelu, katso kuvagalleria
Vanha kunnon tasoloikkasankari Rayman on viettänyt pitkään hiljaiseloa, mutta kaverin uusi peli on paluu suoraan parhauden alkulähteille. Kuten Miikka Lehtonen mietiskelee…
Kaikki pursuaa persoonallisuutta ja koko pelistä huokuu sellainen veikeyden ja kepeyden tunne, että Nintendollakin taotaan kateellisinä nyrkkiä seinään. Jos pelaat Raymania hymyilemättä tai tuntematta sydämessäsi värinää, olet sydämetön paskiainen. Tai teini-ikäinen ja saat allergiaa, jos pelissä on muitakin värejä kuin ruskea ja punainen, jolloin … no, katso edellinen kohta.
Myös pelin viholliset ovat todella veikeitä. Maailmojen vaihtuessa myös teemat vaihtuvat. Alun viidakossa mätkitään pataan elämäänsä kyllästyneen näköisiä ja harmaita ukkeleita, seuraavana eteen tulevalla aavikolla taas vihaisia lintuja, joiden ulkoasuun on saatettu ottaa vaikutteita eräästä suomalaispelistä. Viholliset reagoivat hauskasti Raymanin tarjoamaan turpasaunaan ja oli oikeasti riemukasta, kun ensi kerran huomasin voivani hyppypotkaista harmaat penseilijä päin seinää, jolloin nämä litistyvät kuin Asterixissa konsanaan.
Eikä visuaalinen puoli loista yksin, vaan sopusoinnussa audion kanssa. Taustalla jammailee soundtrack, joka sekoittelee Django-tyyppistä näpyttelyä maailmanmusiikkiin. Kaikilla pelin hahmoilla, esteillä ja kerättävillä esineillä on omat äänensä, joista tunnistaa heti, että ne ovat nyt lähellä. Ja ne yksityiskohdat! Kun Rayman löytää kätketyn salaisuuden, näkymätön katsojajoukko vetää syvään ja dramaattisesti henkeä.
Lue koko arvostelu: Rayman Origins (PS3, Wii, Xbox 360)
Lue myös
Dragon Quest Monsters: Joker 2 (DS)
Kinectimals: Now with Bears! (Xbox 360)
Saints Row The Third (PC, PlayStation 3, Xbox 360)
