Uusimmat

Robocopin turboversio turpamättää alieneita – arvostelussa XCOM Enemy Unknown

13.11.2013 19:30 Jukka O. Kauppinen

Miikka Lehtonen teki uhrauksista lähes suurimman. Mutta myös hauskimman. Äijän pää näet sahattiin irti ja istutettiin MEC-robotin vartaloon. Mikäs sen hauskempaa kuin katsoa peiliin ja  nähdä siinä valtava, partainen Robocop. Jo kelpaa puolustaa ihmiskuntaa alieneiden hyökkäykseltä!

Itse hyppäsin kyberrintamalla täysin siemauksin mukaan odottaen, että saisin sotilaita, joilla olisi ehkä pari kyberraajaa tai vaikka vähän oudot silmät. Nope! Totaalisen tylyssä Robocop-hengessä muokattavilta vapaaehtoisilta leikataan pää irti ja kiinnitetään mekaaniseen kehoon. Harvinaisen paska käänne!

Mutta on paskalla käänteellä etunsakin, sillä kybersotilaat voivat komentaa uusia MEC-taistelupukuja, jotka ovat nelimetrisiä mechoja. Minigunit, rail gunit, liekinheittimet ja kokonaisia seiniä sijoiltaan lennättävät lähitaisteluaseet ovat jo alun varustusta, joka muuttuu pelin kuluessa vielä överimmäksi.

MECit ovat selvästi se Enemy Withinin uusi juttu ja koko peli on tasapainotettu niiden ympärille. Itse sain ensimmäiset MEC-sotilaani jo niin aikaisessa vaiheessa, että muut tetsailivat vielä T-paidoissa rynkyt käsissään. Vähän outoa rytmitystä, mutta tosiaalta vaikutukset ovat niin dramaattisia, että pakkohan ne oli mukaan ottaa alusta alkaen.

MEC-sotilaat unohtavat entiset luokkansa sen verran totaalisesti, ettei siitä jää jälkeen kuin yksi erikoiskyky, jonka ansiosta MECit tuntuvat hieman oman entisen classinsa kehittyneemmiltä versioilta. Toki vastapainona aukeaakin sitten kokonaan uusi taistelupuvun ympärille keskittynyt kykypuu, josta löytyy herkkuja koko rahan edestä.

Lue koko arvostelu: XCOM: Enemy Within (PC, PS3, Xbox 360)

 

XCOM: Enemy Unknown (PC, PS3, Xbox 360)

Senkin Paskiainen ei suostunut kuolemaan millään. Ei vaikka miehen tehtävä oli ainoastaan raahata muukalaiset esiin piilostaan. Ennen pitkää Senkin Paskiaisesta tuli pysyvä osa miehistöä, XCOMin creme de la cremea, joka otettiin mukaan vain vaikeimmille rynnäköille. Suru oli suuri kun Senkin Paskiainen otti ja kuoli kummalliseen kaukolaukaukseen, jonka ei olisi pitänyt osua. Sittemmin hänen paikkansa otti Aargh Aargh!, joka tälläkin hetkellä harjoittelee lähinnä piilossa pysymistä. Jatkuvasta panikoimisesta huolimatta odotamme Aarg Aargh!:ilta suuria.