UUSIMMAT

Saako pelissä olla surullinen loppu?

08.09.2012 11:03 | Juho Anttila

Limbo

Pelien tarinankerronta kehittyy jatkuvasti. Rajoja rikotaan sekä pienissä indiepeleissä että suuren budjetin eepoksissa. Parhaat pelitarinat lähestyvät jo elokuvien tasoa. Pelit ovat kuitenkin erilainen media kuin passiivisemmat elokuvat ja kirjat, mikä luo aivan omanlaisia haasteita pelitarinoille.

Moni kirja ja elokuva päättyy surullisesti. Gamasutran mainio artikkeli heittää kuitenkin ilmoille kysymyksen, voiko peli tehdä niin ilman, että pelaaja pettyy? Avain siihen, miksi surullinen loppu pelin tarinalle epäonnistuu helposti löytyy pelaajien osallistumisesta.

Pelaaminen koostuu useimmiten erilaisten haasteiden kohtaamisesta ja voittamisesta. Jos pelihahmo epäonnistuu, kertoo tämä myös pelaajan epäonnistumisesta. Kun on tuntikausia yrittänyt välttää tappiota, kirpaisee sen kohtaaminen lopussa usein väärällä tavalla. Pelaaja pettyy, koska hän odottaa, että pelissä on mahdollista voittaa.

Surullinen loppu onkin pelien käsikirjoittajille aivan omanlaisensa haaste. Miten käsitellä pelaajan suhdetta pelihahmoon? Miten säilyttää tunnetason yhteys tarinaan ilman, että toivotun kaltaisesta poikkeava loppuratkaisu kirpaisee väärällä tavalla? Tämän kaltaiset kysymykset ovat sekä haaste että mahdollisuus pelien kertomille tarinoille. Pelien tarinoista kiinnostuneiden kannattaakin tutustua Gamasutran alkuperäiseen artikkeliin ja siinä esitettyihin mielenkiintoisiin näkemyksiin aiheesta.

Lähde: Gamasutra

Lisää aiheesta

Jäävätkö pelien tarinat muistiin? Huomaatko niitä edes pelatessasi?

Säännöt, joita Spec-Ops: The Line rikkoi

Limbo (Xbox 360)

Lue myös

Test Drive: Ferrari Racing Legends (PC, PS3, Xbox 360)

SteelSeries Sensei on käsittämättömän tarkka pelihiiri

EA-pomo peruu lausuntojaan ja tekee yhä yksinpelejä

Assassin’s Creed 3 -kehittäjä: olemme viimeisiä dinosauruksia

Keskustelu

Hammerfightissa kun tuhoaa loppuvihollisen, sanotaan että sori, nyt jäit johki pimeään viemäriin limboon ikuisesti. Moi.

Mikä lopetus se sellainen on?!

@23 Ja nyt kun tarkemmin ajattelen, niin eikös tuo kohta ole melkein alussa? Hmmmmmmmm

@23 No tässä sulle spoileria: Tuo ei ole Limbon loppu.

Carry on.

@6

Olen todella positiivisesti yllättynyt, että joku otti tämän sarjan esille. Yksi hienoimpia lopetuksia millekään pelisarjalle, ehdottomasti.

Olisiko voitu jättää tuo kaikkien spoilereiden äiti pois kuvasta? On meinaan Limbo vielä kesken ja tuo loppu olisi ollut todella vaikuttava kokea itse pelissä, eikä nähdä domen juttujen otsikoita selaamalla =(

Diablo kolmoseen verrattuna Planescapen juoni, hahmot ja tarinankerronta ovat ihan eri tasoilla. Ihmeellistä, miten toisen pelin valmistumisesta on yli 10 vuotta, ja toista on tehty viimeiset kymmenen vuotta – mutta silti vanhempi teos on kaikin puolin ylivoimainen.

Nimimerkillä ”vieläkään en ole toipunut D3:n maailman paskimmasta tarinasta”

@13 & @17:

Mutta eihän RDR siihen poikaosuuteen loppunut! Hyvä lopetushan pelissä oli

Mielestäni surulliset loput ovat ihan ok, kunhan kyseessä ei ole mikään loppuun kulunut itsensä uhraaminen. Eli ei mitään ”mee sä edeltä tappaa se pääjehu ni mä pidättelen näitä” x 5 ja kaikki apurit kuolee. Toisiin peleihin surullinen loppu sopii, toisiin ei.

@13

Tämä. Meni myös itseltä maku koko pelistä sen jälkeen kun joutui sillä pojalla jatkamaan. Oli tarkoitus mennä ne challenget sun muut, mutta kyllä on kaapissa pölyttynyt siitä asti.

Peleihin voisi laittaa molemmat vaihto ehdot jotka tietty riippu pelaajan tekosista. Ei tietekään nyt ihan kaikissa peleissä toimisi mutta seikkailu ja roolipeleissä.

Tottakai. Elokuvien puolellahan tuo on jenkkien ongelma ollut jo oikeastaan aina. Mikä tahansa sota/katastrofi/kauhu-leffa onkaan kyseessä niin aina päähenkilöt jotenkin päätyvät onnelliseen loppuun. Viihteeseen pitäisi saada arkielämän nihilismiä, tosielämässä kun ei onnellisia loppuja koskaan ole ja paha ei useimmiten saa palkkaansa.

Miten niin pettyy, jos loppu on surullinen?

Pelit tarvitsevat kipeästi draamaa. Walking Dead ep1-3 on nostanut rimaa erittäin tehokkaasti. Vielä kun samaa saataisiin muihinkin peleihin…

Red Dead Redemptionin loppu oli järkyttävän mieliinpainuva. Käsikirjoituksen loppuunpelaamisen jälkeen, kun edessä olisi ollut avointa pelaamista, jäi peli siihen paikkaan. En kyennyt enää jatkamaan. Olin aidosti järkyttynyt, enkä ole enää sen jälkeen pystynyt RDR:ään tarttumaan.
-jok

Itse kannatan kekseliäitä loppuja. Ei onnellinen muttei surullinenkaan vaan sellainen joka sivuaa vähän kumpaakin polkua.

Surulliset loput ovat loistavaa vaihtelua elokuvissa ja kirjoissa mutta peleissäni kyllä pidän enemmän onnellisesta lopusta.
Tai sitten heikko loppu tyyliin planescape(kuten joku jo aiemmin mainitsikin) joka on helppo ottaa vastaan, kun et koko pelin aikana oikeasti ole uskonutkaan että onnellinen loppu on edes mahdollinen.

Surulliset loput on kuin märkä rätti vasten kasvoja. Tunti tolkulla koettanut voittaa pelin ja sitten päähenkilö ja/tai matkassa roikkuneet henkilöt kuolevat tai joutuvat tilanteeseen, jossa voitto mitätöityy jollain tasolla. Ei kiitos.

Kyllä saa, mutta voin uskoa että se on vaikeaa tehdä pelaajaa tyydyttävällä tavalla, esim. ME3 onnistu tyrimään sarjan lopun perusteellisesti ja on malliesimerkki miten surullista loppua EI saa toteuttaa. Ja kuten #7 kommentoikin, peli(sarja) tulee yleensä sitten päättää siihen jos pelihahmosta tehdään selvää pelin lopussa.

En tiedä kuinka moni esim. pelasi keskinkertaisen Singularity räiskintäpelin läpi, mutta yksikään loppu siinä pelissä ei pääty siihen tilaan missä oltiin pelin alussa. Eli valinta olisi tehtävä vähemmän miellyttävistä lopuista, joten loppu siinä pelissä oli mielestäni ihan onnistunut.

ois tehny mieli itkee Mafian ja Mafia II:n lopussa :´( yyyyhyyyyyyy

Näytä kaikki kommentit

Toimii jos peli on päätösosa/sille ei aiota missään nimessä tehdä jatkoa.
Homma menee päin puistikkoa silloin, jos se onkin niin äärettömän mahtava että netti kuhisee jatko-osien odotusta mutta hupsista keikkaa, peli loppuikin päähahmon itsemurhapommitukseen.

Toisaalta ns. zero-osat ovat mahdollisia, mutta ne ovat jotenkin lineaarisia, sillä pelaaja tietää varmasti että ”haa!” Tuo Paavopas ei kuolekaan, koska hän esiintyi siinä ja siinä pelissä joka on osa tätä pelisarjaa.
Sama juttu loppubossien kanssa.

todellakin saa olla esim megaman zero sarjan loppu oli aivan mahtava

Mielestäni surullinen loppu on parempi.

Yleensä onnellisen lopun jälkeen voi siirtyä suoraan johonkin muuhun asiaan, mutta surullisen lopun jälkeen se loppu saattaa mietityttää ja kummitella mielessä useita tunteja/päiviä

Planescape Torment onnistui kans noiden loppujensa kanssa ihan kivasti vaikkei yksikään niistä varsinaisesti ollut onnellinen sanan perinteisessä merkityksessä. Vai miltä kuulostaa mm itsemurha tai iäisyys pahan ja toisen pahan välisessä taistelussa loppuratkaisuna?

Planescape Torment onnistui kans noiden loppujensa kanssa ihan kivasti vaikkei yksikään niistä varsinaisesti ollut onnellinen sanan perinteisessä merkityksessä. Vai miltä kuulostaa mm itsemurha tai iäisyys pahan ja toisen pahan välisessä taistelussa loppuratkaisuna?

Kyllä voi. Esimerkiksi Silent Hilleissä ei hirveästi onnellisia loppuja ole ollut. :)

Muropaketin uusimmat