Uusimmat

Sunset Overdrive nosti Insomniacin takaisin peliaallonharjalle

28.10.2014 23:00 Jukka O. Kauppinen

Sunset Overdriven Juholta saamaa innostunutta vastaanottoa (ja Lehtosen kärsimätöntä odotusta) seuratessa mieleen nousi eräs ajatus.

Nimittäin: ”lopultakin Insomniac teki todella hyvän pelin.”

Mutta… Miksi tällainen ajatus? Insomniac Games tunnetaan nimenomaan todella hyvien pelien tekijänä.

Tunnetaan, juu. Käytäntö on kuitenkin ollut vähän toista viime vuosina. Firman ulosanti on ollut suurelta osin laimeaa, välillä jopa huonoa. Muutaman valopilkun lomaan mahtuu monta kehnoutta, jotka sopisivat paremmin jonkin keskivertopuljan repertuaariin.

Puhunko ihan höpöjä? No, nojataan arvosteluarkistoon, mennään ajassa taaksepäin:

Ratchet & Clank: Into the Nexus (PS3) 

Into the Nexus lopettaa Future-sarjan, joka alkoi Tools of Destructionista kuusi vuotta sitten. Näihin vuosiin on mahtunut viisi eri peliä, joista ehdottomasti parhaimpia muistoja ovat luoneet Tools of Destruction, A Crack in Time ja nyt Into the Nexus.

Vaikka pelisarjassa on esiintynyt moninpelimuotoja, ovat itselle rakkaimmat pelit juuri niitä, joissa keskitytään täysin yksinpeliin. On hieno huomata, ettei Insomniac Games ole unohtanut juuriaan, sillä Into the Nexus saavuttaa sen, mitä sarja parhaimmillaan on. Se on varsinaisen hyvä lopetus sarjalle ja tarjoaa letkeää viihdettä koko rahan edestä.

Niklas Isberg, 4/5

Fuse (PS3, Xbox 360) 

Käteen jääkin sangen harmillinen tapaus. Fuse ei ole miltään osin mitenkään erityisen huono peli, mutta ei kyllä mitenkään erityisen hyväkään. Ampuminen tuntuu ihan hyvältä ja kaikki on muutenkin virkamiesmäisen pätevää. Mutta laitostalon seinien tavoin kaikki on niin harmaata. Kun Insomniac tekee ruskeanharmaan räiskintäpelin, se on synkkä päivä. Ja se päivä on nyt. Insomniac, mitä tapahtui? Mihin hävisivät huumori, värit ja iloinen meininki?

Miikka Lehtonen, 2,5/5

Ratchet & Clank: QForce (PS3, PS Vita)

Suureksi pettymykseksi osoittautuneen All 4 Onen jälkeen toivoin QForcelta paljon. Olihan asialla Insomniac. Olihan siellä varmasti noteerattu edellisen pelin saama vastaanotto. Olihan siellä varmasti tultu järkiinsä. Ei oltu. Ratchet & Clank: QForce häpeää jostain käsittämättömästä syystä juuriaan ja yrittää väkisin puristautua huonosti sopivaan muottiin. Kuten jokainen teini-ikäinen on varmasti huomannut, eihän siitä hyvä tule.

Miikka Lehtonen, 2/5

Ratchet & Clank Trilogy (PS3) 

Ratchet & Clank Trilogy onkin kuin oppikirjaesimerkki siitä, miten näitä HD-kokoelmia pitäisi tehdä. Sen kaikki pelit ovat pelaamisen arvoisia ja niiden modernisointi on hoidettu mainiosti. Näyttää hyvältä, hauska pelata ja trophytkin ovat kunnossa. Sly Trilogyn ohella mielestäni se paras HD-kokoelma, joka kuuluu jokaisen PS3-pelurin hyllyyn.

Miikka Lehtonen, Suosittelemme

Ratchet & Clank: All 4 One (PS3) 

Peli nojaa hauskuudessaan todella paljon co-op-sähellyksen ja ihmisten keskeisen pöllöilyn voimaan. Tekoälyn kaveri on ihan pätevä avustaja, mutta ei siitä hupia irtoa. Ja niinpä yksin pelaavalle jää käteen Ratchet & Clank –seikkailu, joka ei ole yhtä kiehtova tai hauska kuin sarjan edelliset pelit. Ei nyt ihan tyhjä arpa, mutta ei varsinainen onnistuminenkaan.

All 4 One on siis asiallinen julkaisu hyvien kavereiden kanssa pelattuna, mutta ei se Ratchet & Clank –peli, jota toivoin tai halusin. Ehkä sen vuoro on sitten ensi kerralla?

Miikka Lehtonen

Resistance 3 (PS3) 

Resistance 3:n vuoksi Insomniac kyllä ansaitsee hatunnoston kyvystään kuunnella palautetta: asejärjestelmä palasi, ja nyt tarjolla on myös yksinpelikampanjan kaksinpelausmahdollisuus sekä samalla koneella että netin kautta. Itse olisin ehkä odottanut tarinalta hieman enemmän, mutta toisaalta on ymmärrettävää että paukkuja pitää säästää myös tulevaisuuteen.

Resistance 3 on hyvä esimerkki siitä kuinka FPS on kannattanut tehdä, mutta ei välttämättä siitä kuinka sellainen pitäisi nykyään tehdä. Toimii, muttei loista millään tasolla.

Tero Lehtiniemi

Ratchet & Clank: A Crack in Time (PS3) 

A Crack in Time on mitä mainioin peli. Se olisi ollut todella hyvä jo pelkästään tarjoamalla meille sen vanhan, tutun Ratchet & Clankin pienillä parannuksilla, mutta tiimi on innostunut viilailemaan peliään vielä entistä enemmän. Mikä ilahduttavampaa, uudistukset ovat laidasta laitaan positiivisia.

Miikka Lehtonen, Suosittelemme

Resistance 2 (PS3)

Tänä syksynä, kaikkien näiden pelien keskellä, en suosittelisi Resistance 2:sta kenellekään yksinpelinä. Vaikka erinomainen Call of Duty: World at War ei kiinnostaisi, Killzone 2 on jo tulossa kovaa vauhtia ja tarjoaa maistiaisten perusteella paljon paremman pelikokemuksen. Mutta se moninpeli, se moninpeli…

Jos tykkää pelata ihmisten kanssa, Resistance 2 on ehdottomasti ostamisen väärti. Insomniacilla on ollut tapana tukea pelejään huikean laajojen sisältöpäivitysten myötä, joten ei ole mitään syytä olettaa, etteikö entisestään alkuperäisen pelin mainiota moninpeliä parantava Resistance 2 tulisi olemaan PlayStation 3:n keskeinen nettiräiskintäpeli. Sen paikan se myös ansaitsee. Harmi, ettei yksinpeli ollut läheskään niin hyvä.

Miikka Lehtonen

Ratchet & Clank: Quest for Booty (PS3) 

Vaan onko Ratchet & Clank: Quest for Booty 15 euron arvoinen? No, vaikea sanoa. Vaikka pelin tuotantoarvot ovat direktiivitason nettijulkaisua korkeammat, peli on todella, todella lyhyt. Muutaman tunnin pituinen eepos narahtaa läpi niin nopeasti, että vasta kun on päässyt menoon mukaan, tassu raapii jo karkkipussin pohjaa.

Jason Ward

Secret Agent Clank (PSP) 

Peli on kuin täytekakku, jolla on herkkuna päällä sekä vankkaa perustoteutusta että hyviä ja hauskoja ideoita. Valitettavasti koko komeus lässähtää taikinan amatöörimäisiin kardinaalimokiin ja surkeaan täytteeseen. Johtuneeko laiskuudesta vai High Impactin osaamisen puutteesta, mutta hienot ideat eivät kanna loppuun asti. Homma yksinkertaisesti pilataan yliyrittämisellä ja itsensä toistamisella.

Tero Lehtiniemi

Ratchet & Clank: Tools of Destruction (PS3) 

Ratchet & Clank: Tools of Destruction on kokonaisuutena mainio teos. Turhan innokkaasti sivupelien pariin rönsyilevä juoni ja lapsellinen vaikeustaso ovat loppujen lopuksi vain nillitystä. Ne eivät pilaa seikkailua, joka on äärimmäisen näyttävä ja viihdyttävä koko reilun kymmenen tunnin mittaisen kestonsa ajan.

Miikka Lehtonen

PlayStation 3:n julkaisupelit testissä osa 2 / Resistance

Vaikka Resistance: Fall of Man on tekniseltä toteutukseltaan ja tunnelmaltaan laadukas lajityyppinsä edustaja, tulee sitä väkisin verrattua Xbox 360:n Gears of Wariin vastaavanlaisen ideansa vuoksi. Jollakin tavalla GoWin tasoista suurta vaikutusta ei pääse syntymään. Tämä postapokalyptinen rumien miesten WH40k-show vie tällä kertaa voiton mukaansatempaavalla tunnelmallaan. Tästäkin huolimatta Resistance on selkeästi laadukkaimpia PlayStation-räiskintöjä ikinä, ja ehdottomasti PS3-julkaisupelien parhaimmistoa. Älkää silti odottako liikoja.

Tero Lehtiniemi

 

Lopputulos menee siis hieman negatiivisen puolelle. Viisi peliä sai kehuja (joskin Resistance 3:n yhteenveto ei mikään ylistyslaulu olekaan), seitsemän moitteita, jopa haukkuja:

Kehuja:

  • Ratchet & Clank: Into the Nexus (PS3)
  • Ratchet & Clank Trilogy (PS3)
  • Resistance 3 (PS3)
  • Ratchet & Clank: A Crack in Time (PS3)
  • Ratchet & Clank: Tools of Destruction (PS3)

Moitteita:

  • Fuse (PS3, Xbox 360)
  • Ratchet & Clank: QForce (PS3, PS Vita)
  • Ratchet & Clank: All 4 One (PS3)
  • Resistance 2 (PS3)
  • Ratchet & Clank: Quest for Booty (PS3)
  • Secret Agent Clank (PSP)
  • Resistance

Insomniacin tuotannon taso tuntuukin heittelehtivän harvinaisen voimakkaasti AAA-tasoiseksi studioksi. Etenkin yritykset siirtyä söpöseikkailuista räiskinnällisemmälle puolelle ovat epäonnistuneet kerta toisensa jälkeen. Ehkä vakava fps-draama vain ei sovi Insomniacille? Ehkä Sunset Overdrive alleviivaa tätä, sillä kun yrmyscifi vaihtui värikkääseen lystinpitoräiskeeseen, niin homma toimii jo aivan uudella tavalla.

 

Sunset Overdrive (Xbox One)

Sunset Overdrive on sen verran huikea sekoitus erilaisia vaikutteita, että paras tapa valaa pohja pelin ymmärtämiselle on tiputella hieman nimiä. Kaiken pohjalta löytyy sinällään moneen kertaan nähty avoimen maailman pelikaava tehtävineen, sivutehtävineen ja lukemattomine kerättävine salaisuuksineen.

Pelin piirrosmainen visuaalinen ilme ja hahmogalleria voisivat olla kuin Borderlandsista lainattuja, jos ylenmääräiset veriroiskeet ja synkkyys korvattaisiin lähes lelumaisella värimaailmalla ja vähemmän kyynisellä meiningillä. Tässä vaiheessa pöytään on syytä pelata myös Saint’s Row -kortti.

Mitä mieltä Insomniacista?

Katso tilanne vastaamatta