Tales of Xillia uudistuu maltillisesti – arvostelussa JRPG:n tuorein tähti
Suomenkin pelihittilistan ykkösenä piipahtanut Tales of Xillia lopultakin Domen arvostelussa! Ja hyväähän kannattaa odottaa! Tero Lehtiniemi sukeltaa JRPG-maailman saloihin, eikä palannut todellisuuteen suinkaan pettyneenä.
Sarjan pelit ovat aina olleet uudistuksissaan melko maltillisia, ja Namcon Tales-studio on pitänyt vankasti kiinni tietyistä peruspilareista, kuten nuoresta sankarikaartista ja reaaliaikaisesta taistelusta. Tästäkin huolimatta myös Xillialla on jotain uutta tarjottavaa.
Tärkein uudistus on japanilaisissa roolipeleissä äärimmäisen harvinainen ilmiö, eli useampi päähahmo. Pelin alussa pelaaja voi valita sankarikseen joko Jude Mathisin, lahjakkaan lääkäriopiskelijan, tai Milla Maxwellin, taikahenkien valtiaan, joka on ottanut itselleen hemaisevan tissihirviön ulkomuodon kommunikoidakseen helpommin ihmisten kanssa. Vaikka juoni ja alueet pysyvät päähenkilöstä huolimatta pääosin samoina, on hahmoilla tarjolla muutamia vaihtoehtoisia polkuja ja sivutehtäviä, jotka tuovat tarinaan erilaisia näkökulmia.
Pelin päätarina pyörii paitsi sankarikaksikon, myös vääriin käsiin joutuneen superaseen ympärillä. Sopivasti poukkoileva, seikkailuntuntuinen tarina tarjoaa paitsi yllättäviä käänteitä, myös lähes tipan linssiin nostattavaa draamaa ja pidettävän sankariporukan, johon kuuluvat Millan ja Juden lisäksi pikkuperverssi vanhaparta Rowan, omin päin toimiva ja kieroileva palkkasoturi Alvin, hellyttävän, puhuvan Teepo-lelun kanssa kulkeva pikkutyttö Elize sekä Juden lapsuudenkaveri Leia.
Lue koko arvostelu: Tales of Xillia (PS3)
