Tarina maailmanlopusta, vankileireistä ja pakolaisista – arvostelussa Dead Synchronicity
Miikka Lehtonen matkasi keskimääräistä synkempiin tunnelmiin Dead Synchronicity: Tomorrow Comes Today –seikkailupelin kyydissä. Ei ollut kivaa, ei.
Peli alkaa kryptisesti. Ruudulla vilkkuu kuvia maailmanlopusta. Palavia kaupunkeja, kasvavia ruumispinoja, huutavia ihmisiä. Sitten? Pimeys. Pimeys, jonka halkaisee outo ääni. Ääni, joka kehoittaa Michaelia heräämään. Mutta heräämään mistä? Mihin?
Nopeasti käy ilmi, että maailmanloppu on todellakin iskenyt. Suuri osa planeetasta on raunioina, sivilisaatio on historiaa ja vähäiset eloonjääneet joko asuvat keskitysleireillä tai kaupunkien raunioissa. Michael ei kuitenkaan tiedä tästä mitään, sillä hän ei muista yhtikäs mitään. Mies herää koomasta vankileirillä ilman mitään käsitystä siitä, missä hän on, mitä on tapahtunut tai edes kuka hän on.
Läheisillä ihmisillä voisi olla vastauksia, mutta tiedolla on hinta: selviytyjät elävät oudon, ihmisiä sulattavan taudin pelon alla ja huhut kertovat, että jossain vankileirin piikkilanka-aidan tuolla puolen voisi olla parannuskeino. Ja sitä tarvittaisiin perheen pojan auttamiseksi. Joten saa suorittaa.
Lue koko arvostelu: Dead Synchronicity: Tomorrow Comes Today (Linux, Mac, PC)
Lisää aiheesta
Blues and Bullets Episode 1: The End of Peace (PC, Xbox One)
Pillars of Eternity: White March Part 1 DLC (Linux, Mac, PC)
