Tarvitseeko pelielokuvien ohjaajien pelata?
Muun muassa Resident Evil -elokuvien parissa työskennellyt tuottaja/ohjaaja/käsikirjoittaja Paul W.S. Anderson on närkästynyt Prince of Persia: Sands of Timen ohjanneelle Mike Newellille. Syy on perin yksinkertainen: markkinoidessaan elokuvaansa Newell tunnusti avoimesti, ettei ollut pelannut peliä, johon hänen elokuvansa perustui.
Andersonin mielestä Newellin tekoset ovat verrattavissa siihen, että sovittaisi kirjan elokuvaksi lukematta kirjaa tai näytelmän näkemättä näytelmää. Hänen mielestään se on todella epäkunnioittavaa alkuperäistä materiaalia kohtaan, eikä lopputuloksena ole paras mahdollinen elokuva.
Ironiseksi Andersonin itkun tekee kuitenkin se, että Sands of Time on kaikkien aikojen menestynein pelielokuva. Yli 300 miljoonan dollarin tuotoillaan se päihitti paikkaa aikaisemmin hallinneen ensimmäisen Tomb Raider – elokuvan, joka sekin tuotti kunnioitettavat 274 miljoonaa.
Vitsikkääksi itkun tekee taas se, että vaikka Anderson itse väittää pelanneensa kaikkia elokuviensa pohjana olevia pelejä, miehen kätösistä lähtöisin olevat Mortal Kombat- ja Dead or Alive -elokuvat ovat viihdyttäviä korkeintaan huumorimielessä, eikä kaikkien Resident Evil -elokuvienkaan kanssa ole tullut ihan napakymppiä.
Mutta kertovatko nämä esimerkit mistä? Siitä että Sands of Time toimii itsenäisesti, siitä että pelielokuvien yleinen taso on melko heikko, vai siitä että Anderson on vain epäpätevä itkijä. Oikea vastaus taitaa olla: kaikki kolme.
Lue myös
Uusi Battlefield on ilmaista HC-räiskintää
Japanin tyhmin PSP-varas jäi kiinni nololla tavalla
