Taskufutis ei häviä hirveästi isoveljelleen – testissä PES 2012 3D
Juho Anttila ihmetteli aikansa jalkapalloa ja kummasteli, että mikä ihme se tämä kapine oikein on. Vähän iso noin karjalaisten perinneurheiluvälineeksi. Mutta lensihän se pallo maaliin saakka, kun vähän mailalla pätkäytti.
Nykyaikaisissa jalkapallopeleissä riittää nappia ja namiskaa. Niin PES:ssäkin. Ensivaikutelma on toki yksinkertainen. Ukko juoksee minne tatilla sojottaa, yksi nappi syöttää, toinen laukoo ja kolmas tekee vähän pidemmän potkun. Näillä taidoilla ei vain pitkälle pötkitä, vaan omissa kolisee armotta.
Opettelutuokio paljastaa muutamia oleellisia asioita PES:n pelifilosofiasta. Ensinnäkin erilaisia muunnelmia perussyötöistä ja potkuista löytyy vähintään kotitarpeiksi. Pelijärjestelmässä riittää syvyyttä, jos ei nyt niin paljon kuin tehokonsoliversioissa, niin ainakin lähes yhtä runsaasti. Ummikolle järjestelmä on vaikea oppia ja vaikea hallita, mutta harjoitus tekee mestarin tälläkin kertaa.
Toiseksi harhauttelu ei ole helppoa tosielämässä, eikä sitä olla tehty liian helpoksi PES:ssäkään. Näppäinyhdistelmät vaativat toistoja toiston perään ennen kuin temput tulevat selkärangasta. Aloittelijalle olisi kelvannut hieman helpompikin järjestelmä, mutta toisaalta moisesta olisi todennäköisesti puuttunut peli-ikää tuova syvyys.
Lue koko arvostelu: PES 2012: Pro Evolution Soccer 3D (3DS)
Lisää aiheesta
Pro Evolution Soccer 2012 (PC, PS3, Xbox 360)
Pro Evolution Soccer 2010 (PS3, Xbox 360)
