Testikoodisähläys ja postiarpajaiset

Tänään on suuri päivä. Ainakin joillekuille. Bloodborne tuli kauppoihin ja pelaajat riemuitsevat.

Samaan aikaan kulissien takana on kärvistelty ja kiroiltu. Näet, Pohjoismaat ovat taas olleet niin tärkeä markkina-alue, että Sony päätti ottaa ja sählätä kuviot oikein huolella. Mitkä arvostelukappaleet? No ne, joita ei ole, näet.

Peli on siis jo kaupoissa ja isossa maailmassa on jo julkaistu arvostelujakin. Suomessa lehdistö on vasta päässyt pelin kimppuun, sillä Sony sotki arvostelukoodit niin maan perusteellisesti. Tiemmä lehdistökappaleet eivät ole vieläkään saapuneet Suomeen, vaikka pelin myyntikin on jo aloitettu. Jos se nyt mitään lohduttaa, niin kaippa muutkin Pohjoismaat ovat samassa tilanteessa.

Yleensä Sony on hoitanut pressihommansa mallikkaasti, mutta miksi homma kusee juuri nyt, kun firmalla on kädessään SE peli, josta ilmeisesti tulee oikein kunnon arvostelumenestys ja ehkä hittikin? Peli, jota moni domelainenkin on odottanut malttamattomasti. Nyt pohjoismaiset/suomalaiset mediat ovat päässeet arvosteluhommiin helkkaristi jälkijunassa. Ei sekään vielä mitään, mutta näin Domenkin sisäisesti tilanne ja aikataulutukset aiheuttivat arvostelunakkisuunnitelmankin vaihtumisen lennosta. Virallisten arvostelukappaleiden odotuttaessa Sony toimitti hätäpäissään myyntikappaleita, ja aikataulut olivat jo valmiiksi perseellään, niin sitten piti jo harkita: lykätäänkö arvostelua vielä edelleenkin postittelemalla testikappaletta edelleen vai miten tämän kanssa nyt toimitaan.

Ikävä tilanne siksikin, että peli on todella odotettu ja moni oli osoittanut kiinnostustaan Bloodborne-nakkiin. Mutta kun arvostelukappaleen saapuminen muuttui täydelliseksi mysteeriksi ja tilanne eli oikeastaan pitkälti sen varassa, että minä viikonpäivänä peli ylipäätään saadaan, niin kaikissa vaihtoehdoissa oli omat heikkoutensa ja joku pettyy. Ja tämä siksi, että joku, jossain tuolla kaukana munasi testikappaleet.

Peli on kyllä jo arvostelussa, mutta tuli jutusta millainen tahansa, ainakin minulle Bloodborne on leimautunut nyt siksi peliksi, jonka arvostelukappaleprosessi failasi ja johti tilanteeseen, jossa oli pakko tehdä ikävä valinta eri domelaisten välillä. Tavallistakin kirpeämpi valinta, joka kaiken lisäksi oli ihan postiluukun kolahtamispäivästä kiinni.

Onneki tämä ei ole kovin tavallista. Ja ainakin Heikki, jolle nakki napsahti, kuulostaa tyytyväiseltä.

Jotenkin tämä kuvaa tiivistettynä sitä tiettyä päätösprosessia, mitä monen arvostelupelin kohdalla käydään muutenkin. Joillekin teoksille kun vain on ottajia vaikka miten monta, mutta pelejä saadaan yksi. Miten päätetään kelle peli menee? Siinä täytyy käyttää vahvasti mutu-hattua, miettiä miten kiireinen tämä peli on, millä aikataululla eri ihmiset sen pystyisivät käsittelemään ja paljolti myös sitä, että miten pitkä juttujono eri ihmisillä on. Millä kombolla saadaan paras tulos?

Haluttujen teosten vastapainoksi löytyy tietysti vaikka miten paljon pelejä, joita täytyy ihan maanitella, että eikö kukaan tätä huolisi. Siinäpä sitten tasapainotellaan, kun toisaalla peliä Ö himoitaan, mutta A ei saa rakkautta keneltäkään. Yhdet remmotaan listalta heti, toiset roikkuvat tarjolla kuukaudesta toiseen.

-jok