Testissä PC-versiot: Batman Arkham City ja Assassin’s Creed Revelations

Janne Mikola sai taannoin nakikseen pelata Batman: Arkham Cityn ja Assassin’s Creed Revelationsin konsoliversioiden jälkeen ilmestyneitä PC-versioita. Mikäs siinä, kyllähän PC-mies hyviä pelejä pelaa. Sitten kun päätoimittaja muistaisi vielä julkaistakin jutut. No, tässä ne nyt ovat!

PC-version pohjalta tehdyt toiset/kolmannet mielipiteet löydät peliarvostelun leipätekstin jälkeen.

Batman Arkham City (PC, PS3, Xbox 360)

Lainaus toisesta mielipiteestä:

Vaikka Arkham Asylum oli jo loistava peli, onnistuu Arkham City silti pistämään vielä astetta paremmaksi. Jo sarjan ensimmäisessä osassa taistelumekaniikka oli sielua puhdistavan mahtavaa koettavaa. Yksinkertaista, mutta samalla niin nerokasta. Toisaalta, ehkä se oli jo liiankin yksinkertaista, suorastaan jopa helppoa, lähes automaattista. Arkham Cityn taistelusysteemiin on lisätty muuttuja jos toinenkin lisää, ja tiettyjen toimenpiteiden suorittamiseen tarvittavia näppäinyhdistelmiä on hieman hienosäädetty. Seurauksena on kamppailu, joka on jokaista liikettä myöden yhtä mahtavaa kuin edeltäjässään, mutta monimuotoisempaa sekä kontrollien, että ruudun tapahtumien osalta.

Siinä missä Arkham Asylum vielä hieman haki paikkaansa hiekkalaatikkopelin ja lineaarisen pelin väliltä, pakottaen pelaajan epämiellyttävästi juoksemaan pitkin samoja jo puhdistettuja piha-alueita kohti uutta määränpäätä, Arkham City ottaa asiaan selkeämmän linjan, ja esittää itsensä tietynlaisena minihiekkalaatikkona. Ei kannata odottaa pelin olevan mikään Fallout 3, mutta lähes koko Arkham City on alusta asti pelaajan tutkittavissa, ja sama kaupunki toimii pelin näyttämönä käytännössä pelin loppuun asti. Ratkaisu toimii, ja fiilis siitä, että kaupunkia ympäröivän betoniaidan toisella puolella on todella elämää, on tuntuva.

Lue koko arvostelu:  Batman Arkham City (PC, PS3, Xbox 360)

Assassins Creed Revelations (PC, PS3, Xbox 360)

Lainaus kolmannesta mielipiteestä:

PC-versio pyörii sulavasti keskiverrolla tietokoneella, ja graafisista asetuksista löytyy melkeinpä mihin tahansa PC-peliin verrattavissa olevat graafiset säädöt pelikokemuksen muokkaamiseksi PC:n karvalakkimuuttujan mukaisesti. Audiovisuaalisesti tajuntaa räjäyttävää kokomusta Revelationsista ei saa edes kaikkia säätimiä kaakkoon vetämällä, mutta kyllä Konstantinopoli kaunis kaupunki on, jos peliin on uskominen.

Suurimmaksi PC-version ärsyttävyydeksi muotoutui valikoissa käytetyt tietyt vakionäppäimet, jotka eivät istu tietokonepelaajan ajattelumaailmaan kovinkaan nätisti. Useista ruuduista ja tiloista mm. poistutaan backspace-näppäimellä sen tavallisen ESC-näppäimen sijaan. Samoin usein PC-ympäristössä standardiksi ymmärrettävän tuplaklikkauksen asemaa ajaa monessa paikassa, esimerkiksi kartalla, enter-näppäimen painallus. Epämukavaa, mutta ei toki pelikokemusta pilaavaa.  Pieniä ongelmia on myös aina päällä olevassa hiiren kiihdytyksessä, joskin tämän pelityypin pelissä asian kanssa voi kyllä elää. Ainakin, mikäli ei harkitse moninpelin pelaamista tosimielellä.

Lue koko arvostelu:Assassins Creed Revelations (PC, PS3, Xbox 360)