Tissejä, perseitä ja jopa rintalihaksia – tämä peli ei petä lihan ja roolipelien ystäviä
Miikka Lehtonen päästi irti tissipirun heittäessään Dragon’s Crown –roolipelin JOKin oikolukuun ja taitettavaksi. Mutta ei se Miikan vika ollut – vaan pelin julkaisseen Atlusin. JOK kun herpaantui pahemman kerran pelin promokuvamateriaalin ääressä. Näin tissikästä reisiperseroolipeliä kun ei ole ihan äsken nähty…
Dragon’s Crown on miltei skitsofreninen yhdistelmä roolipeliä, tappelupeliä, kevyttä seikkailua ja ties mitä muuta. On totta, että se pääasiallinen pelattavuus on hyvinkin perinteistä: seikkailija — tai seikkailijat, sillä tarjolla on myös co-op-pelitila — kulkevat muinaisissa luolastoissa vasemmalta oikealle pätkien pataan pahiksia, pomoja ja muita paskiaisia.
Tappelu toimii ihan hyvin. Hahmoilla on käytössään heikko perushyökkäys ja vahvempi erikoishyökkäys, joita sitten yhdistellään ohjaimen suuntiin ja erilaisiin liikenopeuksiin, jotta saadaan aikaan erilaisia hyökkäyksiä. Esineiden käyttö ja keräily ovat toki myös osa kuviota.
Välillä kerätään aarteita ja löydetään salaisuuksia, mutta pääasiassa homma on aika perinteistä.
Tämän perinteisen turpasaunan ympärille vaan on kasattu sellainen määrä erilaisia pienempiä ja suurempia juttuja että oksat pois. Aika perusjuttuna hahmot keräävät pelin aikana kokemuspisteitä ja -tasoja. Kun tasot nousevat, saa kykypisteitä, joilla voi ostella kykyjä joko hahmojen omista tai yleisistä kykypuista. Ja näin metsästäjä oppii ampumaan useita nuolia kerralla, myrkyttämään nuoliaan tai puukottamaan vihollisia selkään ekstravahingon toivossa.
Lue koko arvostelu: Dragon’s Crown (PS3, PSV)
