Uusimmat

Toimittajan puheenvuoro: Milloin pelaajista tuli kaikesta parkuvia vellihousuja?

09.11.2018 12:00 Skye Borg

Milloin meistä pelaajista tuli pienistä hermostuvia inisijöitä? Toiko sosiaalinen media mukanaan kentän, jonne purkaa kaikki pelaamisen tuska, vai olisiko syy sittenkin uudessa pelaajien sukupolvessa, joka on hemmoteltu pilalle?

Mitä syvemmälle digiaikaan etenemme, sitä epäkiitollisemmiksi pelaajat tuntuvat tulevan. Oma pelihistoriani ulottuu Commodore 64:n aikoihin, ja muistan ilolla pelanneeni samoja pelejä, samoja kenttiä, uudestaan ja uudestaan, hyvin rouheilla grafiikoilla varustettuna. 2000-luvun alussa pelaamani Buffy the Vampire Slayer: Chaos Bleeds tarjosi yhden niin kamalan pomotappelun, että sen läpäisemiseen meni yli vuorokausi, johtuen kaukana olevasta tallennuspisteestä. Ei draamaa, ei valitusta, vain hiljainen hyväksyntä ja mukautuminen pelin syvimpään olemukseen. Olkoon tämä oma “10 kilometriä lumihangessa kouluun joka päivä” -sankaritarinani.

Nykyisin, paljolti sosiaalisen median ansiosta, peleistä valitetaan enemmän kuin niitä ihastellaan. Jokainen myöhästymisuutinen otetaan vastaan turhautunein kirosanoin, vaikka pelitarjonta on laajempaa kuin koskaan aiemmin. Raudan parantuessa ruudunpäivitystä ja grafiikoita ruoditaan enemmän kuin sitä, mitä peli tarjoaa sisällöltään. Me valitamme hahmojen uudesta ulkoasusta, naisten ilmestymisestä sotakentille, tarinan loppuratkaisusta, tutun ja turvallisen muuttumisesta. Uudistuksia ja parannuksia vaaditaan, mutta samalla muutoksille nyrpistetään nenää.

Eikö meille pelaajille riitä enää mikään? Saamme yhä monipuolisempia pelejä, joiden maailmat ovat valtavia ja täynnä tekemistä. Tarinoita, joiden polut kulkevat moneen eri suuntaan, ja joista me pelaajina voimme omalta osaltamme olla jopa vastuussa. Peleistä on tullut elämyksiä, mutta silti epäkiitolliset ja hemmotellut pelaajat eivät osaa nauttia asioista sellaisenaan.

En puhu nyt bugeista, jotka aidosti haittaavat pelissä etenemistä tai pilaavat koko pelikokemuksen. Sellaisia tulee vastaan harvoin, ja pienistä vioista valittaminen on saanut suorastaan huvittavat mittasuhteet. Pelaan edelleen säännöllisesti Dishonored-peliä, jossa bugi pakottaa aloittamaan aina yhden kentän alusta edettyäni tiettyyn pisteeseen saakka. Jos tekstuurit nykivät hieman ruudulla tai hahmon ulkonäkö on julkaisupäivänä vähän sinne päin, kuten Mass Effect: Andromedan meemit osoittavat, voisi olla hyvä oppia vain nauramaan asialle ja siirtyä eteenpäin. Raivoisat huutelut viallisesta tuotteesta pitävät hyvin harvoin paikkaansa.

Sen sijaan, että odotamme joka ikisen pelin vastaavan kaikkiin yksilöityihin henkilökohtaisiin toiveisiimme, kuten nykyinen käytös antaa ymmärtää, voisimme antaa enemmän tilaa kehittäjien omalle visiolle. Sekä Assassin’s Creed Odysseyn että Red Dead Redemption 2:n kohdalla on valitettu liian suuresta kokonaisuudesta. Kun tarjolla on pelejä, jotka tuovat pelaajan eteen maailman, johon hukuttautua täysin – mitä teemme? Me inisemme siitä, ettei itse tarinaan pääse heti kiinni. ”Mulle kaikki heti ja nyt” -mentaliteetilla varustetut pelaajat eivät jaksakaan odottaa tarinan hidasta avautumista ja valtavaan maailmaan sukeltamista. Me toivomme sen olevan helppo ajopeli valmiine kiinnekohtineen ja yksinkertaisine polkuineen, vaikka olemme lähteneet täysin toisen genren pelin matkaan – tietoisesti.

Jokainen käyttää vapaa-aikansa ja rahansa haluamallaan tavalla. Videopeli maksaa edelleen perusversiona noin 60-70 euroa, ja tarjoaa parhaimmillaan kymmenien tuntien edestä ajanvietettä. Liian lyhyet pelit saavat usein haukut, koska ne ”eivät tarjoa rahalle vastinetta”. Liian pitkät pelit, jotka sisältävät esimerkiksi paljon sivutehtäviä, taas tulkitaan turhaksi tilkkeeksi vailla jäntevää ydintä. Väitän, että pelaajista on tullut liian kriittisiä, liian kärsimättömiä – jokaista kehittäjän ratkaisua ruoditaan terävällä veitsellä kuin kriitikko ikään.

Pelaamisen ilo unohtuu, kun energia tuhlataan suoraan sanottuna pikku asioista valittamiseen. Peleille asetetaan, käytettyyn rahaan nähden, jopa liikaa odotuksia. Niiden on tarkoitus olla viihdettä, parhaimmillaan elämys, oman elämän kylkiäisenä tuleva aidosti kiva asia. Siinä vaiheessa, kun huomaat raivoavasi netissä pelin ominaisuuksista suu vaahdossa tai päiväsi menee pilalle koska peli ei vastannut odotuksiasi – suosittelen pelaamisen vähentämistä.