Toimittajan puheenvuoro: Voitaisiinko puhua välillä videopelien HYVISTÄ puolista?

08.02.2019 09:03 | Skye Borg

Video- ja tietokonepeleistä keskusteltaessa keskitytään usein liikaa negatiivisiin puoliin, kirjoittaa Skye Borg Toimittajan puheenvuorossa.

Pelaaminen on pahasta. Vuodesta toiseen pelaamisen haitoista puhutaan milloin missäkin yhteydessä, ja pelejä demonisoidaan niiden sisällön vuoksi. Mitä suositummaksi pelaaminen tulee, sitä helpommin aiheesta vedetään kohuotsikoita asiayhteydestä piittaamatta.

Pelaajatkaan eivät pääse helpolla. Harvasta harrastajaryhmästä on tehty niin paljon geneeristä pilaa kuin keskivertopelaajasta – siitä vanhempiensa kellarissa asuvasta (poika)miehestä, jolla ei ole muuta elämää. Kasan päälle voidaan asettaa yleinen käsitys toksisesta pelikulttuurista, joka saa kohtuuttomasti tilaa uutisissa sekä sosiaalisessa mediassa.

Nämä kalkkeutuneet käsitykset ovat tiukassa. Liika on liikaa missä asiassa tahansa, ja koukkuun voi jäädä epäterveellä tavalla lukemattomiin muihinkin asioihin.

Pelaamisen hyviä puolia näkee harvoin nostettavan esille lainkaan. Yleisesti tunnustettuja tosiasioita kuitenkin ovat pelaamisen hyödyt, kun tutkitaan esimerkiksi kykyä tehdä päätöksiä ja silmä-käsi -koordinaation parantumista. Ja myös muita hyviä puolia pelaamisessa riittää.

Vanhatkin aivot skarppaa

ESA-raportin mukaan vuonna 2017 pelaajien keski-ikä oli noin 35 vuotta. Kaikille ihmisille yhteinen asia on vanheneminen, ja pelaaminen näyttää osaltaan olevan sen tuomiin haasteisiin ainakin jonkinlainen ratkaisu.

Perinteisesti vanhenemisen kuvitellaan koskevan vain fyysistä olemusta, mutta aivot haperoituvat aivan samalla tavalla. Pelaamisen on osoitettu hidastavan ikääntymistä ja pitävän aivot terävinä pidempään. Iowan yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan jo 10 tunnin säännöllinen pelaaminen viikossa hidasti aivojen haurastumista useilla vuosilla.

Pelaajia uutinen ei tietenkään yllätä: pelit vaativat keskittymiskykyä ja koordinaatiota, toisinaan myös kekseliäisyyttä sekä reagointinopeutta.

Pelaaminen yhdistää

Puheet koneensa ääressä yksin istuvista nörteistä voitaisiin jo siirtää lumilapiolla ojaan. Pelaajat eivät, yleisestä harhaluulosta poiketen, ole sosiaalisesti rajoittuneita hissukoita, jotka eivät löydä elämää oman huoneensa ulkopuolella.

Verkossa aktiivisesti toistensa kanssa tekemisissä olevat pelaajat löytävät toisensa pelien kautta, ja muodostavat kestäviä ystävyyssuhteita harrastuksensa parissa. Esports-tapahtumat keräävät saman joukkueen ympärille sankan kannattajajoukon, aivan samalla tavalla kuin jalkapallojoukkueen kannattajat tuntevat yhteenkuuluvuutta. Pelimessut ja fanitapaamiset vetävät valtavia joukkoja pelaajia puoleensa ympäri maailman – ja tuppisuina ei näissä tapahtumissa on harva.

Se, että suuri osa sosialisoinnista tapahtuu verkossa, ei tarkoita Tinderin, Twitterin ja Instagramin aikana mitään. Ystävyyden laatua ja kanssakäymisen merkittävyyttä ei enää nykyisin mitata sillä, istutaanko nenätysten kahvikupin äärellä.

Oikea peli auttaa pitkälle

Videopelit pystyvät auttamaan myös sairauksissa. Toisille, esimerkiksi liikuntarajoitteisille, ne voivat tarjota mitä  kekseliäimpiä tapoja kokea asioita ja tutustua ihmisiin. Uudessa-Seelannissa tehdyssä testissä huomattiin, että projektiin suunniteltu peli SPARX vähensi masennusta nuorten keskuudessa huomattavasti, ja sen vaikutukset olivat pitkäkestoisia.

Siinä missä Instagramin on todettu aiheuttavan jopa masennusta, on pelaamisen huomattu tuovan iloa, haasteita ja onnistumisen tunteita kaikissa ikäryhmissä. Videopelien vahvuutena toimivat myös yleisesti säädettävissä olevat vaikeustasot, sekä parhaimmassa tapauksessa tiivis faniyhteisö, joka tuo lisäsisältöä pelaajan elämään. Vaikka usein kiperän pelin ääressä tuntuu, että stressitaso vain kohoaa, uskotaan videopelien itse asiassa laskevan stressiä.

Kielet haltuun, vaikka vahingossa

Siinä missä koulunpenkillä ei kaikille opinnot maita, peleissä yleisimmin käytetty kieli englanti imeytyy aivoihin hieman puolivahingossa. Ikävä tosiasia on, että nuoret – ja varsinkaan pojat – eivät enää lue kirjoja yhtä paljon kuin ennen. Vielä vähemmän nuoret lukevat vieraskielistä kirjallisuutta, ja nykypäivän poplyriikat ovat toisinaan Ukko Nooan tasoa.

Väitän, että videopelit paikkaavat omalta osaltaan tätä aukkoa. On totta, että pelien dialogit eivät aina ole Oscarin arvoisia suorituksia, mutta toisaalta jo alkeellisella englannilla pääsee pitkälle. Kielitaito ja erityissanasto karttuu kokemuksen lisääntyessä. Halu ymmärtää pelin tapahtumia sekä kommunikoida toisten pelaajien kanssa ovat luultavasti huomattavasti suurempia motivaattoreita kuin opettajan tai vanhempien tyytyväisenä pitäminen.

Yksinkertaisesti – pelaaminen on parasta

Usein peleistä puhuttaessa unohdetaan se itsestäänselvin paras puoli. Pelaaminen on yksinkertaisesti hauskaa! Omalta kotisohvalta käsin voi sukeltaa täysin uudenlaiseen maailmaan, ottaa hyppäyksen historian sotakentille tai vaeltaa muinaisessa Kreikassa eeppisen tarinan matkassa. Voit hengähtää yliluonnollisen osoita-ja-klikkaa -pelin parissa, tunnelmoiden vain hitaasti etenevää tarinaa ja kaiuttimista soljuvaa musiikkia.

Vaikka elokuvat tarjoavat meille hienoja hetkiä, on pelaaminen parhaimmillaan täysin toisenlainen elämys. Elokuvan katsoja voi olla aktiivinen osapuoli omalla näkökannallaan ja tulkinnoillaan, mutta peleissä ihminen on tekijä.

Rakastan scifi-elokuvia, mutta missään en ole tuntenut olevani niin syvällä asian ytimessä kuin Alien: Isolation -pelin aikana. Olen pelännyt, stressannut, turhautunut, itkenyt ja nauranut pelatessani. Olen palannut samojen pelien ääreen uudestaan ja uudestaan, koska olen löytänyt jotain itselleni ainutlaatuista – elämyksen, joka tuntuu olevan tehty juuri minulle. Pelit vievät mukanaan. Tämän ainut huono puoli on se, että hahmoihin ja pelin maailmaan voi kiintyä uskomattomalla tavalla. Sadan tunnin pelaamisen jälkeen voikin tuijottaa olo tyhjänä ulos ikkunasta muutaman tunnin, ja miettiä mitä ihmettä sitä tekisi elämällään pelin loputtua.

On jokaisen itse päätettävissä, mihin aikamme käytämme. Kun suurin osa elämän palikoista on tasapainossa, eikä pelaaminen vie kaikkea hereilläoloaikaasi, on se harrastuksena mitä parhain.

Keskustelu

Mulla on 5v poika jonka kanssa ollaan nyt pelattu PS4:llä läpi crash bandicoot, ratchet&clank ja Lego peleistä movie game, superheroes ja ninjago. Kyllä siinä pikkujätkällä on hoksottimet ja näppäryys kehittynyt ja hiffaa hienosti jo asioita peleistä ja osin jopa isäänsäkkin paremmin. Kun peli vaan on sillä tasolla mitä esim lapselle voi näyttää niin hieno harrastus muun vastapainona. Meillä se on isä-lapsi laatuaikaa.

Diizei_

Mulla on 5v poika jonka kanssa ollaan nyt pelattu PS4:llä läpi crash bandicoot, ratchet&clank ja Lego peleistä movie game, superheroes ja ninjago. Kyllä siinä pikkujätkällä on hoksottimet ja näppäryys kehittynyt ja hiffaa hienosti jo asioita peleistä ja osin jopa isäänsäkkin paremmin. Kun peli vaan on sillä tasolla mitä esim lapselle voi näyttää niin hieno harrastus muun vastapainona. Meillä se on isä-lapsi laatuaikaa.

Ihana tarina! Melkein tuli tippa linssiin :)

Muropaketin uusimmat