Toiset tykkää muhkummasta – lähikuvissa Dragon’s Crownin dat assit

Luitko eilen Dragon’s Crownin arvostelun tuoreeltaan? Jokseenkin hämmentävästi sen hämmentävän ihmisruumiin metafyysisen taidekuvaelman alla on myös hyvä roolipeli, mutta ei anneta sen häiritä. Sukelletaan vielä kertaalleen pelin kolmannelle astraalitasolle ulottuvien muotojen pariin:

Mutta yksi kysymys mietityttää. Miksei noita meijereitä käytetä mihinkään? Kuten eräs naispuolinen tuttavani ihmetteli: ”olen vaan edelleenkin pettynyt kun tissejä ei käytetä peliteknisesti mihinkään. Olisi vaan niin helppoa kertoa jäljellä olevan manan määrä sorceressin meijereillä!”

Amazon puolestaan voisi tietenkin käyttää erikoishyökkäyksenään Boobie Attackia, joka stunnaa nörtimmät vastustajat, mutta ei tehoa kovinkaan hyvin Rolandin kaltaisiin hunkseihin.

Mutta oikeasti. Niin huvittavaa kuvamatskua, että pakkohan näillä on hurvitella. Ja tökätä väki sitten sen varsinaisen peliarvostelun pariin:

Lue koko arvostelu: Dragon’s Crown (PS3, PSV)

Ennakkokeskustelu velloi miltei yksinomaan Dragon’s Crownin taidetyylin — vai pitäisikö sanoa taidetyylittömyyden — ympärillä. Kuvakaappaukset pesukoneen kokoisella takapuolella varustetusta amatsonista ja vesimelonin kokoisia ja tragikoomisesti hytkyviä rintoja kuskaavasta velhosta saivat netin raivon valtaan.

Siinä sivussa monelta jäi ehkä huomaamatta, että kaikki muutkin pelin hahmot olivat aivan yhtä groteskeja pilapiirroksia. Kyse olikin lähinnä hieman tavallista persoonallisemmasta taidetyylistä. Tosin eipä se paljon asiaan vaikuta: itse tykkään yleensä pelata tällaisia pelejä velhojen kanssa, mutta kun en hahmonluontiruudussakaan pystynyt katselemaan koomisesti hytkyvää ja pikkutytön äänellä voihkivaa velhoa repeämättä nauramaan, niin oli pakko valita toinen hahmo.