Upea, helppo ja lyhytkin – arvostelussa Trine 3
Pekka Leinonen suuntasi pitkästä aikaa Trine-fysiikkatasoloikkien maailmaan. Sarjan uusin teos, Trine 3, on saanut niskaansa sekä ylistystä että pelaajien valituksia, mutta miten homma nyt meni sitten oikein käytännössä? Se selviää arvostelusta:
Trine-seikkailut ovat olleet kautta linjan mainiota tasohyppely-taistelu-puzzle -pelejä, joita on ollut pirun hauska hakata etenkin kaverin kanssa. Kolmannessa osassa haluttiin kuitenkin nousta uudelle tasolle ja muuttaa 2D kolmedeeksi. Miten tässä onnistutaan? Hyvin ja huonosti.
3D-maailma on upea ja tarjoaa puitteet monipuolisempiin puzzleihin. Silti tuntui että ongelmat ovat helpompia edellisosiin nähden, ellei tässäkin tulisi yksi hemmetin ärsyttävä ongelma. Nimittäin se, että välillä syvyysnäkö pettää ja sitten laskeudutaankin kohtalokkaasti kohteen tai maailmankartan yli kuin viinaturisti Tallinnan laivalta.
Mitä tarinaan tulee, niin mieleen jäi lähinnä se, että kolme sankaria yhteensitova artefakti hajoaa tuhannen päreiksi ja vapauttaa jonkin suuren pahuuden. Kolme edellisosasta tuttua henkilöä lyö jälleen viisaat päät yhteen ja lähtee suurelle matkalle keräämään kokoon sen, mikä pelastettavissa on.
Lue koko arvostelu: Trine 3 The Artifacts of Power (PC)
Lisää aiheesta
Trine 2: Director’s Cut (Wii U)
Trine 2: Director’s Cut (Wii U)
Wii U -esittelyssä suomalainen helmi: Trine 2: Director’s Cut
