Uuden sukupolven kaunein edustaja: Tomb Raider Definitive Edition
Juho Anttilan treffit Lara Croftin kanssa eivät menneet ihan putkeen. Ei vain siksi, että partainen heviäijänkäppänä oli nuorelle arkeologineitokaiselle jotain ihan muuta, kuin mitä Eliittikumppani-profiili oli antanut ymmärtää. Ja sitten kun parivaljakko haaksirikkoutuu oudolle saarelle, niin johan menevät pasmat kaikilta sekaisin. Onneksi niin Lara kuin maisematkin olivat huikean kauniita.
Itse kampasin Tomb Raiderin vuosi sitten läpi viimeisintä salaisuutta myöten. Alustana toimi tuolloin uudenkarhea peli-PC, joten oma pelikokemukseni oli jo tuolloin merkittävästi konsoliversioiden tarjoamaa kauniimpi. Ei sillä, etteikö peli olisi näyttänyt hyvältä myös edellisen sukupolven konsoleilla.
Kunnon PC-laitteisto on jo nyt uusia konsoleita tehokkaampi, mutta pelkkä raaka muskeli ei riitä. Tomb Raider: Definitive Edition ei ole pelkkä HD-uudelleenlämmittely. Pelimoottoriin on lisätty monenlaista pientä lisäherkkua, joiden toteuttamiseen vanha moottori ei venynyt. Tuloksena tästä testissä ollut PlayStation 4 -versio Tomb Raiderista on todennäköisesti pelin kaunein versio.
PC-kokemukseen verrattuna erot jäävät toki verrattain pieniksi, mutta edellistä sukupolvea viedään niin että helisee. Nopeiden säätilan vaihteluiden runtelema Yamatain saari on yhtä aikaa ja vuoron perään kaunis, pelottava, huimaava, armoton, karu ja täynnä elämää. Usein kuulee sanottavan, etteivät grafiikat tee peliä, mutta ennestään erinomaista teosta huippuunsa kiillotettu pinta kohentaa entisestään. Puhuttaisiinko nyt jo uuden sukupolven tähän mennessä näteimmästä pelistä? Ainakin läheltä liippaa.
Lue koko arvostelu: Tomb Raider Definitive Edition (PS4, Xbox One)
Lisää aiheesta
Lara Croft and the Guardian of Light (Xbox 360)
Tomb Raider (PC, PS3, Xbox 360)
