Vaisua fysiikkamallinnus ja epätasainen vaikeustaso koituvat Kinect-peli Wreckateerin kohtaloksi

16.08.2012 20:00 | Tero Lehtiniemi

Mainiosta konseptistaan huolimatta toimivien Kinect-pelien määrä voidaan laskea kahden käden sormilla. Yleisesti ottaen suurimmaksi laitetta tukevien pelien ongelmaksi on muodostunut huono kontrollimekaniikka, mutta linnanmurskaus Wreckateerissa sentään tämä puoli on pääosin kunnossa.

Ongelmaksi muodostuvatkin erityisominaisuuksien aktivoiminen, epätasaisesti nouseva vaikeustaso ja vaisu fysiikanmallinnus. Wreckateerin eväillä oltaisiin pystyttä paljon parempaankin.

Ajoittain falskaavien kontrollien lisäksi toinen Wreckateerin heikkous on puutteellinen fysiikanmallinnus. Hajoavilta kivilinnoilta odottaisi näyttäviä ketjureaktioita, toinen toistaan kaatavia torneja ynnä muuta mukavaa. Sellaista ei nähdä, ainakaan odotetussa mittakaavassa.

Linnat hajoavat laimeasti ja epätyydyttävästi. Suuri osa romahtavista rakennelmista pöllähtää savuna ilmaan sen sijaan, että tuho leviäisi asiaankuuluvasti naapuritönöön. Ihan kuin pelimoottorin puutteita yritettäisiin paikata oikomalla, tai sitten aggressiivisemmin hajoavien rakennuksien kanssa pelin tasapainottaminen ei olisi onnistunut.

Lue koko arvostelu: Wreckateer (Xbox 360)

Lue myös

Decisive Campaigns: Case Blue (PC)

Deadlight (Xbox 360)

Forza Motorsport 4: July Car Pack DLC (Xbox 360)

Rainbow Moon (PS3)

Muropaketin uusimmat