Vältä: Game Party Champions on säälittävä rahastus
Joskus pelaaminen ei ole mukavaa. Juho Anttilakin joutui puremaan hampaat yhteen ja puristamaan Game Party Championsia oikein tosissaan. Miksi?
Kun tarjolla on vain kahdeksan minipeliä, luulisi setissä riittävän edes vaihtelua. Luulkaa uudestaan. Game Party Champions kierrättää samoja mekaniikkoja pelistä toiseen. Amerikkalaista jalkapalloa heitetään tähtäämällä ohjaimella ja sutimalla kosketusnäyttöä oikeaan suuntaan. Koripallo toimii aivan samalla tavalla. Pingiksessä hinkataan näyttöä vähän minne sattuu ja pöytäkiekon viive saa kokemuksen tuntumaan siltä, kuin pelaaminen olisi nopanheittoa.
Sama meno jatkuu myös neljässä muussa minipelissä. Esimerkiksi minigolfista olisi varmaan voinut saada jotain irti, jos toteutukseen oltaisiin panostettu edes hitusen verran. Muistetaan nyt kuitenkin, että vuosien saatossa on julkaistu täysimittaisia pelejäkin aiheesta. Game Party Championsin näkemys aiheeseen on suorastaan nolo.
Minipelistä riippuen kisaa käydään joko pisterajaa tai tekoälyvastustajaa vastaan. Ensiksi mainitut pelit ovat lähinnä tylsiä, jälkimmäiset suorastaan kivuliaita. Täysin sattumanvaraiselta tuntuva tekoäly ei juuri vastusta tarjoa, mutta tuskanhikeä joutuu silti vuodattamaan kontrollien vuoksi. Esimerkiksi pingiksessä yhteys pelaajan toimien ja pallonlähtösuunnan välillä on parhaimmillaankin etäinen.
Lue koko arvostelu: Game Party Champions (Wii U)
Lue myös
Elder Scrolls V: Skyrim Dragonborn DLC (PC, Xbox 360)
