Videopelit opettavat historiaa ja maantietoa
Ubisoft-peliyhtiöllä on kerrottavanaan tärkeää asiaa videopeleistä oppimisvälineinä. Vaikka asia on sinänsä oikein hyvä ja asiaa, niin tökin yhtiön uutismuotoista tiedotetta varoen pitkällä kepillä, koska muutenhan tämä menisi aivan suoraksi mainostamiseksi. Esitetyt pointit ovat kuitenkin hyviä, joten annetaan firman vähän omakehua:
Videopelit on perinteisesti nähty ennen kaikkea kevyenä viihteen muotona. Peleillä ei välttämättä mielletä olevan muunlaista merkitystä kuin kevyt viihdearvo todellisuuspaon tai hetkellisen rentoutumisen välineenä. Erityisesti toimintapitoiset pelit ovat saaneet kevyen ja aivottoman viihteen leiman, usein täysin aiheetta.
Etenkin avoimen pelimaailman pelit ovat oivallinen tapa tutustuttaa pelaajat kuin huomaamattaan oikean maailman faktoihin. Niin todellisen maailman tapahtumat, paikat ja hahmot kuin kulttuurihistorialliset tosiasiatkin voidaan tuoda pelien kautta helposti esille rampauttamatta viihdyttävää pelikokemusta. Viihteellisten pelien sivistävä vaikutus onkin monesti tehokkaampaa kuin varsinaisten opetuspelien, sillä varsinaisen tiedon tuputtamisen sijasta pelaamisen painopiste on vuorovaikutteisessa viihteessä eli itse pelaamisessa. Kun oppi faktoista ja todellisen maailman asioista nivoutuu yhteen nautittavan ja viihdyttävän pelikokemuksen kanssa, oppimisesta tulee hauskaa ja kiehtovaa aivan uudella tavalla.
Teknisten kehitysaskeleiden ja alati kehittyvien pelikäsikirjoitusten myötä tämä ajatus tuntuu tosiasioiden valossa varsin vanhanaikaiselta. Yhä useammat pelit pyrkivät heijastamaan tosielämän tapahtumia, paikkoja ja henkilöitä suorastaan uskomattomalla tarkkuudella. Erityisesti tämän kaltaisia askeleita realismin ja realistisuuden suhteen on otettu historiallisiin tapahtumaympäristöihin sijoittuvissa peleissä. Myös urheilu- ja ajopelit pyrkivät mallintamaan oikeita asioita yhä aidommin ja tarkemmin. Sivuvaikutuksena tästä kaikesta on syntynyt yllättävä positiivinen puoli eli oppiminen pelaamisen myötävaikutuksella.
Ubi alleviivaa pelien opettavaista vaikutusta muun muassa Assassin’s Creed –pelisarjalla, joka onkin yksi sivistävimmistä ja historiaa kunnioittavimmista pelisarjoista ikinä. Oikeita tapahtumapaikkoja, ihmisiä, kohtaloja ja tapahtumia. Toki välillä vähän jännästi väritettynä, mutta kuitenkin. Ensi kuussa ilmestyvä Assassin’s Creed Unity esimerkiksi joka vie pelaajat Ranskan vallankumouksen keskelle, 1700-luvun lopun Pariisiin.
Far Cry 4 –toimintapeli puolestaan sijoittuu kuvitteelliseen Kyratin valtioon Himalajan vuoristossa, mutta peli lainaa vahvasti Nepalin tapahtumista, historiasta ja kulttuurista.
”Se on tarina hirmuhallitsijan yksinvaltiudesta, kansan alistamisesta ja maan kurjista olosuhteista despoottisen hallitusmuodon alaisuudessa. Pelin viitekehyksessä voidaan nähdä suora yhteys Nepalin sisällissotaan vuosina 1996-2006. Tarinan voi nähdä paitsi poliittisena kannanottona maailman hirmuhallintoja vastaan, se samalla esittelee Himalajan ympäristön uskomatonta luontoa ääni- ja kuvakerronnallaan.”
Kolmas opettavainen peli on The Crew, joka mallintaa Yhdysvallat, tosin pienennetyssä mittakaavassa, avoimen maailman ajopeliksi.
Ehkä firman omien pelien kehuminen voidaan antaa tässä kohden anteeksi, ja miettiä heti perään, että mitä muita opettavaisia ja informatiivisia pelejä olemmekaan mahtaneet vuosien mittaan pelata? Esimerkiksi Kerbal Space Program on varmasti avannut monia silmiä avaruuslentojen haastavuudesta ja teknisistä ratkaisuista.
