Wiikon wanhassa Alienin ensimmäinen kohtaaminen Predatorin ja lounaan kanssa
Teemu Viemerö muistelee niitä vanhoja hyviä aikoja, kun Atari oli vielä olemassa – ja firman loppuvuosien merkittävintä, muistiinjääneintä peliä. Sitä, missä Alien ja Predator matsasivat yhdessä kävelevän lounaan kanssa.
Ensimmäiset reaktioni Atari Jaguarista ja pelistä tulivat elektroniikkaliikkeen testikonsolista. Alien vs. Predatorin ja Jaguarin yhteinen harmonia myi konsolin minulle välittömästi. Valitettavasti tämä oli vain silmänlumetta siitä mitä konsolille saapuisi tulevaisuudessa. Peli sen sijaan näytti ja näyttää yhä tänä päivänä upealta retropeliltä. Grafiikka on julmetun hyvää, mutta uskoisin saman onnistuneen Super Nintendollakin.
Kuten aikaisemmin sanoin, pelin kampanjat tekivät Alien vs. Predatorista upean. Merijalkaväen Lewis löytää itsensä hirviöiden täyttämästä tukikohdassa ilman varusteita ja kulkulupia. Pelaajan täytyy itse etsiä varusteensa liikkeentunnistimesta aseisiin ja paettava hirviöiden kynsistä. Panoksia on niukalti ja kuolema korjaa alussa hyvin nopeasti, joten peli vaatii hermoja. Xenomorphien kampanjassa puolestaan pelastetaan predatorien kaappaama kuningatar, kun taas predatorin kampanjassa pelaaja yrittää tappaa happohirviöiden kuningatarta sekä koristaa seinänsä sen upealla pääkallolla.
Se mikä tekee kampanjoista erinomaiset ovat niiden erot – sotilas ja predator pystyvät parantamaan itsensä, mutta xenomorph pystyy syntymään ”uudelleen” koteloidusta sotilaasta. Xenomorph ei pysty liikkumaan hisseillä tai juoksemaan seinillä, mutta voi hyödyntää ilmastointikanavia aivan kuten ihminen.
Lue koko juttu: Wiikon wanha: Alien vs. Predator
