X-Men on väritön, yksiulotteinen ja täydellisen epäonnistuva
Lisenssipelit ja supersankaripelit. Vaikeita aiheita, joissa onnistutaan harvoin. Tero Lehtiniemi otti supersankariviikonloppuna mittaa kahdesta supersankaripelistä, joista ensimmäisenä ruuduillenne marssii X-Men Destiny.
Erikoisominaisuuksien ja vaatteiden keräämisestä ja kokemuksella päivittyvistä ominaisuuksista johtuen X-Men Destinyä markkinoidaan toimintaroolipelinä, mutta pohjimmiltaan se toimii kuin keskinkertainen Devil May Cry -kopio. Leijonanosa peliajasta menee mutantteja jahtaavan Purifier-järjestön erilaisia sotureita tappamalla, ja asiaan kuuluvasti nämä käyvät usein päälle monikymmenpäisinä joukkoina.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita että peli olisi kovinkaan vaikea: vihollisia ei ole kovinkaan montaa eri tyyppiä, ja moni niistä kellistyy parilla hassulla nyrkiniskulla. Alussa voiman tunne on mukavaa, mutta kun peli ei tarjoa mekaniikkaan mitään äärettömän suurta vaihtelevuutta, muuttuu koko touhua nopeasti hyvin itseään toistavaksi.
Lue koko arvostelu: X-Men Destiny (DS, PS3, Xbox 360, Wii)
Lisää aiheesta
X-Men Legends 2: Rise of the Apocalypse (GC, PC, PS2, PSP, Xbox)
X-Men: Legends (GC, PS2, Xbox)
Marvel Super Hero Squad: Infinity Gauntlet (PS3, Wii, Xbox 360)
Batman Arkham City (PC, PS3, Xbox 360)
Lue myös
Disney Universe (PC, PS3, Wii, Xbox 360)
