Yksi Bioshock Infiniten kenttä sisältää enemmän tarinaa kuin koko Bioshock
Ken Levine on lupsakka mies. Jo vuosia pelialalla puurtanut kaveri ei pidä itsestään suunnatonta meteliä, mutta kun hän avaa sanaisen arkkunsa, tuloksena on yleensä jotain hyvin kiinnostavaa. Niin tälläkin kertaa, sillä mies pohtii ääneen Bioshock Infiniten tarinankerrontaa. Sen määrää, sen laatua ja sen vaatimuksia.
Irrational Gamesin Bioshockia pidetään edelleen tarinankerronnaltaan eräänä modernin pelaamisen valioteoksista. Eikä suotta. Pelin loppu jätti monet kylmäksi, mutta sitä ennen kerrottu tarina oli kiinnostava ja rohkea. Eikä vain sisällöltään, vaan myös kerrontatavoiltaan. Levine kertoi tiimeineen passiivisesti pelinsä maailmalla enemmän tarinaa kuin moni peli rautalangasta väännetyllä dialogillaan. Ja miksipä ei: kun pelistä ei löytynyt dialogiin kykeneviä hahmojakaan kuin muutama, tarinaa piti kertoa erilaisilla tavoilla.
Vaan miten on Bioshock Infinitessä? Sen maailma kun on täynnä muitakin hahmoja, joilta juttua irtoaa. Ja lisäksi päähahmojakin on kaksi: pelaajan itsensä ohjastama Pinkerton-etsivä, sekä tämän pelastama tyttönen. Ja tietenkin myös aivan uudenlainen maailma. Levine kertoo Eurogamerin haastattelussa, ettei hän oikein tajunnut itsekään, mihin nurkkaan maalasi itsensä moista peliä ideoidessaan. Sitä juttua kun nimittäin riittää.
”Vain yksi Bioshock Infiniten kenttä sisältää kolme tai neljä kertaa enemmän käsikirjoitusta ja hahmojen välistä interaktiota kuin koko alkuperäinen Bioshock”, mies päivitteli. Niinpä onkin ollut suuri haaste pitää taso korkealla. Levineä auttaa kuitenkin se, että työ ei ole pakkopullaa vaan kaikki tulee suoraan sydämestä.
”Minä teen työstä valtaosan ja kyllähän se joskus tuntuu hukuttavalta. Mutta toisaalta tämä on maailma, jonka kirjoittamista rakastan. Enimmäksen, koska se on uusi haaste. Pääsen pohtimaan, miten nämä kohtaukset lopulta avautuvat pelaajan edessä, miten teemme niistä interaktiivisia ja miten kommunikoimme pelaajalle ideoitamme.”
Niin, todellakin. Levine ei todellakaan tarkoita tarinalla sitä, että hahmo toisensa perään lukee paperilta tönkkönä monologinsa ja poistuu sitten takavasemmalle. Aivan kuin Bioshockissakin — mutta vielä pitemmälle vietynä — Levine haluaa kertoa tarinaa pelin maailmalla, fyysisillä toimilla ja sillä, miten pelaaja pääsee harrastamaan interaktiota maailman eri osasten kanssa.
”Olisi tosi paljon helpompaa vain kirjoittaa pino välianimaatioita. Voisin kertoa saman tarinan niin paljon helpommin. Mutta minun perstuntumani, joka varmasti juontaa juurensa siihen, miten System Shock 1:n pelaaminen muutti minut pysyvästi, on pitää kokemus vauhdissa.”
Levinellä riittää paljon enemmänkin juttua ja kuten yleensäkin, se on laadukasta. Naurakoon ken nauraa, mutta Ken Levine kuuluu juuri tällaisten juttujensa ansiosta meikäläisen harvojen todellisten peli-idolien listalle. Keep on rocking!
Lähde: Eurogamer
Lue myös
AAA-pelit ovat niin eilistä, Microsoft siirtyi AAAA-peleihin
Bioware ei sulje pois uuden Mass Effect 3 -lopun mahdollisuutta
Vuosikymmenen työn alla ollut Wing Commander -faniprojekti on valmis
