Yksin tyhjällä planeetalla: arvostelussa Lifeless Planet
Kyllästyimme katselemaan Juhoa maan päällä, joten ammuimme miehen avaruuteen. Sieltä hän löysi tyhjän ja yksinäisen planeetan, jonka salaisuuksia ja tunnelmaa kelpasi pohtia kaikessa rauhassa.
Vakavasti puhuen Juho taitaa yhä sijaita Joensuussa päin ja Lifeless Planet taisi olla vain videopeli. Vanhempani aina varoittivat, että minulla tulisi olemaan vaikeuksia erottaa todellisuutta peleistä. He tosin varoittivat näin katsellessaan C64:n pelejä, joten joko heillä oli minua parempi mielikuvitus tai liian heikot lääkkeet.
Mutta Lifeless Planet! Yksinäinen planeetta, kova tunnelma, mutta millainen peli? Juho sen paremmin tietää!
Autio planeetta on suuri. Valtavan suuri. Aakeata laakeata riittää silmänkantamattomiin. Eksyminen ei vaadi hukkumista sokkeloon, vaan ainoastaan kävelyä väärään suuntaan. Kiintopisteet horisontissa nappaavat huomion. Tuolla kiiltää jotakin, tuolla taas seisoo hylätty rakennus.
Yksinäisyys painaa päälle, avoin tila kuristaa. Äänimaailma korostaa tunnetta ainoasta elävästä ihmisestä kuolleella planeetalla. Kysymys siitä, mitä on tapahtunut ajaa eteenpäin, vaikka eloonjääminen näyttääkin mahdottomalta. Ehkä vastaukset tuovat rauhan ennen hapen loppumista.
