Uusimmat

Yksiosaisen pelisarjan reboottaus maistuu liikaa samalta, vanhalta peliltä – arvostelussa Mirror’s Edge Catalyst

24.07.2016 10:00 Jukka O. Kauppinen

Vanhojen pelisarjojen reboottaukset nollatilanteeseen toimivat joskus varsin hyvin. Esimerkiksi Tomb Raider, DOOM ja toisella tapaa jopa Wolfenstein: The New Order toivat vanhaan kaavaan ison annoksen uutta, mutta historiaansa unohtamatta.

Mutta harmi kyllä ruotsalaisen DICE-studion uusintapainos Mirror’s Edge -kulttiklassikosta ei onnistu aivan samalla tapaa. Vuonna 2008 julkaistu scifi-toimintaparkourausseikkailu oli omaperäinen ja kaunis peli, joka pursusi asennetta. Pelillisesti siinä oli kuitenkin reilusti puutteita.

Kuulostikin oudolta, että yhden pelin mittaista pelisarjaa lähdetään nyt suorastaan reboottaamaan nollatilanteeseen, rehellisen jatko-osan sijaa. Ja vielä ikävämpää on se, että reboottauksessa peli on tehty liiankin uskollisesti uudelleen, vanhoine vikoineen, kuten Heikki Takala ja Miikka Lehtonen meille harmittelevat:

Paljonkaan ei ole muuttunut sitten Faithin edellisen seikkailun. Catalyst on edelleen nopeatempoista parkouria huimaavissa korkeuksissa, ja pakenemista vartijoilta sekä satunnaista taistelua. Kenties suurin koukku sijaitsee niin Faithintyökalujen seassa kuin itse pelin maailmassa. Tällä kertaa maailma on avoin tutkittavaksi. Ja vaikka Grand Theft Auton tai Assassins Creedin kaltaisiin eläviin hengittäviin megalopoliksiin ei päästäkään, on katoilla vapaana juoksentelussa jotain erittäin tyydyttävää.

Tätä tukevat Faithin hiljalleen avautuvat kyvyt, jotka sisältävät erinäisiä taitoja ja työkaluja kattojen valloittamiseen. Kenties suurin uudistus on magrope, eräänlainen tarttumakoukku, joka mahdollistaa myös vertikaalisen kiipeämisen. Mutta ennen kuin kukaan ehtii huutaa Spider-Mania, koukku toimii vain ennalta määrätyissä paikoissa. Ja näitä paikkoja on varsin harvassa.

Tämä pieni asia harmittaa suhteettoman paljon muuten sulavassa vapaajuoksussa, sillä se muistuttaa koko ajan niistä rajoituksista, joita pseudo-vapaa maailma pelaajalle asettaa. Mirrors Edge Catalyst saattaa olla vapaa ehkä markkinopintipuheissa, mutta mikään Witcher se ei silti ole. Pääasiassa huumaavan kauniin Mirror Cityn katonharjat ovat aina Faithin tavoittamattomissa, eikä maailmaa ole suunniteltu tutkittavaksi kuin vaakasuunnassa.

Lue koko arvostelu: Mirrors Edge Catalyst muistuttaa miksi kulttiklassikot kannattaa pitää kulttiklassikkoina (PC, PS4, Xbox One)

Mirrors Edge Catalyst

Lisää aiheesta

Konsoliversioiden ohjaustuntumaa vaivasi ajoittainen epätarkkuus, mikä turhautti erityisesti pitkien hyppysarjojen päättyessä kattojen sijasta katukivetykselle. Jo tutoriaali paljastaa, että PC-versiossa asia on tiedostettu. Siinä, missä Faith ennen unohti tarttua putkeen tai tikapuihin, vievät loikat nyt entistä useammin sinne, minne pelaaja juoksijaa yrittääkin käskyttää. Myös lyönnit, potkut ja laukaukset löytävät maalinsa aiempaa tarkemmin. Toki matkan varrelle mahtuu yhä myös raivostuttavaa pikselinviilausta, mutta kokonaisuutena ohjaustuntuma on saatu konsoliversioita toimivammaksi.

Mirror’s Edge (PC)

Pelaaja asetetaan Faith-nimisen nuoren naishenkilön tossuihin. Juoni on epäselvä, mutta pelaajan tehtävänä on toimia talojen kattotasanteilla liikkuvana lähettinä ja toimittaa annetut tehtävät ohjeiden mukaan. Tahmea juonenkerronta ei kuitenkaan haittaa menoa, vaan nopean harjoitusohjelman jälkeen erilaiset ilmastointihormit ja pilvenpiirtäjien kattorakenteet tulevat tutuiksi.

Mirror’s Edge (PS3, 360)