Ylihinnoiteltu, tympeä Halo…
Kalle Laakso suuntasi uusimman Halo-pelin taistelumaille, ja palasi sieltä harvinaisen myrtsinä miehenä. Halo: Spartan Assault kun ei ollut edes fanin mieleen.
Spartanin juju on nopea ja lyhytkestoinen toiminta. Kuvakulma on loitonnettu ja pultattu kiinni yläviistoon, jolloin on helpompi pysyä tilanteessa mukana mitä ympärillä tapahtuu. Tehtävät ovat pituudeltaan palttiarallaa parin minuutin nopeita suhautuksia. Tallennuspisteitä ei tueta, joten epäonnistuessaan tehtävä on aloitettava alusta. Lyhykäisyyksien ansiosta uuden ruljanssin aloittaminen ei ole ylitsepääsemätöntä, mutta kynnyskysymys jatkaa on silti korkeahko tehtävien laadun ja samankaltaisuuden takia.
Laatu on tasaisen paksua pitkin pelin, eikä varsinaiseen fiilikseen pääse sodassa ylivoimaista Covenanttia vastaan. Samankaltaisuuden kuoppa on syvä ja usein riittää, että pistää Spartan-sotilaallaan kaikki vastaantulijat kylmiksi, oli tehtävä sitten hyökätä johonkin tai puolustaa kohdetta. Nopeatempoisuuden johdosta kentissä ei parane juuri reitiltä poiketa, vaikka tilaa kiertämiseen olisikin. Mutta kentät eivät kooltaan huimaa ja soturien eteneminen on lähes marionettimaista. Muutenkin tehtävät on suunniteltu poikkeuksetta pelkästään suoraan toimintaan ja etenemiseen. Kaverin kanssa ei siis suunnitella taktiikoita ja selustaan kiertämisiä ennen tehtävän alkua, vaan tilanteisiin on reagoitava heti.
Ja kun homma on ohi lasketaan pisteet, mitalit ja aika, saadaan tehtäväarvostelu, minkä jälkeen siirrytään seuraavaan tehtävään. Tätä kaavaa hierotaan parin minuutin sykleissä uudestaan ja uudestaan kaikkien 30 tehtävän verran.
Lue koko arvostelu: Halo: Spartan Assault (PC, WP8, Xbox 360, Xbox One)
