Toimittajan puheenvuoro: Pelaamme planeetan kustannuksella – Videopelien ympäristövaikutuksista on vaiettu kyllin kauan

02.11.2018 09:00 | Tuukka Hämäläinen

Digitaalinen pelaaminen kuormittaa ympäristöä, vaikkei se aina arjessa näkyisi. Jotta asia muuttuisi mihinkään, vaaditaan kuluttajanvalintojen ohella aktiivisuutta peliyhtiöiltä ja lainsäätäjiltä.

Kansainvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi lokakuun alussa hälyttävän raportin (Yle). Sen mukaan ihmiskunnalta vaaditaan pikaisia toimia, jotta ilmaston lämpeneminen voitaisiin pysäyttää 1,5 asteeseen esiteollisesta ajasta. Jos nykyisellä linjalla jatketaan, merenpinta nousee vielä enemmän ja ekosysteemit köyhtyvät tai tuhoutuvat kokonaan.

Aiemmin tällä viikolla taas WWF julkaisi raportin, jossa esimerkiksi Ylen mukaan kerrotaan, että ”vuosina 1970–2014 maailman selkärankaisten eläinten määrä on vähentynyt keskimäärin jo 60 prosenttia”. Tämä laajasti raportoitu tieto on tosin väärä tulkinta WWF:n Living Planet -raportista, kuten The Atlantic korjaa, sillä 60 prosentin pudotus viittaa itseasiassa selkärankaispopulaatioiden keskimääräiseen kutistumiseen, mutta kyseessä on silti hälyttävä tutkimustulos. Pääasialliset syyt populaatioiden pienentymiseen ovat luonnonvarojen ylikulutus ja maatalous.

Vuonna 2018 ei enää puhuta siitä, että tuhoutuuko luonto ja muuttuuko maailma. Maailma on muuttunut ja tulee muuttumaan – kysymys on siitä, kuinka paljon.

Ilmastonmuutos ja sitä(kin) aiheuttava luonnonvarojen ylikulutus pakottavat ihmiskunnan pohtimaan kulutusta yksilön ja yhteiskunnan tasolla. Vaikka Aalto-yliopiston apulaisprofessori ja kulutustutkija Henri Weijo huomautti Helsingin Sanomien mielipidetekstissään, että kuluttajavalinnoilla on paljon vähemmän merkitystä ilmaston kannalta kuin lainsäädännön kautta luotavilla muutoksilla, on niilläkin merkitystä, etenkin kun puhumme suurten ihmisjoukkojen toiminnasta.

Ja tästä pääsemme peleihin. Digitaaliset pelit ovat miljardiluokan teollisuutta, jonka kollektiivisia päästöjä tuottavat peliyhtiöt ja pelaajat yhdessä. Kysymys kuuluukin, kuinka haitallista digitaalinen pelaaminen on ympäristölle?

Suoraa vastausta tähän on vaikea löytää, mutta joitakin viitteitä sentään. Nykypelaajan ensimmäinen ajatus liittynee muovi- ja elektroniikkajätteeseen – onhan toki parempi ladata pelit, kuin ostaa fyysisesti, eikö?

Valitettavasti vastaus saattaa olla ei. Kuten The Mary Sue raportoi aikanaan, jo vuonna 2014 Journal of Industrial Ecologyn julkaiseman tutkimuksen mukaan ovat lataamisen hiilipäästöt fyysistä levyä vähäisemmät vain niiden pelien kohdalla, joiden koko on alle 1,3 gigatavua.

Tämä on aika karua luettavaa, sillä useimmat nykypelit vielä useita kymmeniä gigatavuja, ja esimerkiksi syksyn odotetuin hittipeli Red Dead Redemption 2 vie ainakin PlayStation 4:llä yli 89 gigatavua kovalevytilaa. Lisäksi nykyään useat fyysisetkin pelit vaativat ladattavan päivityksen toimiakseen hyvin tai ylipäätään, ja monet pelit ovat verkkopelejä, joka vaativat jatkuvaa tiedonsiirtoa.

On tietysti selvää, että itse pelivälineet, kuten konsolit, ohjaimet ja tietokoneet, tuottavat valtavasti elektroniikkajätettä. Vuonna 2012 Silicon Republic kertoi laskelmasta, jonka mukaan maailmassa olisi siihen mennessä tuotettu 6 miljardia paunaa pelejä ja pelikonsoleita, eli siis reilut 2,7 miljoonaa tonnia tavaraa, joka on viime kädessä elektroniikkajätettä, maatumatonta muovia ja metalleja.

Peliteollisuus ja teknologian kehitys perustuvat tällä hetkellä siihen, että konsolisukupolvet ja pelikoneet uusiutuvat tasaisin väliajoin. Pelien ja laitteiden tukeminen lopetetaan, ja vaikka vanhaa laitetta käyttäisi, voi sen huoltaminen olla kallista tai mahdotonta. Ennen pitkää kaikki muuttuu jätteeksi – itse kukin voi miettiä, missä kaikki maailman 155 miljoonaa myytyä PlayStation 2 -konsolia tällä hetkellä ovat.

Tulevaisuudessa hieman toivoa herättää ajatus siitä, että pelien jakelu voi siirtyä entistä enemmän pelien striimaukseen. Tällöin samalla laitteella voisi – teoriassa – pelata monenlaisia pelejä laitteistovaatimuksista riippumatta, jolloin uusia laitesukupolvia ei – teoriassa – tarvitsisi tuottaa ainakaan niin usein.

Kotimainen peliyritys Hatch, jota haastattelimme Muropaketissa vuosi sitten, tarjoaa jo vastaavan palvelun mobiilipeleille.

Striimaus ei kuitenkaan poista energiankulutuksen ja tietoliikenteen päästöongelmia, vaan pikemminkin pahentaa niitä. Elokuvien ja tv-viihteen siirtyminen striimaukseen on johtanut siihen, että Netflix on yksin vastuussa 15 prosentista maailmanlaajuisesta internet-liikenteestä. Kuten aiemmin kerroimme, saman raportin mukaan PlayStation 4 -konsolin lataukset vievät jo nyt 2,7 prosenttia samasta liikenteestä.

Tietoliikenteen kohdalla onkin puhuttava siitä, miten on tuotettu se energia ja kaikki ne välineet ja teknologia, joita tähän kaikkeen vaaditaan. (Esimerkiksi Climate Care -sivusto erittelee yksityiskohtaisesti, mistä kaikesta internet-käytön hiilijalanjälki koostuu. Sivuston infografiikasta löytyy myös käytännön vinkkejä tietoliikennepäästöjen vähentämiseen yksilötasolla.)

Tässäkin näkyy hyvin kuluttajan voimattomuus: käytän itse ekosähköä, mutta entäpä peliyhtiöt, laitevalmistajat, suomalainen tietoliikenneyhtiö ja muut osalliset?

Asioista on vaikea löytää tietoa, vaikka haluaisi. Ja eettisten valintojen tekeminen on pelaajana melkein mahdotonta.

Tilanne on hankala, mutta hieman valoa sentään on tunnelin päässä. Hiljattain elektroniikkajätti Sony kertoi siirtyvänsä kokonaan uusiutuvaan energiaan vuoteen 2040 mennessä (Endgadget). Vuoteen 2050 mennessä ovat vastaavaan tavoitteeseen sitoutuneet esimerkiksi Microsoft ja Facebook. Tämä on toki positiivista kehitystä, mutta onko se tarpeeksi?

Kaiken mainitun lisäksi digitaalinen pelaaminen jakaa myös osan kansainvälisen urheilun ongelmista, joita Vesa Rantanen ruoti hiljattain ansiokkaasti Ilta-Sanomissa. Vaikka digitaalisen pelaamisen nimissä ei (ainakaan vielä!) rakenneta erillisiä stadioneita tai kisapaikkoja, saati huristella loputonta ympyrää moottoriajoneuvoilla, on myös digipelien kisatoiminnalla omat ympäristösyntinsä.

Aivan kuten muutkin huippu-urheilijat, e-urheilijat lentävät ympäri maailmaa osallistumassa tapahtumiin, samoin fanit ja harrastajat. Oman pelikoneen ja kuvaruudun ääreltä lennetään tuhansia kilometrejä toiseen maahan, istumaan pelikoneen ja kuvaruudun äärellä. Kilpapelaamisen oheen on myös syntynyt nopeasti samanlaisia suurtapahtumia kuin muussakin urheilussa, unohtamatta asiaankuuluvaa muovikrääsää, kertakäyttöastioita ja muuta aivan turhaa jätettä.

Ja silläkin uhalla, että ammun itseäni nilkkaan, on sanottava, että pelien promootiossa ja pelijournalismissa ei olla paljon sen ympäristötietoisempia. Koska peliyhtiöt suojelevat pelejään ennakkovuodoilta vainoharhaisesti (siinä silti koskaan onnistumatta!), lennätetään toimittajat jopa toiselle puolelle Maapalloa testaamaan peliä, ja usein samaan paikkaan kärrätään myös kehittäjät haastateltaviksi. Olen itse lentänyt julkaisijoiden piikkiin Tukholmaan, Kööpenhaminaan, Lontooseen ja jopa Seattleen pelaamaan peliä, joskus vain muutamaksi tunniksi. Mikään ei periaatteessa estäisi pelin ennakkotestaamista omassa kodissa, paitsi julkaisijoiden epäluottamus.

Digitaalisen pelaamisen päästöt koostuvat siis paitsi pelien ja laitteiden valmistuksesta ja kuljetuksesta, ja niiden tuottamasta jätteestä, myös ainakin latauksiin ja pelaamiseen kuluvasta sähköstä. Lisäksi pelikulttuurin ilmiöt, kuten e-urheilu, pelitapahtumat ja markkinointi, aiheuttavat päästöjä ainakin runsaan lentomatkustuksen kautta.

Listasta voi puuttua paljon, sillä en ole asiantuntija. Olen vain huolestunut.

Selvää onkin, että viime kädessä kuluttajan valinnoilla on vähän väliä, mutta onneksi olemme myös äänestäjiä ja aktiivisia kansalaisia. Jos haluamme, että meillä on jatkossakin Maapallo, joka ei muistuta Fallout-pelien lohdutonta joutomaata, meidän tulee tehdä kaikki mitä voimme ja vaatia sitä myös niiltä, joilla enemmän valtaa käsissään.

Päivitetty 2.11.2018 klo. 17.27. Korjattu kuvaus WWF:n raportin tuloksista ja lisätty linkki The Atlanticin artikkeliin. Lisätty myös toteamus, että Climate Care -sivustolta löytyy vinkkejä tietoliikennepäästöjen vähentämiseen. Kiitämme tarkkasilmäisiä lukijoita palautteesta!

Keskustelu

Videopeleihin liittyvät ympäristövaikutukset korjaantuvat, kun korjataan ongelmien alkulähteet. Sama kuin kaikessa muussakin kulutuksessa. Unohdetaan kulutus ja keskitytään korjaamaan tuotanto.

Etäyhteydet voivat vähentää päästöjä ehkä prosentin tuhannesosan tai jotain, mutta jos korvataankin lentoliikenteessä käytettävät fossiiliset polttoaineet vähäpäästöisillä polttoaineilla, ei vähennetä pelkästään pelialan aiheuttamia päästöjä, vaan aivan jokaisen lentomatkustajan päästöt, riippumatta lentomatkan perimmäisestä syystä tai tarpeesta. Ympäristöhyöty on tällöin tuhatkertainen.

Samoin ei pidä esim. pelkästään keskittyä kehittämään pahvista pleikkariohjainta tai yrittää hiki hatussa juottaa vanha hajonnut ohjain ehjäksi, vaan kehittää yleinen muovin korvaava materiaali, jotta minkä tahansa muovituotteen valmistus ja elinkaari ei olisi ongelma alunperinkään muovin osalta.

Tietoliikenteen sähkönkäyttö vastaavasti pitäisi unohtaa ja keskittyä korvaamaan kaikki fossiiliset polttoaineet sähköntuotannossa ympäristöystävällisillä menetelmillä, jolloin jälleen kerran korjataan kaikki muutkin sähkönkulutukseen liittyvät päästöt, eikä pelkästään pelialaan liittyvät.

Of course, these numbers assume you’re being a good little consumer and hanging around the mall anyway, so the game purchase isn’t having a huge impact on your driving habits. On the other hand, if you’re driving to the store just to pick up a video game and drive home again, you’re not spreading that carbon footprint around to other purchases, and the pollution difference of digital games and physical ones becomes “too close to call” according to the study.

Further research would be needed to confirm whether similar findings would apply in future years with changes in game size and Internet efficiency. The study findings serve to illustrate why it is not always true that digital distribution of media will have lower carbon emissions than distribution by physical means when file sizes are large.

Hieman epäilinkin tuota että lataaminen olisi epäekologisempaa kuin fyysinen media. Ottaen huomioon että pitäisi ajaa Helsinkiin tai johonkin muuhun keskustaan lähemmäs 20 km per kantti, kun lähikaupassa ei pelejä myydä tai varsinkaan niitä pelejä joita tulee pelattua. Siksi epäilen suuresti että on ilmastotaloudellisempaa ensin julkaista peli ja ladata se Kiinaan, tuottaa tonnikaupalla fyysisiä medioita, rahdata ne meriteitse Eurooppaan, mahdollisesti keksitetysti Hollantiin ja jakaa ne rekkarallilla sieltä jokaiseen Rovaniemen sivuprismaan saakka, jonne Kujalan Jaakko köröttelee jokaisen uuden pelin perässä sata kilometriä suuntansa, sen sijaan että pitää konetta pari tuntia päällä ja rasittaa samalla hieman reitittimiä ja servereitä.

Kannattaa myös huomioida ettei pelien tietoliikenteestä nykyään enää julkaistu peli ole edes puolia varsinaisesta dataliikenteestä, kun pelkät gigojen päivitykset saattavat ajan mittaan viedä tuplasti alkuperäistä peliä enemmän ja tähän päälle vielä jos peliä pelataan verkossa. Niiden diskitehtaiden pystyttelykään ei ole aivan energianeutraalia, saatika niiden levyjen hävittäminen, mutta ainakaan ei synny jätettä tai mikromuoveja kun levyt ovat virtuaalisia.

Olisi kuitenkin kiva päästä käsiksi varsinaisiin numeroihin, niin voisi tarkastella niiden todenperäisyyttä, kun "summary":ä pidemmälle pääseminen vaatisi maksullisen jäsenyyden sivustolle.

Jos haluamme, että meillä on jatkossakin Maapallo, joka ei muistuta Fallout-pelien lohdutonta joutomaata, meidän tulee tehdä kaikki mitä voimme ja vaatia sitä myös niiltä, joilla enemmän valtaa käsissään.

Fallout 1 vai Fallout 2-4? Jos vastaus on Fallout 1, niin aloin juuri kannattaa ilmastonmuutosta… ;)

MSM

Samoin ei pidä esim. pelkästään keskittyä kehittämään pahvista pleikkariohjainta tai yrittää hiki hatussa juottaa vanha hajonnut ohjain ehjäksi, vaan kehittää yleinen muovin korvaava materiaali, jotta minkä tahansa muovituotteen valmistus ja elinkaari ei olisi ongelma alunperinkään muovin osalta.

Sellainen mystinen materiaali on jo olemassa, joka tuntuu myöskin muovia paremmalta kädessä ja jonka käyttö vain kustannussyistä käytännössä loppui viimeistään 80-luvun aikana. Sen lähes yliluonnollisen materiaalin nimi on puu.

Muropaketin uusimmat