Toimittajan puheenvuoro: Peleistä ja elokuvista julkaistaan nykyään aivan liikaa trailereita – Liikaa ne ovat paljastaneet aina
Trailerien valitetaan usein paljastavan liikaa, mutta viime vuosina jo yksinomaan julkaistavien trailerien määrä on lähtenyt täysin käsistä. Elokuva- ja peliyhtiöiden kannattaisi harkita uudelleen koko strategiansa, kirjoittaa Tuukka Hämäläinen toimittajan puheenvuorossaan.
Trailerit paljastavat liikaa – tuo elokuvakansan klassikkovalitus. Useimmiten kun trailereista puhutaan, ei kukaan ole tyytyväinen niihin, mutta silti niitä katsotaan todella paljon. Ja ainakin leffatrailereiden historiasta kertovan Coming Attractions: Reading American Movie Trailers -kirjan (2004) mukaan trailereiden on myös valitettu paljastavan liikaa melkein siitä asti, kun trailerit keksittiin.
Viimeisen parin vuoden aikana itseäni on kuitenkin alkanut vaivata vähän toinen asia, nimittäin trailereiden määrä. Tämä ongelma koskee etenkin pelejä, mutta myös monia elokuvia.
Esimerkiksi Avengers: Endgame -leffasta julkaistiin YouTube-selailun perusteella kymmenkunta traileria ja tv-spottia (laskematta mukaan erillisiä kohtauksia tai Special Look -videoita). Saman verran trailereita julkaistiin myös esimerkiksi vuosi sitten ilmestyneestä Shadow of the Tomb Raider -pelistä.
Ja vasta marraskuussa ilmestyvästä Death Strandingista on jo nyt tullut kymmenen traileria, vaikkei peliä ole vielä edes julkaistu. Tuohon lukemaan lisätään aivan varmasti vielä pari-kolme pätkää.
Tämä tuntuu melko järjettömältä määrältä materiaalia paljastettavaksi ennen pelin tai elokuvan julkaisua. Ilmeisesti en myöskään ole ainoa joka on tätä mieltä: viime viikolla julkaisemamme äänestyksen vastaajista noin 2/3 piti pelitrailerien määrää turhan suurena.
Traileritulva lienee seurausta sisällön kasvavasta määrästä. Yhä useampi palvelu, video, sarja, elokuva, peli ja some-julkaisu kilpailevat rajallisen ihmisjoukon huomiosta. On selvää, että yksittäinen traileri hautautuu pian uutisvirtaan. Siksi trailereita täytyy julkaista enemmän ja enemmän.
Samasta huomiontavoittelusta lienee kyse myös kamalassa ”traileri trailerissa” -kikkailussa, jonka kollegani nosti esiin omassa puheenvuorossaan. Intropätkien tarkoitus on varmasti kaapata katsojan huomio mahdollisimman nopeasti, ettei hän parissa sekunnissa kyllästy ja jatka seuraavan sisällön pariin.
Trailerien määrä kääntyy kuitenkin itseään vastaan, sillä yhä useampien trailereiden julkaisu johtaa määrälliseen kilpailuun laadullisen sijaan. Trailerin ei tarvitse olla harkittu, tyylikäs ja mieleenpainuva, koska seuraava tulee parin viikon päästä. Innokkaankin fanin on vaikea innostua katsomaan kaikkia tarjottuja videoita, ja samalla tietysti trailerispoilerien määrä kasvaa.
Mitä enemmän trailereita julkaistaan, sitä enemmän teoksesta tietenkin paljastetaan. Ja nämä paljastukset leviävät sitten somessa niidenkin tajuntaan, jotka tietoisesti trailereita välttelevät. On vaikea välttyä paljastuksilta kokonaan, jos yhtään seuraa elokuvia ja/tai pelejä koskevaa keskustelua.
(Eiköhän esimerkiksi jokainen vähänkin aihetta seuraava tiedä sen suurimman paljastuksen tulevasta Star Warsista, vaikkei olisi traileria katsonutkaan.)
Ja tietysti traileritulvan keskellä pienemmät julkaisut jäävät jälleen alakynteen. Eihän nimittäin pienistä peleistä ja elokuvista nähdä tolkutonta määrää trailereita, vaan juuri niistä suurimmista. Indiempi tuotanto kärsii jälleen suurten markkinointikoneistojen puskiessa uutta materiaalia pihalle.
Valitettavasti traileritykitys näyttää olevan toimiva strategia, sillä muuten siitä olisi jo luovuttu. Pahoin vain pelkään, että runsas määrä trailereita tekee lopulta hallaa katsojien ja pelaajien kokemukselle, sekä koko elokuva- ja pelikulttuurille.
