UUSIMMAT

Toimittajan puheenvuoro: Retrokonsolit ovat peliteollisuuden turhin idea, joka sietäisi kuolla pois

22.03.2019 09:00 | Tuukka Hämäläinen

Aikana, jolloin jätteiden ja päästöjen määrää pitäisi merkittävästi leikata, on naurettavaa valmistaa pelikonsoleita, joilla voi pelata vain muutamaa peliä, julistaa Muropaketin toimittaja Tuukka Hämäläinen.

Ensin tuli Nintendo Mini NES: pikkuinen versio 1980-luvun puolivälissä ilmestyneestä klassikkokonsolista, joka sisälsi parikymmentä peliä. Sehän meni kuin kuumille kiville vuonna 2016, joten Nintendo seurasi sitä pian Mini SNES:llä, joka sekin oli ilmeisen suosittu.

Pienempiäkin retrokonsoleita on viime vuosina ilmestynyt, ja sitten viime joulukuussa Sony tuli mukaan kilpailemaan nostalgiamarkkinoista PlayStation Classic -konsolillaan. PS Classic sai kuitenkin kylmemmän vastaanoton kuin Nintendon aiemmat laitteet, erityisesti siksi, että sen pelivalikoima oli kehno ja ohjaimesta puuttuivat nykyään vakioksi muuttuneet analogisauvat.

Huono pelivalikoima osoittaa hyvin, mikä retrokonsoleissa on eniten pielessä: yhdellekään näistä laitteista ei voi (virallisesti ja takuuta rikkomatta) hankkia uusia pelejä. Parinkymmenen aloituspelin paketti on ainoa, mitä niillä voi pelata. Siinäpä se.

Retrokonsoleiden kohdalla onkin syytä kysyä, mitä helvetin järkeä niissä oikeasti on?

Melkein kaikki retrokonsoleiden pelit ovat tarjolla uudemmilla alustoilla – tai voisivat olla, jos niiden julkaisu oikeasti peliyhtiöitä kiinnostaisi. Ja esimerkiksi vanhoista Nintendo-ohjaimista on olemassa yhteensopivia versioita muille alustoille. Miksi siis hankkia yli sadan euron turhake, jolla ei ole paljon muuta puolellaan kuin jokseenkin vastaava ulkonäkö nostalgisen laitteen kanssa?

Kyse ei kuitenkaan ole vain yksittäisistä turhakkeista. Sonyn, Nintendon ja pienempien kilpailijoiden nostalgiapalikoiden julkaisu kertoo yhtiöiden filosofian olevan pahasti vinksallaan ja aikaansa jäljessä.

Nykyisenä ilmastonmuutoksen ja ekokatastrofien aikana myös peli- ja viihdeteollisuuden tulisi pyrkiä vähentämään päästöjä ja fyysisen jätteen määrää. Retrokonsolit ovat kuitenkin pahimmanlaatuinen esimerkki siitä, että peliyhtiöt tekevät aivan mitä tahansa saadakseen rahaa, piittaamatta siitä, että juuri tällaiset laitteet päätyvät kaikkein nopeimmin kaatopaikoille. (Toki parhaassa tapauksessa elektroniikkajätteen asianmukaiseen kierrätykseen).

Pelaamisen tulevaisuus on kevyissä, pitkäikäisissä alustoissa ja pelien suoratoistossa, mahdollisimman pienessä hardware-tuotannossa ja -kulutuksessa, joiden ansiosta minimoidaan myös valmistus- ja kuljetuspäästöjä. Nintendon Virtual Consolen, Sonyn PlayStation Nown ja Googlen äskettäin julkistetun Stadian kaltaiset palvelut ja alustat ovat askeleita oikeaan suuntaan. Vain 20 peliä sisältävät, puolivillaisesti toteutetut, pelkällä nostalgialla ratsastavat rahastuslaitteet sen sijaan ovat pelkkiä turhakkeita isolla T:llä.

(Ja kyllä, myönnän virheeni: omastakin kotoa löytyy Mini NES pölyttymästä. Ja se oli muuten typerimpiä ostoksiani.)

Keskustelu

Ihan hienoja koriste-esineitä ainakin Nintendon mini-konsolit ja alkuperäisiä vastaavat ohjaimet simuloivat hyvin alkuperäisten pelien tuntumaa, ja aina voi modata…

Muropaketin uusimmat