Toimittajan puheenvuoro: The Last of Us Part II rikkoi pelaajien odotukset – ja se on vain hyvä asia!

29.06.2020 13:00 | Tuukka Hämäläinen

Sukupolvensa kehutuimpiin peleihin lukeutuva The Last of Us Part II on saanut pelaajien taholta niskaansa myös kovaäänistä kritiikkiä. Peli rikkoikin monien pelaajien odotukset, mutta ainakaan se ei ole tyhjänpäiväistä fan servicea, kirjoittaa Tuukka Hämäläinen.

SPOILERIVAROITUS!

Tässä tekstissä paljastetaan The Last of Us Part II:n merkittävimpiä juonenkäänteitä.

ÄLÄ LUE, JOS ET OLE PELANNUT PELIÄ.

The Last of Us Part II:n julkaisua seurasi pieni myrsky, kuten saattoi odottaakin. Kun kyse on miljoonaluokan julkaisusta, jossa on seksuaalivähemmistöön kuuluva päähenkilö, ja joka vielä käsittelee rivien välissä vähemmistöjen asemaa ja sukupuolioikeuksia, oli kohu vain ajan kysymys.

Enemmän närää taisi kuitenkin herättää se, ettei The Last of Us Part II vastannut kaikkien pelaajien odotuksia. Naughty Dog teki pelissään pari rohkeaa ja kiistanalaista päätöksiä, joista ei kerrottu etukäteen mitään.

Kaksi merkittävintä asiaa ovat tietysti Joelin kuolema heti pelin alkumetreillä, sekä toinen pelattava hahmo Abby, joka tappaa Joelin ja jonka roolissa vietetään noin kolmasosa peliajasta.

Kaksi pelattavaa hahmoa ei tietysti ole mitään uutta, olihan niin myös alkuperäisessä The Last of Usissa (2013). Jatko-osa asettaa pelaajan kuitenkin ohjaamaan Ellien lisäksi hänen vihollistaan – siis pelaamaan itseään vastaan.

Mitä Joelin kuolemaan tulee, olen vähän yllättynyt, että se tuli jollekulle yllätyksenä. Itse ennustin tämän käänteen jo pelin ensimmäisen trailerin perusteella, tammikuussa 2017. Kun peli sitten alkoi, ja Joel lauloi heti alussa Pearl Jamin kaunista Future Days -balladia, tiesin kaverin kohtalon olevan sinetöity.

On tosin huomattavaa, että Naughty Dog johti tässä suhteessa pelaajia tahallaan harhaan. Kuten esimerkiksi VG24/7 raportoi hiljattain, yhdessä pelin trailerissa muutettiin aivan hiukan erästä kohtausta, jotta Joel vaikuttaisi olevan enemmän mukana. On myös huomattavaa, että pelimediaa pyydettiin (tai vaadittiin) arvosteluihin liittyvässä embargo-sopimuksessa jättämään paljastamatta yhdenkään hahmon kohtaloa.

Myös esimerkiksi alla oleva tv-mainos ohjaa tarkoituksella ajattelemaan, että Ellien kostoretki liittyisi jollakin tapaan hänen tyttöystäväänsä Dinaan. Siitä syntyy helposti vaikutelma, että Dina olisi kuollut.

Naughty Dog siis sekoitti tahallaan pakkaa, jotta Joelin kuolema tulisi mahdollisimman monelle yllätyksenä. Ja mitä taas tulee Abbyyn, pelin toiseen päähenkilöön, ei hänestä hiiskuttu sanallakaan ennen pelin julkaisua. Tässäkin asiassa kriitikoita pyydettiin vaikenemaan julkaisupäivään asti.

Jonkun mielestä peli saattaa olla syyllistynyt harhaanjohtavaan markkinointiin. Jotkut taas ovat harmissaan, että heidän suosikkihahmonsa kuoli, ja monet eivät varmasti pidä siitä, että Ellien ohella pelattiinkin uudella hahmolla.

Väittäisin kuitenkin, että Naughty Dogin sumutus oli harkittua ja tarpeellista, jotta peli onnistuisi siinä, mitä se yrittää. The Last of Us Part II on nimittäin tarkkaan suunniteltu rikkomaan pelaajien odotukset, minkä kautta pyritään kyseenalaistamaan Ellien toiminta tarinan edetessä.

Jo alkuperäisessä The Last of Usissa Joel syyllistyi kyseenalaisiin tekoihin, mutta tässä pelissä ne jäivät käsittelemättä. Part II:n näkökulma on edistyneempi: se näyttää konfliktin molemmat osapuolet ja osoittaa, että Ellien kostoretki on aivan yhtä hyvin tai huonosti oikeutettu kuin Abbyn.

Monet eivät tietysti pidä tästä. Suuri yleisö todistettavasti pitää selkeistä hyvä/paha-jaotteluista, vaikka tosimaailmassa niitä ei juuri tavatakaan.

Ohjaaja Neil Druckmann ja Naughty Dog ovat nähneet paljon vaivaa hajottaakseen peleihin sisäänrakennetun hyvikset vs. pahikset -asetelman. Edes Seraphites-kultti ei näyttäydy täysin pahana, vaan uudet hahmot Yara ja Lev avaavat näkökulman uskonnollisen yhteisön sisäpuolelle.

Näkökulmavaihdos kuitenkin toimii parhaiten silloin, kun se tulee yllätyksenä. Tämän vuoksi olisikin ollut tavallaan virhe kertoa siitä etukäteen, ja on jopa harmittavaa, että monet pelaajat tulevat nyt pelaamaan Part II:n tietäen asiasta etukäteen.

Abbyn hahmo ja tarina ovat nimittäin oikeastaan The Last of Us Part II:n merkittävin puoli. Hahmolla pelataan hetki myös aivan pelin alussa, mutta toden teolla Abbylla aletaan pelata noin 15 pelitunnin jälkeen, ja tässä kohtaa vaikutus pelaajaan on hyvin voimakas. Abbysta on aluksi vaikea pitää, koska peli on samaistanut pelaajan Ellien näkökulmaan. Tarinan edetessä Abbyn näkökulma kuitenkin avautuu pelaajalle aivan väkisin, ja hänestäkin alkaa välittää.

Kun sitten on loppukliimaksi aika, tekee kahden päähenkilön yhteenotto oikeasti pahaa. Itse yritin aktiivisesti löytää tapaa läpäistä taistelun passiivisesti, vain luovuttamalla. En halunnut jatkaa Ellien järjetöntä kostoretkeä, joka ei kuitenkaan tulisi ratkaisemaan mitään. Julmuudessaan peli kuitenkin pakottaa pelaajan taistelemaan loppuun asti ja näkemään väkivallan kierteen väistämättömän lopputuleman.

The Last of Us Part II:n ratkaisut ovat jotain melko poikkeuksellista valtavirran miljoonabudjetin viihdetuotteessa. Verrattuna vaikka Marvel Studiosin leffoihin tai uusiin Star Warseihin (The Last Jedi -elokuvaa lukuunottamatta), on oikeasti merkittävää, miten Naughty Dog on päättänyt pelissään lakaista fanien odotukset ja ns. fan servicen kokonaan sivuun.

The Last of Us Part II kertookin omaehtoisesti oman tarinansa, välittämättä siitä mitä fanit siltä toivovat. Tämä tekee siitä enemmän taidetta kuin monet muut saman luokan pelit tai viihdetuotteet. Kuten George R.R. Martin totesi katsojien vaatiessa uutta lopetusta Game of Thronesille: ”Taide ei ole demokratiaa.”

Myös se, että peli onnistuu oikeasti yllättämään, on jotain hyvin poikkeuksellista. Väittäisin jopa, että tämä ei olisi onnistunut ilman pientä harhautusliikettä. AAA-pelien markkinointi on rakennettu sen varaan, että peleistä näytetään ja kerrotaan paljon etukäteen. Jos yllätys on tärkeä elementti pelissä, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin salata osa faktoista.

Mitä tulee pelaajien harmistukseen, joudun myöntämään, etten pysty oikein samaistumaan siihen. Yllättävät käänteet, luovat ratkaisut ja uudet tarinat ovat omasta puolestani aina tervetulleita – etenkin valtavirrassa, jossa samoja kaavoja ja ennalta-arvattavia juonenkäänteitä kierrätetään kyllästymiseen asti.

Loppukaneettina totean, että on harmittavaa ettei Naughty Dog ilmeisesti suunnitele laajennusta pelilleen. Toivoin nimittäin kovasti sivutarinaa, joka olisi kertonut enemmän Yara ja Levin taustoista ja valaissut syvällisemmin ristiriitoja Seraphitesien keskuudessa. Tämä olisi sopinut yhteen The Last of Us Part II:n keskeisten teemojen kanssa ja raivannut samalla lisää tilaa monipuolisille hahmoille valtavirtapeleissä.

LUE MYÖS: Arvostelu: Karmiva ja surullinen The Last of Us Part II on ehkä aikansa merkittävin pelijulkaisu [ei juonipaljastuksia]