Uusimmat

Toimittajan puheenvuoro: Videopelien väkivaltaisuudesta ja sen vaikutuksesta uutisoidaan epäselvästi ja miten sattuu

07.10.2018 09:00 Tuukka Hämäläinen

Uusi tutkimus nuorten pelaamisen ja tosimaailman väkivallan suhteesta on nostanut peliväkivallan uudelleen otsikoihin. Uutisissa näkyvät jälleen kerran tiede- ja verkkouutisoinnin kompastuskivet, mutta ongelmaan ei ole helppoa ratkaisua.

Peliväkivalta on aihe, josta on jauhettu pitkään. Vaikka keskustelu pelien sisältämän väkivallan vaikutuksesta nuoriin on vellonut ainakin vuoden 1993 klassikkopeli Doomin ilmestymisestä lähtien, nousee aihe tasaisesti otsikoihin, joko uusien tutkimusten tai tosimaailman väkivallantekojen seurauksena.

Tänäkin vuonna Yhdysvalloissa NRA:n lobbarit ovat nostaneet pelit jälleen syntipukiksi, ja peliväkivaltaa on syytetty USA:n tuoreista joukkoammuskeluista. Asiaa puitiin aiemmin tänä vuonna jopa presidentti Donald Trumpin koolle kutsumassa Valkoisen talon tapaamisessa, jossa mukana oli myös pelialan edustajia.

Tuorein tapaus nähtiin kuluneella viikolla, kun yhdysvaltalainen Proceedings in the National Academy of Sciences julkaisi uuden, laajan meta-analyysin peliväkivallan vaikutuksesta nuoriin. Peräti 24:ään aiempaan tutkimukseen perustuva, Dartmouthin yliopiston professorin Jay G. Hullin johtama analyysi päätyi tulokseen, että väkivaltaisten pelien pelaaminen voi johtaa aggressiotason nousemiseen nuorissa pelaajissa. Hullin mukaan väkivaltapelien vaikutus pelaajiin on ”suhteellisen pieni, mutta statistisesti luotettava”.

Tutkimusten koehenkilöt olivat 9–19-vuotiaita, ja tutkimukset ovat peräisin useista maista, muun muassa Yhdysvalloista, Saksasta, Kanadasta ja Japanista. Hullin tutkimuksen mukaan väkivaltaisia pelejä, ”kuten Grand Theft Autoa, Call of Dutya ja Manhuntia” pelaavat lapset ja nuoret päätyivät ”todennäköisemmin rehtorin kansliaan tappelemisen tai ei-perheenjäsenen lyömisen vuoksi”, kuten USA Today uutisoi. (Itse kukin voi arvailla, miksi tässä tehdään ero perheenjäsenten ja ei-perheenjäsenten lyömisen välille.)

Tavoitteeni ei ole suoraan kritisoida tutkimusta tai sen tuloksia, koska en ole psykologi, enkä ymmärrä alkuperäistä tutkimusartikkelia riittävän syvällisellä tasolla. Kaksi yksityiskohtaa kuitenkin kiinnittävät huomioni:

1) Kaikki yllä mainitut pelit ovat K18-luokituksen saaneita pelejä, joita valtaosan 9–19-vuotiaista koehenkilöistä ei olisi muutenkaan pitänyt pelata.

2) Hull tekee erikoisen loikan aggressiivisten tunteiden heräämisestä suoraan moraaliin. Hän nimittäin kommentoi USA Todayn mukaan:

”Jos lapsesi pelaavat näitä pelejä, joko nämä pelit vääristävät heidän käsitystään oikeasta ja väärästä, tai heillä on vääristynyt käsitys oikeasta ja väärästä ja siksi he pelaavat näitä pelejä. Kuinka vain, asiasta kannattaa olla huolissaan.”

On aika erikoinen ja latautunut väite, että väkivaltaa sisältävät pelit liittyvät olennaisesti vääristyneeseen moraaliin. Esimerkiksi hittipeli Fortnitella (jolla on K12-ikäraja ja varoitusleima väkivallasta) on kuukaudessa yli 78 miljoonaa pelaaja. Onko heidän kaikkien moraalinsa vääristynyt?

En kuitenkaan keskity tutkimustulosten ruotimiseen, jotka pelialan teollisuusjärjestö Entertainment Software Association on jo GameSpotin mukaan osoittanut ongelmallisiksi. Itselleni kiinnostavampaa on, kuinka tuoreesta tutkimuksesta on uutisoitu.

Googlasin uutisia Hullin tuoreesta tutkimuksesta, ja löysin muun muassa tällaisia otsikoita:

  • “Yes, Violent Video Games Trigger Aggression, but Debate Lingers” (Scientific American)
  • “More Evidence Video Games May Trigger Aggression in Kids” (Health Day)
  • “Teenagers who play violent games ‘are more likely to attack people in real life’’ (Metro.co.uk)
  • “Video games do make kids violent, study says” (Komando)

(Täytyy korostaa, että valikoin listaan hälyttävimpiä otsikoita. Monet sivustot ovat uutisoineet asiasta myös maltillisesti ja melko puolueettomasti otsikoiden.)

Ongelma peliväkivaltaan liittyvistä tutkimuksista uutisoimisessa on sama, kuin monessa muussakin tiedeaiheessa. Medialla on erittäin rajallisesti resursseja ruotia tutkimusta syvällisemmin tai haastatella asiantuntijoita niiden pätevyydestä. Tekstit myös pistävät ronskisti mutkia suoriksi, kuten Metro-sivuston uutinen tekee selväksi heti alussa:

”Tekeekö ihmisten puukottaminen Call of Dutyssa tai prostituoitujen hengiltä hakkaaminen Grand Theft Autossa nuorista väkivaltaisempia tosielämässä? Kyllä, toteaa uusi tutkimus, joka analysoi aiempaa tutkimusta vuosien ajalta nähdäkseen, kääntyykö pelien väkivalta teini-ikäisten kohdalla fyysiseksi väkivallaksi.”

Uutisia lukiessa jää myös useita avoimia kysymyksiä. Itse artikkelissa (joka on luettvissa PNAS:n sivuilla) ei mainita nimeltä Call of Dutya, Grand Theft Autoa tai Manhuntia. Kuitenkin juuri nämä kolme peliä mainitaan useassa tutkimusta koskevassa uutisessa, ja Cinema Blendin sivuilla jopa väitetään suoraan, että nämä pelit ”mainitaan”.

Useampi uutinen viittaa lähteenä USA Todayn juttuun, joka ei sisällä lähteitä tai linkkejä eteenpäin, edes itse tutkimusartikkeliin. Arvelen, että pelimaininnat ja osa Hullin lainauksista on peräisin tutkimusta koskevasta tiedotteesta, jota en nyt äkkiseltään onnistunut löytämään lainkaan. Sitä ei välttämättä ole julkaistu avoimesti.

Call of Dutyn, GTA:n ja Manhuntin maininnat ovat kiinnostava esimerkki siitä, kuinka sivustojen lainatessa kritiikittä toisiaan voi hämärtyä se, mitä oikeasti on sanottu ja mitä on tutkittu. Jää täysin epäselväksi, onko juuri näitä pelejä oikeasti käytetty tutkimuksissa, vai ovatko ne vain tutkijan, tiedottajan tai uutissivuston käyttämiä esimerkkejä väkivaltaisista peleistä.

Manhunt on kolmikosta erikoisin. Hullin tiimin analysoimat tutkimukset on nimittäin tehty nuorten pelaajien parissa vuosina 2010–2017. Aikanaan kohuttu Manhunt ilmestyi jo vuonna 2003, ja sillä on Steam Chartsin elokuulle 2012 ulottuvien tilastojen mukaan ollut PC:llä parhaimpanakin hetkenä vain 71 samanaikaista pelaajaa. Tuntuu todella epäuskottavalta, että 2010-luvun teinipelaajat olisivat tippaakaan kiinnostuneita joskus heidän varhaislapsuudessaan ilmestyneestä, nyt jo kovin vanhanaikaisesta pelistä.

Miksi sitten sivustot siteeraavat toisiaan, eivätkä tunnu edes lukevan alkuperäistä tutkimusta?

Vastaus on ankea ja itsestäänselvä: aniharvalla on aikaa panostaa yhteen uutiseen.

Maksuttomat verkkomediat pyörivät verrattain pienillä resursseilla, ja koska sivustojen ansaintalogiikka perustuu useimmiten mainostuloihin, jotka taas perustuvat (hieman yleistäen) kävijämääriin, on usein tärkeämpää saada ihmisiä klikkaamaan otsikkoa kuin tehdä huolellista, lähteisiin perustuvaa journalismia. Lisäksi Metron tyylinen kohuotsikko ja huolipuhe keräävät enemmän lukijoita ja jakoja sosiaalisessa mediassa, kuin maltillinen ja puolueeton ote. Kärjistäminen on siis sivuston talouden kannalta parempi ratkaisu, kuin puolueettomuus.

Muropaketilla on varmasti syytä katsoa peiliin. Sama koskee tosin myös montaa muuta suomalaista mediaa.

Tämä oma tekstini on sekin hyvä esimerkki samasta ongelmasta: minulla ei ole osaamista ymmärtää alkuperäistä tutkimusta, eikä todellakaan aikaa ryhtyä hankkimaan asiantuntijoiden kommentteja. Olen jo tässä vaiheessa käyttänyt tekstin hiomiseen ja lähteiden etsimiseen liikaa aikaa, jotta työ pysyisi kannattavana, ja en ole edes tehnyt mitenkään pedanttisen huolellista työtä. (Tämä ylipitkä juttu menee siihen piikkiin, että tunnen sanottavani olevan tärkeää.)

Mitään ilmiselvää ratkaisua en myöskään pysty ongelmaan tarjoamaan. Olisi kaunista, jos medioilla olisi lähtökohtaisesti enemmän resursseja paneutua yksittäisiin aiheisiin, koko kansalla enemmän tiedelukutaitoa ja suurilla medioilla sekä tiedottajilla enemmän vastuuntuntoa siitä, millaisen viestin he lähettävät kiertämään maailmaan.

Tällä hetkellä parasta, mitä lukijat voivat tehdä, on varmaankin jättää klikkaamatta kohuotsikoita ja maksaa hyviksi toteamilleen medioille tilauksista, silloin kun siihen tarjotaan mahdollisuus.

Tuukka Hämäläinen

"Olen kirjailija ja toimittaja, joka on avustanut Muropakettia vakituisesti vuodesta 2016 alkaen. Juttuja kirjoittelen pääasiassa pelipuolelle, mutta myös leffapuolella voi nimeni näkyä. Pidän eniten seikkailupeleistä, joissa voi edetä hiippailemalla, enkä koskaan lakkaa puhumasta Jurassic Parkista ja Metal Gear Solidista. Olen vannoutunut konsolipelaaja, jonka suosikkipelejä ovat esimerkiksi Outer Wilds, Death Stranding ja The Last of Us Part II."

Muropaketin uusimmat