Toinen maailmansota tulee taas – Katsaus sotapelien ruudinkatkuiseen 2000-lukuun
Vuosituhannen vaihteessa alkoi toiseen maailmansotaan sijoittuvien pelien buumi, joka kesti noin kahdeksan vuotta. Nyt, melkein kymmenen vuotta myöhemmin, akselivallat ovat aloittaneet pullistelunsa uudestaan.
Pelimaailmassa Atlantin valli ei koskaan murru lopullisesti, Monte Cassinon valtaamista ei saada päätökseen, Kurskin panssarimittelössä voittajan etsiminen jatkuu vieläkin, Iwo Jiman herruus on ikuisuusprojekti ja Neuvostoliiton lippu kannetaan yhä uudestaan Berliinin valtiopäivätalon katolle. Inspiraation lähteenä toinen maailmansota on täysin omaa luokkaansa. Tunnetun historian hirvittävin konflikti pitää sisällään niin suuria kuin pieniäkin tarinoita, joista voi jalostaa luihin ja ytimiin pureutuvia pelejä.
Vielä 1990-luvulla julkaistut toiseen maailmansotaan sijoittuvat pelit olivat lähinnä lentosimulaattoreita. Vuosituhannen vaihduttua alkoi toiseen maailmansotaan sijoittuvien pelien kultakausi. Lajityyppiin katsomatta rintamalle puskettiin tavaraa hämmästyttävällä tahdilla.
Toisen maailmansodan suosiota selittänee osaltaan se, että aihepiiri oli kuuma myöskin filmiteollisuuden puolella. Pelastakaa sotamies Ryan (1998), Vihollinen porteilla (2001), Pearl Harbor (2001) ja Band of Brothers – Taistelutoverit (2001) ovat massoillekin tuttuja nimikkeitä. Eipä ihme, että peleihin lainattiin elokuvissa ja sarjoissa esiintyneitä tapahtumia reippaalla kädellä.
Kaikki eivät välttämättä muista, että Call of Duty -pelisarjan (2003) ensimmäiset laukaukset ammuttiin Normandiassa. Nopeatempoinen ja tapahtumarikas räiskintä toisen maailmansodan maisemissa maittoi pelaajille. Muistot Stalingradin herruuden taisteluista ovat vieläkin vahvasti monen takaraivossa. Myyntimenestys oli sitä luokkaa, että Activision päätti seuraavina vuosina lypsää lehmän kuivaksi viimeistä pisaraa myöten.
Medal of Honor kilvoitteli samojen pelaajien rahoista. Allied Assaultissa (2002) nähty Normandian maihinnousu oli siihen aikaan häikäisevä kokemus. Medal of Honor -pelisarjasta tuli EA:n rahasampo. Pelaajaa heiteltiin toisen maailmansodan eri näyttämöille, aina Tyynelle valtamerelle asti.
Himppusen realistisemman otteen kansainväliseen kahinointiin tarjoili Day of Defeat (2003), joka kasvoi Half-Lifen modista itsenäiseksi peliksi. Caen, Cherbourg ja Avalanche ovat sanoja, jotka herättävät katkeransuloisia tunteita. Ennen Source-päivitystä peli oli suoraan sanottuna rujo, mutta sen viehätysvoima kyti laajassa asearsenaalissa, hyvässä äänimaailmassa ja äkkikuoleman pelossa.
Sota ei yhtä jalkamiestä kaipaa
Pelirintamalle ilmestyi vuonna 2002 myöskin sellainen kummajainen kuin Battlefield 1942.
15 vuotta sitten oli ennenkuulumatonta, että samalla peliareenalla voi ajaa sotalaivalla, lentää lentokoneella ja hurjastella panssarivaunulla. Realismi oli heitetty romukoppaan, mutta viihdemittari käännetty kaakkoon. Battlefield-sarja puhdisti toisen maailmansodan pölyt sotisovastaan kahden lisälevyn jälkeen, muttei lopullisesti.
Toiseen maailmansotaan sijoittuvien pelien kulta-aikana ehdittiin nähdä myös taktisempi ja tarinaan panostava pelisarja. Brothers in Armsin (2005) tapahtumat perustuivat tositapahtumiin, eikä tavaraa heitetty silmille hyökyaallon lailla. Se olikin sopivaa vastapainoa aiemmin mainituille raiteella kulkeville toimintarymistelyille.
FPS-pelien rintamalla oli vuoteen 2008 tullessa nähty kaikki mahdollinen ja mahdoton. Ei siis ihme, että taistelu-uupumus otti otteeseensa. Toiseen maailmansotaan sijoittuvia ensimmäisen persoonan räiskintäpelejä julkaistiin kiivaalla tahdilla, kunnes pelaajille ei enää maistunut vuosipäivityksillä uudelleenlämmitetty kenttämuona. Rintamavastuun toisen maailmansodan peleistä ottivat muut genret.
Nojatuolikenraalien valtakunta
Vaikka FPS-pelejä julkaistiin 2000-luvun alussa raivokkaasti, muilla rintamilla ei seurattu toimettomina.
Strategiapelien rintama kävi myös hyvin kuumana. Päivänvalon näkivät mm. Commandos, Sudden Strike, Close Combat, Combat Mission, Company of Heroes ja Men of War. Listaan voi lisätä myös Hearts of Ironin, joka on pitänyt rintamansa tiiviinä, eikä julkaisutahti ole koskaan hiipunut. Hearts of Iron IV julkaistiin vasta viime kesänä.
Toisen maailmansodan strategioista puhuessa on myös pakko mainita Steel Panthers.
Rintaman viriiliyttä osoittaa myöskin Steel Division: Normandy 44, joka julkaistiin toukokuussa. Strategioissa pelirintama on ohentunut, mutta rintamavastuu on kuitenkin säilynyt. Eikä näkyvissä ole lepovuoroon vetäytymistä.
Myös simulaattorit ovat kaivaneet vahvan ja syvän poteron toisen maailmansodan maaperään.
Todennäköisimmin pinnalle nousee aina IL-2 Sturmovik. ”Ilu” ei ole osoittanut liikaa hiipumisen merkkejä, vaikka viimeisin tuotos julkaistiin 2013. Pilvihattaroista sukeltaessa pinnan alle, esiin nousee sukellusvenesimulaattorisarja Silent Hunter.
Toki simulaattorisoppaa on terästetty myös panssarivaunusimulaattoreilla, joita niitäkin on julkaistu lukuisia.
Simulaattoreissa pelirintama on huomattavasti harvempi kuin esimerkiksi FPS-peleissä. Täydennyspelien määrä on ollut maltillisempi, mutta virta on jatkunut kuitenkin ihan viime vuosiin saakka. Viimeisimpiä tunnettuja nimikkeitä ovat World of Warplanes, War Thunder ja World of Tanks. Niiden ”simulaattorimaisuudesta” voi toki olla montaa mieltä.
Liennytyspolitiikan aika on taas ohi
Historia toistaa itseään, sillä tällä hetkellä modernista sodankäynnistä on nähty niin monta eri versiointia, että taisteluväsymys on vääjäämätön. Modernin sotaratsun utareet ovat lypsetty vereslihalle ja paljoa ei enää heru. Tässä lienee syy sille, että Call of Duty -pelisarja kokeili siipiään tulevaisuuden kahinoissa. Battlefied-sarja hyppäsi vuorostaan ensimmäiseen maailmansotaan.
Vuonna 2017 toinen maailmansota tekee kuitenkin paluun.
Yksi tulokkaista on Days of War. Luvassa on nopeatempoista moninpeliä toisen maailmansodan maisemissa. Tarkkaa julkaisupäivää ei ole vielä vahvistettu, mutta pelin kerrotaan ilmestyvän vielä tämän vuoden aikana PC:lle, Xbox Onelle sekä PlayStation 4:lle.
Joukkorahoituksella vahvan kannatuksen saanut Battalion 1944 on kehitysputkella siinä pisteessä, että kevään aikana on ehditty suorittamaan suljettuja alphatestejä. Poiketen edellisestä, Battalion keskittyy nopeatempoisiin pienen porukan mittelöihin. Viimeisimmät videot pelistä antavat kuvan, että nopeatempoisuus on tuttua vanhoista Call of Duty -peleistä. Samaa ei ilmene kuitenkaan julkaisutrailerissa.
Kolmas pinnalle noussut tuotos on Enlisted. Pelin joukkorahoitus on vielä käynnissä. Kehittäjä itse luonnehtii sitä MMO-räiskinnäksi. Massiivisuudesta kertoo se, että Enlistedin sivuilla puhutaan testikahakoista, joihin on osallistunut 120–150 pelaajaa samanaikaisesti. Ero Battalioniin on ainakin hyvin selkeä. Pelistä ei olla paljastettu vielä kovinkaan tarkkoja yksityiskohtia, ei edes julkaisupäivää.
Activision paljasti maaliskuussa seuraavan Call of Dutyn sijoittuvan toiseen maailmansotaan. Marraskuun 3. päivä pääsemme näkemään, miten paljon asiat ovat muuttuneet yhdeksässä vuodessa.
Maaliskuu oli aktiivinen sotakuukausi, sillä Day of Infamy julkaistiin silloin. Alunperin Insurgencyn modina liikkeelle lähtenyt peli julkaistiin standalone-versiona Steam-palvelussa. Peliä onkin luonnehdittu Day of Defeatin henkiseksi manttelinperijäksi.
Toisen maailmansodan tantereelle sijoittuvat pelit ovat siis palanneet, jos ne ikinä varsinaisesti poissa olivatkaan. Eri asia on toistuuko 2000-luvun alkupuolen buumi. Aika näyttää pystyvätkö edellä esitellyt pelit houkuttelemaan pelaajat muiden nimikkeiden ääreltä vai jäävätkö ne vain pienen kannattajajoukon iloksi.
