Uusimmat

2010 paras moninpeli: Battlefield Bad Company 2

07.01.2011 16:52 Jukka O. Kauppinen

Pyysimme lukijoitamme äänestämään joulun ja uudenvuoden välissä kymmenessä eri äänestyssarjassa muun muassa vuoden 2010 aliarvostetuinta peliä, parasta pelihahmoa, parasta käsikirjoitusta ja yllättävintä peliä. Ja tulokset näyttävät… Tältä.

Tulokset on laskettu lukijoiden antamien äänten yhteenlaskun perusteella. Valintojen höysteeksi on valittu yksi tai useampi lukijoiden perustelu. Lisäksi olemme listanneet joitakin erityisen hyvin perusteltuja ehdokkaita, vaikka ne eivät olisikaan yltäneet äänimäärällisesti listakärkeen.

Sisennetyt kappaleet ovat lainauksia Domen aihetta käsittelevästä jutusta, ranskalaisella viivalla merkityt puolestaan lukijoiden perusteluja äänilleen.

2010 parhaat moninpelit:

  1. Battlefield Bad Company 2   
  2. Call of Duty: Black Ops     
  3. Starcraft 2                                                

Battlefield Bad Company 2                   

Lue juttu:  Battlefield Bad Company 2: Vietnam (PC, PS3, Xbox 360)

Kehuin aikanaan Battlefield: Bad Company 2:ta urakalla, enkä mielestäni syyttä. Peli vei heti minut ja monet muutkin mukanaan niin tehokkaasti, ettei mikään nettiräiskintä sitten Team Fortress 2:n ollut pystynyt samaan. Mielenkiintoa kestikin parin kuukauden ajan mutta sitten kaikki oli nähty, erityisesti ne joka pusikossa suhisevat Hot Carlit ja 40mm äidin…rakastajat. Sota riitti ja muut pelit veivät huomioni.

Ehkä tämä selittää osittain sen, miksi puoli vuotta myöhemmin ilmestynyt Bad Company 2: Vietnam iski kuin ne vertauskuvalliset miljoona volttia. Kaikki tuntui taas niin hienolta ja toimivalta. Palveltuani aikani taas virtuaalirintamalla olen valmis sanomaan, että vaikka uutuudenviehätys selittääkin osan huumasta, loppu on puhdasta hyvää pelisuunnittelua.

– Kestosuosikki sarjan viimeisinkään julkaisu ei tuottanut pettymystä ja peliä tullut tahkottua jo muutaman Prestigen verran.

– Kentät todella laajat. Aseista löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Rautainen toteutus joka osa-alueella.

– Erittäin mahtava peli toiminnaltaan ja PC:n suhteen vielä parempi, kun ilmaisia mappeja on satanut jo seitsemän pakin verran. Ensimmäinen viikko oli serveriongelmien takia pelkkää tuskaa mutta siitä se sitten lähti. Nyt kun on vielä Vietnam kehissä, niin on erittäin hyvä tekele.

– Ykkösestä en tykännyt niin paljoa, mutta kakkososa teki minuun vaikutuksen. Erittäin hauskaa pelattavaa porukalla.

– Bad Company 2 nousee voittoon monipuolisuuden takia. Jalkaväki, Kopterit, Tankit yms.. Lisäsisältö, etenkin Vietnam, ansaitsee pisteet. Bad Companyn tärkein yksittäinen ominaisuus on tuhoutuva ympäristö.

Call of Duty: Black Ops   

Lue juttu:  Call of Duty: Black Ops (PC, PS3, Xbox 360)

Black Opsiin on sen ongelmien takia mahdotonta suhtautua täysin varauksettomalla ihailulla, mutta kylmä tosiasia on se että erityisesti moninpelikokemuksena se on monipuolinen, palkitseva ja viimeistään kaikkien teknisten ongelmien korjaannuttua lajityyppinsä paras.

– Kestosuosikki sarjan viimeisinkään julkaisu ei tuottanut pettymystä ja peliä tullut tahkottua jo muutaman Prestigen verran.

Starcraft 2   

Lue juttu:  Starcraft 2 (Mac, PC)

Starcraft 2 on myös peli, joka palkitsee ajattelemisen ja raa’an työnteon. Päätä ei kannata hakata seinään, sillä tappioista oppii enemmän kuin voitoista. Perustason strategioita voi luntata foorumeilta ja matsin jälkeen näytettävistä kerrassaan erinomaisista tilastoista pääsee vakoilemaan muun muassa vastustajien rakennusjärjestystä sekunnin tarkkuudella. Kun omat virheet tunnistaa, niihin on myös helpompi etsiä korjausta. Peli vaatii luonnetta, mutta kuten mikä tahansa hyvä harrastus, se myös palkitsee työnteon.

– Starcraft 2 On loistava moninpeli. Löytää pelaajat nopeasti ja oikean tasoisia vastuksia. Mukava pelata kaverinkanssa tiiminä tai vastakkain.

 

Muita joko runsaasti ääniä saaneita tai hyvin perusteltuja ehdokkaita:

 

Borderlands

Lue juttu:  Borderlands (PC, PS3, Xbox 360)

Voi perustellusti kysyä, miksi ihmeessä kukaan haluaisi asua tällaisella syrjäisellä kaatopaikkaplaneetalla, mutta syy löytyy syvemmältä. Planeetan pinnan alla uskotaan piilevän suunnaton määrä muukalaisten jälkeensä jättämiä artifakteja, joista suuryritykset maksaisivat hulluja summia rahaa. Muitakin syitä löytyy, sillä planeetalle saapuvat palkkasoturimme jahtaavat kukin omia haamujaan – yksi siskoaan, toinen pelastusta menneille murheilleen ja kolmas puhdasta voittoa.

– Yksi harvoja pelejä joissa on sekä lähiverkko, että nettipeli. Erityisesti hienoa on, että cooppi-pelaajat on huomioitu. Kaikki multiplayerit eivät tarvitse olla Battlefield-reaktiohippaa.

Gran Turismo 5

Lue juttu:  Gran Turismo 5 (PS3)

Online-pelaaminen on selkeästi alue, joka on jäänyt hieman keskeneräiseksi. Siitä näet puuttuu useita hyviä ominaisuuksia, jotka löytyivät jo Prologuesta. Kuukausittain vaihtuvat tarkasti speksatut kilpailut sekä nopeasti matchmakingilla pelin löytäminen olisivat ainakin olleet mukavia esiosan lisäksi pääpelissäkin. Time attack -moodin netissä olevat leaderboardit puuttuvat myös, mutta ne Polyphony Digital on jo ilmoittanut julkaisevansa joulukuun aikana saapuvassa patchissä ja jatkoa varmasti seuraa.

Halo: Reach

Lue juttu:  Halo: Reach (Xbox 360)

Halo: Reach sijoittuu aikaan ennen ensimmäistä Haloa. Näyttämönä toimii Reachin planeetta, jolla sijaitsee yksi ihmiskunnan tärkeimmistä siirtokunnista ja sotilaallisen voiman keskus. Spartanien Noble-erikoisyksikkö lähetetään tutkimaan omituisesti hiljentynyttä syrjäskylää, jonka epäillään joutuneen kapinallisten hyökkäyksen kohteeksi. Kuten arvata saattaa, kyseessä eivät suinkaan ole kapinalliset, vaan Covenant-alienliittouma.

– Halojen moninpeli sen vain paranee osasta toiseen. Toivottavasti näin myös tulevaisuudessa Bungien Halo-pelien tekemisen lopettamisesta huolimatta.

MAG

Lue juttu:  MAG (PS3)

MAG on yksinkertaisesti sanottuna yllättävä räiskintä. Se onnistui tekemään jotain, mitä en konsoliräiskinnöiltä uskonut mahdolliseksi. Se on liimannut minut, PC-räiskintäpelien ystävän, ilta toisensa jälkeen PlayStation 3:n ääreen. Sillä MAG toimii. Se on kuin laadukas PC-räiskintä, joka on naamioitu konsolipelin kuoriin. Pelin tempo jää kauas järkyttävimmistä pupuhipoista, joita näkee sekä PC- että konsolinettipeleissä. Järjettömän refleksitemmonnan sijaan peli on hitaampi, taktisempi ja kiinnostavampi, minkä johdosta pelaaminen pysyy mielenkiintoisena alkuvaiheenkin jälkeen.