Uusimmat

NZXT S340

06.07.2015 16:01 Muropaketin toimitus

Runsas 10 vuotta sitten Yhdysvalloissa perustettu NZXT on tullut Suomessa viime vuosina tunnetuksi näyttävästi muotoilluista ja innovatiivisia yksityiskohtia sisältävistä koteloistaan. Viime syyskuussa yritys esitteli pelkistettyyn Source-tuoteperheeseensä uuden S340-mallin, joka edustaa NZXT:n näkemystä minimalistisesti muotoillusta, modernista ja edullisesta kotelosta, joka sisältää fiksuja yksityiskohtia. Viime joulukuussa testasimme toisen NZXT:n asemapaikattoman mallin, joka kantaa H440-mallinimeä. Valmistaja ilmoittaa S340:n suositushinnaksi 69,99 euroa ja se saapui kauppoihin vielä loppuvuoden aikana. Muropaketin hintavertailun mukaan käytännön hintataso lähtee Suomessa 90 eurosta ylöspäin.

S340 toimitetaan näyttävässä pahvilaatikossa, joka on kooltaan selvästi testiryhmän pienin. Laatikko näyttää toisesta suunnasta mustalta ja toisesta valkoiselta, jolla kuvataan kotelon kahta eri värivaihtoehtoa. Testikappaleemme oli väriltään musta, joten kuvassa näkyy pakkauksen musta puoli. Pakkauksen kuvitus ei anna erityisen selkeää kuvaa kotelon ulkonäöstä, mutta päätyyn on painettu kotelon tarkka ominaisuuslistaus. Pakkauksen sisällä kotelo on suojattu styrox-sovitteilla sekä valkoisella suojapussilla.

Kotelon ohella pakkauksesta löytyy simppeli ohjekirjanen, ohjeet Windowsin asentamiseksi USB-tikulta, muutama musta nippuside sekä erillisiin pusseihin jaoteltuja mustia ruuveja.

S340 on muotoilultaan yksi pelkistetyimmistä koteloista markkinoilla. Oikeastaan vasemman kyljen ikkunaa ja kattopaneelin muutamia yksityiskohtia lukuun ottamatta se on pelkkä suorakulmainen laatikko. Testikappaleemme oli väriltään kiiltävän musta, joka aiheutti suuria vaikeuksia kotelon kuvaamisessa armottomien heijastusten vuoksi. Muita värivaihtoehtoja ovat mustilla yksityiskohdilla varustettu kiiltävä valkoinen sekä sinisillä tai punaisilla yksityiskohdilla varustettu mattamusta. Valmistajan mukaan 90 % S340:n rakenteesta on terästä ja loput 10 % ABS-muovia.

S340 on ATX-kokoiseksi koteloksi melko pienikokoinen – sen ulkomitat ovat 200 x 445 x 432 mm (L x K x S) ja se painaa 7,05 kg. Koteloon on mahdollista asentaa mini-ITX-, micro-ATX- ja ATX-emolevyjä sekä normaalikokoisia ATX-virtalähteitä. Ulkoiset asemapaikat on jätetty kokonaan pois, kuten tämän artikkelin teemaan kuuluu. 3,5 tuuman levypaikkoja löytyy kolme kappaletta ja erillisiä 2,5 tuuman paikkoja kaksi. Tuuletinpaikkoja on kaikkiaan neljä kappaletta, joista kahdessa on esiasennettu 120 mm tuuletin. NZXT lupaa kotelolleen kahden vuoden takuun.

Tästä kuvakulmasta S340:n äärimmäisen suorakulmainen muotoilu käy erityisen hyvin selville. Kokonaisuuteen selvästi vaikuttavana yksityiskohtana kylkipaneelit asettuvat sivuilta etupaneelin reunojen päälle, joka korostaa kotelon pelkistettyä saumatonta ulkonäköä. Etupaneeli on täysin umpinainen ja sen otsapinta on maalattua peltiä. Ilmanotto tapahtuu etupaneelin päällä ja pohjassa sijaitsevien aukkojen kautta.

Vaikka testaamamme S340 oli väriltään musta, on NZXT käyttänyt tehostekeinona pintojen erilaista viimeistelyä. Kyljet, etupaneeli, pohja ja takapaneeli ovat maalattu kiiltävän mustaksi, mutta kattopaneeli ja kotelon sisäosat ovat mattamustia. Ratkaisu vaikuttaisi toimivan näyttäen varsin tyylikkäältä. Musta kiiltävä maalipinta ei tosin ole erityisen käytännöllinen, sillä sekä sormenjäljet että pöly näkyvät siinä todella helposti.

Metallipintainen ja muovirunkoinen etupaneeli on ontto ja ilmanotto on järjestetty sen päissä olevien aukkojen kautta. Ratkaisu on ainakin allekirjoittaneen mielestä tyylikäs ja persoonallinen, estäen samalla etutuulettimien melun kantautumisen suoraan käyttäjän korviin. Kattopaneelin etureunasta löytyy liitännät, merkkivalot ja painikkeet. Vasemmalta oikealle lueteltuna valikoimaan kuuluu pieni valkoinen kiintolevyjen aktiivisuusvalo, mikrofoniliitäntä, kuulokeliitäntä, kaksi USB 3.0 -liitäntää sekä pyöreä valkoisella valolla kehystetty virtapainike. Reset-painike on jätetty kokonaan pois varustuksesta.

S340:n etupaneeli irtoaa yksinkertaisesti ulospäin vetämällä – tosin ainakin testikappaleessa sovitus oli ensialkuun hyvinkin tiukka. Kotelon rungon etuosaa peittää muovinen suodatinkasetti, joka on kiinni magneeteilla sekä alaosastaan runkoon muotoillun väkäsen takana. Suodattimen takaa paljastuu kaksi tyhjää 120/140 mm tuuletinpaikkaa sekä alaosassa näkyvä levykehikon kylki. Jostain syystä levyille ei ole järjestetty aktiivista tuuletusta, vaikka tuulettimet olisi ollut mahdollista sijoittaa hieman ylemmäs tehden samalla tilaa kolmannelle levyjä jäähdyttävälle tuulettimelle.

Mattapintainen kattopaneeli on tasainen lukuun ottamatta taaempaan puoliskoon sijoitettua kattotuuletinpaikkaa. Siihen on mahdollista asentaa 120 tai 140 mm tuuletin, joista esiasennettuna on pienempi vaihtoehto.

Pohjan kulmista löytyy muoviset kumipohjaiset korokejalat, jotka nostavat kotelon noin 25 mm irti tasosta. Etuosassa on kiinnitysreiät, joiden kautta pohjalle (kotelon sisäpuolelle) on mahdollista kiinnittää kolmas 3,5 tuuman kiintolevy. Pohjan takaosassa sijaitsee ilmanottoaukko, jota virtalähde käyttää jäähdytysilmansa ottamiseen. Sen suojana on ohuesta verkkomateriaalista valmistettu pölysuodatin, joka on kiinni pohjaan muotoiltujen pienten metallikynsien varassa. Ratkaisu tuntuu hieman heppoiselta ja herkältä resonoimaan.

Takapaneeli on maalattu kylkien tapaan kiiltävän mustaksi. Alhaalla sijaitseva virtalähde on varustettu sormiruuvein kiinnitettävällä asennuskehyksellä kotelon poikkeuksellisen sisärakenteen vuoksi. Keskellä takapaneelia sijaitsevat lisäkorttipaikat ovat toteutukseltaan tutut monista edullisimpien hintaluokkien koteloista, sillä peitelevyjen sormiruuvit sijaitsevat kotelon ulkopuolella. I/O-paneeli ja takatuuletin sijaitsevat tuttuun tapaan rinnakkain takapaneelin yläosassa. Taaksepäin liu’uttamalla irtoavien kylkipaneelien takareunoihin on muotoiltu pienet metallikahvat ja kiinnityksessä käytettävät sormiruuvit pysyvät kiinni paneeleissa myös auki ollessaan.

Oikeanpuoleisen kylkipaneelin takaa avautuva näkymä ei ole kovinkaan tavanomainen, sillä alaosassa ammottaa suuri avoin aukko ja etuosassa kulkee pystysuunnassa ”kaapelinhallintapalkki”, jonka kautta kaapelit kulkevat väliseinän toiselle puolelle. Johtoläpivientiaukkoja löytyy lisäksi yläreunasta emolevyn yläpuolelta, eikä niissä ole käytetty kumisia läpivientisuojia. Väliseinän pinnassa on useita pieniä metallilenkkejä, joihin käyttäjä voi kiinnittää niputetut kaapelit. Väliseinän ja kylkipellin väliin jäävä tila riippuu pitkälti mittauskohdasta. Väliseinän tasaisessa osassa tilaa on mittaustemme mukaan vain noin 16 mm, mutta kaapelisyvennyksen kohdalla sitä riittää 35-55 mm ja myös kotelon pohjalle voi sulloa ylimääräisiä kaapeleita.

Ainoastaan oikean kyljen kautta pääse käsiksi kotelon alaosassa sijaitseviin 3,5 tuuman levypaikkoihin sekä virtalähdepaikkaan. Etuosassa sijaitseva kiinteä levykehikko sisältää paikat kahdelle 3,5 tuuman levylle, joiden kiinnittäminen tapahtuu kyljestä tavallisilla ruuveilla. Kolmas 3,5 tuuman levypaikka löytyy kotelon lattialta, josta löytyviin reikiin levy ruuvataan ulkokautta pohjastaan kiinni. Virtalähteen asennus tapahtuu takapaneelin kautta, sillä sitä ei mahdu pujottamaan sisään sivusta. Tätä tarkoitusta varten virtalähteelle on erillinen asennuskehys, joka avulla sisään liu’utettu laite kiinnitetään kotelon takapaneeliin.

Vasemman kylkipaneelin takaa avautuu näkymä pyhimpään, eli osastoon jossa sijaitsevat koneen toiminnan kannalta keskeisimmät komponentit. Kotelon alaosa on peitetty metallikuorella, eikä sinne pääse lainkaan käsiksi vasemman kyljen kautta. Etuosa poikkeaa perinteisestä asettelusta olemalla täysin avoin ja vapaa levy- sekä asemapaikoista. Ilmankierto perustuu oletusratkaisussa kahdesta poistotuulettimesta, jotka sijaitsevat takapaneelissa ja katossa. Jäähdytystä voi tehostaa kahdella etupaneeliin asennettavalla lisätuulettimella. Kotelon sisäväritys on mattamusta, mutta kaapelisyvennystä peittävä pelti on maalipinnaltaan kiiltävä. Myös valkoisessa versiossa sisusta on mattamusta ja korostevärinä on käytetty ulkopintojen kiiltävää maalia.

Alaosan peitekuoren päälle on sijoitettu kotelon kaksi 2,5 tuuman levypaikkaa, jotka on toteutettu metallisten kelkkojen avulla. Kelkat ovat kiinni sormiruuvilla ja levyn kiinnittäminen niihin tapahtuu pohjasta tavallisilla ruuveilla. Levykelkkojen takana sijaitsee johtoläpivientiaukot, joissa olisi toivonut näkevänsä kumiset läpivientisuojat. Kotelon etuosaan peitekuoren päälle on taivutettu ritilät, joiden tarkoituksena on ilmeisesti avustaa alakerran kiintolevykehikon jäähdytyksessä.

Takapaneelin seitsemän laajennuskorttipaikkaa ovat saaneet suojakseen ritilämalliset peitelevyt. Kiinnityksessä käytettävät sormiruuvit ovat uutuuttaan erittäin tiukassa ja vaativat ensimmäisellä käyttökerralla ruuvimeisselin auetakseen. Näytönohjaimen pituusrajoitukseksi ilmoitetaan 364 mm, joka riittää käytännössä kaikille markkinoilta löytyville kuluttajanäytönohjaimille.

Emolevyn asennuskorokkeet ovat valmiiksi kiinnitettynä väliseinään ATX-kokoista emolevyä varten. Prosessoricoolerin asennusaukko on melko suurikokoinen ja riittänee useimpien emolevyjen kanssa. Prosessoricoolerin maksimikorkeudeksi NZXT ilmoittaa 161 mm, joka ei aivan riitä markkinoiden suurikokoisimmille coolereille, kuten Phanteks PH-TC14PE:lle tai Cryorig R1 Ultimatelle. Emolevyn ympäristössä on jäähdytys kunnossa vakiotuulettimien toimesta, sillä sekä taka- että kattopaneeliin on asennettuna 120 mm FN V2 -tuulettimet (1200 RPM, 45 CFM ja 21 dBA). Virtansa tuulettimet saavat yhteisestä molex-liittimestä kotelon johtosarjan yhteydestä. Kattopaneelin tuuletinpaikkaan on mahdollista asentaa myös suurempi 140 mm tuuletin. On hieman erikoista, ettei kattopaneeliin ole tehty paikkaa myös toiselle tuulettimelle, sillä tilaa olisi riittämiin.

Asema- ja levypaikkojen puuttumisesta johtuen S340:n etuosa on yhtä avointa tilaa. Pelkistettyä näkymää on rikkomassa ainoastaan kaapelisyvennyksen peitelevy, joka on irrotettavissa kotelosta muutamalla ruuvilla ja tarvittaessa vaikkapa kustomoitavissa käyttäjää miellyttävällä tehostevärillä. Kotelon etupaneelissa sijaitsevat kaksi tuuletinpaikkaa 120 tai 140 mm kokoluokan tuulettimille. Kiinnityspisteet ovat viivamaiset, joten tuulettimien sijaintia on mahdollista hienosäätää pystysuunnassa. Vaihtoehtoisesti etupaneeliin on mahdollista kiinnittää myös 240 tai 280 mm jäähdytinkenno tuulettimineen.

Testasimme myös S340:n sopivuutta nestejäähdytyskäyttöön sovittamalla siihen testiksi Alphacoolin NexXxoS Full Copper -sarjan jäähdyttimiä. Kuvassa koteloon on asennettuna NZXT:n oma Kraken X61 -valmisnestecooleri, joka käyttää 280 mm jäähdytinkennoa sekä CAM-hallintaohjelmistoa.

Mittauksiemme mukaan etupaneelista kaapeliläpiviennin peitelevyyn on matkaa 60 mm, joten käytännössä yli 35 mm paksujen jäähdyttimien kanssa peitelevy on irrotettava paikaltaan. Ilman peitelevyä kotelon etuosaan mahtuu jopa noin 140 mm paksu jäähdytinasetelma, eli vaikkapa tuhti 60 mm paksu kenno molemminpuolisilla tuulettimilla varustettuna. Tällöin johdoille on kuitenkin keksittävä jokin toinen reitti. Lisäksi kotelon katossa aivan etupaneelin tuntumassa sijaitsevan piirilevyn ja liittimen takia jäähdytin on asennettavissa aina push-tilaan, eli tuulettimien on sijaittava kennon ja etupaneelin välissä puhaltamassa ilmaa jäähdyttimen läpi. Jos jäähdytintä koettaa asentaa etupaneeliin kiinni, sen päädyt ottava kiinni edellä mainittuihin liittimiin.

Kokoonpanon asentaminen S340:een sujuu melko kivuttomasti kotelon ulkomitat huomioiden. Yleisellä tasolla johdotusten piilottaminen S340:ssä on kohtalaisen helppoa, kunhan huomioi kotelon tietyt rakenneratkaisut. Johtokourun sijainnin totesimme siistien johdotusten kannalta onnistuneeksi ja myös välipohjan läpiviennit on toteutettu fiksusti. Kotelon pohjalla virtalähteen ja levykehikon välissä on hyvää tilaa ylimääräisille johdoille, jotka kuitenkin aiheuttavat melkoisen ”käärmeenpesän” kotelon alaosaan. Koska oikean kylkipaneelin ja väliseinän välissä ei ole erityisen paljon tilaa, levykehikon ja johtokourun kulmalle kerääntyy helposti paksu johtonippu, joka saattaa haitata kylkipaneelin asennusta.

Vaikka S340 näyttää tyhjänä melko avaralta, huomaa komponentteja sovittaessa tilan olevankin kortilla yllättävän moneen suuntaan. Esimerkiksi emolevyn sovitus on pystysuunnassa hyvinkin tiukka ja yläreunan johtoliitäntöihin yltäminen saattaa olla hankalaa suuren prosessoricoolerin kanssa. Kuten kuvassa näkyy, saimme Phanteksin PH-TC14PE-coolerin juuri ja juuri mahtumaan koteloon, vaikka sen ei pitäisi olla mahdollista valmistajan ilmoittaminen rajoitusten puitteissa. Jos 3,5 tuuman levyt haluaa kiinnittää ruuveilla molemmista kyljistä, on se tehtävä ennen virtalähteen asentamista koteloon. Yleisesti ottaen komponenttien asentamisessa tarvitaan melko paljon ruuvimeisseliä, vaikka virtalähdekehyksessä, 2,5 tuuman levykelkoissa sekä lisäkorttipaikoissa onkin käytetty sormiruuveja. Etenkin levyjen kiinnityksessä käytetyt ratkaisut saisivat olla modernimpia.

Päähuomiot kokoonpanon asennuksesta:

  • Tilaa on riittävästi, mutta paikoin sovitukset ovat tiukkoja.
  • Kaapelikouru ja läpiviennit ovat toimivasti toteutettuja
  • Kotelon pohjaosaan kerääntyy helposti johtosotkua.
  • Levyjen ruuvikiinnitys on toteutettu vanhanaikaisesti.
  • Virtalähteen poikkeuksellinen kiinnitystapa vaatii kahdeksan ruuvia.
  • Oikean kylkipaneelin takana ei tilaa huolimattomille johtovedoille.
  • Emolevyn yläpuolella on ahdasta suuren prosessoricoolerin kanssa.

 

Sisältö

  1. 5,25" asemapaikattomat miditornikotelot testissä
  2. Fractal Design Define S
  3. NZXT S340
  4. Silverstone Fortress FT05
  5. Pala palalta ja numeroiden mukaan, Testikokoonpano, Melu- ja lämpötilamittaukset
  6. Yhteenveto