P190: Virtalähteet, asennus, lämpötila- ja melumittaukset

NeoLink-virtalähteet (1200 W)

P190:n mukana toimitettavat kaksi virtalähdettä perustuvat Antecin NeoPower-mallistoon, mutta koska ne toimivat yhdessä toisiinsa kytkettyinä, ovat ne saaneet kylkeensä NeoLink-mallinimen. Lähteiden välillä kulkee vihreä ja musta johto, joka kuljettaa käynnistys- ja sammutuskäskyn emolevylle ATX-liittimellä kytketystä 650 watin päävirtalähteestä 550 watin orjavirtalähteeseen. Virtalähteistä toinen on siis 650 wattinen ja toinen 550 wattinen, jolloin kokonaistehoksi muodostuu ylilyönniltä kuulostavat 1200 wattia. Tehokkaampi 650 watin yksilö on tarkoitettu emolevyn, suorittimen ja näytönohjaimien virransyöttöön ja pienempi 550 watin yksilö oheislaitteiden kaveriksi.

NeoLinkkien koteloinnit on maalattu tyylikkään tummanharmaaksi ja takapaneelista löytyvää 80 mm:n tuuletinta suojaa musta lankasormisuoja. P190:n NeoLink-virtalähteet ovat ATX12V 2.2 standardin mukaisia ja valmistajan mukaan kykenevät jopa 85% hyötysuhteeseen. Virallista ”80 Plus” sertifiointia yksikään NeoPower-malliston virtalähde ei kuitenkaan ole saanut. Melutasoksi valmistaja lupaa alimmillaan 18 desibeliä.

NeoLink-mallien jäähdytysperiaate on vastaava kuin Fusionissa käytetyssä EarthWatts-virtalähteessä. Virtalähteen kotelon sisäpuolelle jäävä pääty on kokonaan rei’itetty, joten jäähdytysilma pääsee virtaamaan koteloinnin sisään mahdollisimman vapaasti. Toisesta päädystä löytyvä 80 mm:n tuuletin puhaltaa lämpimän ilman ulos virtalähteestä. Oheislaitteiden virransyöttöön tarkoitettu 550 watin yksilö ei ole varustettu lainkaan emolevylle kytkettävillä liittimillä, joten sitä ei ole mahdollista käyttää yksinään. Muutaman kiinteän johdon ohella siitä löytyy kuitenkin viisi liitinpaikkaa, joihin mukana toimitetut modulaariset lisäkaapelit saa tarpeen vaatiessa kytkettyä.

Koska 650 watin päävirtalähde on tarkoitettu vain tehosyöppöjen komponenttien virrantarpeisiin, on sen liitin- ja johtovalikoima hieman erikoinen. Molex- ja SATA-virtaliittimet puuttuvat nimittäin kokonaan, sillä ne löytyvät 550 watin orjavirtalähteestä. Päävirtalähteessä on 20/24-pinninen ATX-liitin, neljä- ja kahdeksanpinniset 12V-lisävirtaliittimet emolevylle sekä neljä PCI Express -virtaliitintä. PCI-E-liittimistä kaksi on perinteistä kuusipinnistä mallia ja toiset kaksi irrotettavalla kahden pinnin lisäosalla varustettua kahdeksanpinnistä mallia, jollaista käytetään Radeon HD 2900 XT -näytönohjaimissa. Kaikki johdot ovat päällystetty mustalla suojasukalla, joka helpottaa johtojen siistiä järjestelyä kotelon sisällä.

Oheislaitteiden, kuten kiintolevyjen, DVD-asemien ja tuulettimien virransyöttöön tarkoitettu 550 wattinen orjavirtalähde tarjoaa kiinteiden johtojen muodossa kuusi molex-liitintä, neljä SATA-virtaliitintä ja kaksi floppy-liitintä. Lisäksi kotelon mukana toimitetaan kuvassa näkyvä nippu irroitettavia lisäkaapeleita, jotka tarjoavat helpotusta jos liittimistä alkaa tulla pulaa. Lisäkaapelit tuovat mukanaan yhdeksän molex-liitintä ja neljä SATA-liitintä, joten kokonaismäärä nousee varmasti riittäviin lukemiin.

Vaikka nimellistehoissa onkin sadan watin ero, ovat sisuskalut lähes identtiset keskenään. Eroa löytyy lähinnä muutamien komponenttien merkinnöistä, eli 650 watin mallissa samaan tehtävään on käytetty vähän järeämpää kaliiberia edustavia osia. Näkyvin ero liittyy modulaaristen kaapelien liitäntöjen pieneen piirilevykaistaleeseen, joka uupuu kokonaan kuvassa taaimmaisena olevasta päävirtalähteestä. Tuulettimena molemmissa lähteissä on käytetty ADDA:n AD0812HB-A71GL -mallia, joka vastaa suoritusarvoiltaan (3100 rpm, 38 CFM, 34,4 dB) Fusionin EarthWatts-virtalähteen AD0812HS-A70GL-tuuletinta, mutta on varustettu liukulaakerin sijaan ADDAn omalla Hypro-laakeroinnilla (HY=”Hydro-dynamic wave” PRO=”Oil protection system”).

NeoLink-virtalähteet tarjoavat 12V jännitettä kolmeen erilliseen linjaan. 550 watin mallissa jokainen 12V-linja kykenee suoltamaan maksimissaan 18 ampeeria yhteenlasketun maksimin ollessa 42 ampeeria (504 wattia). 650 watin päävirtalähde antaa puolestaan 19 ampeeria per linja ja yhteenlaskettu maksimi on 52 ampeeria, eli 624 wattia. Molemmat tarjoavat 3,3 voltin linjaan 24 ampeeria, mutta 5 voltin linjaan 550 W yksilö puskee 20 ampeeria, kun 650 wattisen vastaava lukema on 24 ampeeria. Tehoa siis pitäisi olla tarjolla – nykypäivän kokoonpanoille tärkeintä 12 voltin jännitettä kun tulee kuuden linjan ja lähes sadan ampeerin edestä.

Kaksi virtalähdettä kuulostaa varmasti hurjalta ja antaa tuotteelle lisää mainosarvoa, mutta onko siitä todellisuudessa mitään hyötyä? Eikö yksi supertehokas virtalähde olisi parempi vaihtoehto? Antecin ratkaisu käyttää kahta virtalähdettä yhden tehokkaamman sijaan ei ole hassumpi idea, mutta toteutuksessa on jonkin verran puutteita. Suurin etu kahdesta virtalähteestä saavutetaan virtalähteiden jäähdytyksessä. Oli käytössä sitten yksi tai kaksi virtalähdettä, sama kokoonpano kuluttaa niiden kautta yhteneväisen määrän virtaa, josta seurauksena on tietty virtalähteen tuottamaa lämpöä. Jos kyseinen lämpö syntyy yhden virtalähteen sijasta kahden sisällä, on virtalähteiden jäähdyttäminen huomattavasti helpompi tehtävä. Myös virran laatu pysyy ainakin teoriassa parempana, kun rasituskuormaa on kantamassa kaksi erillistä virtalähdettä.

Antec on kuitenkin tehnyt yhden kummallisen ja merkittävän virheen – rasituskuormaa ei jaeta tasaisesti pää- ja orjavirtalähteen välille. Otetaanpa esimerkki aiheesta: kokoonpanoon asennetaan kaksi tämän hetken high-end-näytönohjainta, joiden tehonkulutus on yhdessä noin 300-400 watin luokkaa. Alustaksi valitaan lisäksi tehokas neliydinprosessori, joka yhdessä emolevyn ja muistien kanssa kuluttaa vakiokellotaajuudella virtaa vähintään 150 watin edestä. Kaikki tämä kiinnitetään päävirtalähteeseen, koska vain siitä löytyy tarvittavat liittimet. Päävirtalähteen 650 watin maksimitehosta on tällöin käytössä vähintäänkin 450-500 wattia, eli noin 70-75 prosenttia. 550 watin orjavirtalähteelle jää tällöin taakaksi vain kiintolevyt, DVD-asemat ja tuulettimet. Jos kiintolevyjä on asennettuna P190:n jokaiseen kiintolevypaikkaan, eli kuusi kappaletta, DVD-asemia on kaksi ja tuulettimia kotelon mukana tulleet viisi kappaletta, ylittää niiden kokonaistehonkulutus hädin tuskin sata wattia. Kiintolevyt ja DVD-asemat nimittäin kuluttavat noin 10 wattia kukin ja tuulettimien tehonkulutus liikkuu pyörimisnopeudesta riippuen noin yhden ja neljän watin välillä per tuuletin.

Tiivistettynä orjavirtalähteen kapasiteetista käytetään siis vain murto-osa, kun taasen päävirtalähteen osalta tilanne on päinvastoin. Virtalähteiden välinen tasapainotus tehonkulutuksen suhteen on siis mennyt aivan puihin. Suurta kummastusta aiheuttaakin se, miksi Antecin insinöörit ovat päätyneet nykyiseen ratkaisuun, koska tilanne olisi korjattavissa hyvin pienillä muutoksilla. Jos kaksi PCI-E-virtaliitintä siirrettäisiin orjavirtalähteeseen, olisi virtalähteiden välinen tasapaino kunnossa. Edes orjavirtalähteen rakenteeseen ei olisi tarvetta tehdä muutoksia, sillä riittäisi kun pakkauksen mukana toimitettaisiin kaksi modulaarista PCI-E-virtajohtoa kytkettäväksi orjalähteen modulaaristen johtojen liittimiin.

Kokoonpanon asennus

Normaalikokoiseen ATX-emolevyyn perustuvan kokoonpanon asennus P190:een on suoranaista herkkua, sillä tilaa on tarjolla runsaasti. Käyttäjän ei tarvitse miettiä komponenttien asennusjärjestystä, sillä esimerkiksi yläkammion kiintolevykelkat mahtuvat paikoilleen vaikka näytönohjaimet olisivat jo paikoillaan. Kuvassa koteloon on asennettuna DFI:n Lanparty UT P35-T2R-emolevy ja kaksi kookasta AMD Radeon HD 2900 XT -näytönohjainta, joten jäljellä olevasta vapaasta tilasta voi hahmottaa hyvin kuinka runsaasti tilaa P190:n sisältä oikeasti löytyykään.

Kaikkien kiintolevyjen kiinnityksessä käytetään erikoispitkiä ja leveällä ristikannalla varustettuja ruuveja ja kiinnitysreikien ympärillä käytetään silikonisia vaimennuspuslia resonanssin eliminoimiseksi. Esimerkkikokoonpanon ainut kiintolevy asennettiin yläkammion kelkallisiin kiintolevypaikkoihin. Levy kiinnitetään kelkkaan pohjan kiinnitysrei’istä. Alakammion kiintolevykehikkoon levyt asennetaan kyljelleen pystyyn ja kiinnitys tapahtuu perinteiseen tapaan levyn kyljistä.

Optisten asemien kiinnityksessä Antec turvautuu edelleen kiskokiinnitykseen, jota se on käyttänyt useimmissa koteloissaan jo vuosikaudet. Muoviset kiskot kiinnitetään asemien kylkeen ruuveilla jonka jälkeen ne voidaan työntää tyhjään asemapaikkaan suoraan etupaneelin kautta. Asemat lukittuvat paikoilleen kiskojen päistä löytyvien metallisten lukitusklipsujen avulla. Aseman irrottaminen onnistuu tarvittaessa yhtä vaivatta kuin kiinnittäminen, sillä lukitusklipsut jäävät näkyviin etupaneeliin aseman molemmin puolin.

Runsaasti johtoja käsittävän kokoonpanon omistaja osaa varmasti arvostaa emolevyn takaa kulkevaa johtojärjestelmää. Kuvassa on käyttövalmiin esimerkkikokoonpanon johdotus vedettynä kotelon taustapuolelta.

Kun johdot kulkevat piilossa, näyttää lopputulos kuvan mukaiselta. Suurimman johtomylläkän aiheuttavat näytönohjaimille menevät neljä PCI-E-virtajohtoa. Koska Radeon HD 2900 XT -ohjainten lisävirtaliitännät sijaitsevat kortin kyljessä, syntyi kylkipaneelin suuren ”Big Boy”-tuulettimen ja sivusuuntaan törröttävien johtojen kanssa pieni yhteensopivuusongelma. Johdot nimittäin tahtoivat työntyä tuulettimen lapojen väliin, mutta ongelmasta selvittiin onneksi taivuttamalla johtoja riittävästi heti liittimien juuresta.

Lämpötila- ja melumittaukset

P190:n sisälle koottiin koteloa ja virtalähteiden mahtavaa tehoreserviä kunnioittava kokoonpano ylikellotetusta Intelin Core 2 Extreme QX6850 -neliydinprosessorista, Asuksen Intel P35-piirisarjallisesta emolevystä, Kingstonin HyperX DDR2 -muisteista sekä kahdesta Crossfire-tilaan asetetusta AMD Radeon HD 2900 XT -näytönohjaimesta, jotka kokonaisuutena kuluttavat melkoisen määrän virtaa.

Lämpötilamittaukset tehtiin ohjelmallisesti Rivatuner- ja Asus AISuite -ohjelmien avulla. Melumittaukset suoritettiin puolestaan samaisella Velleman DVM805 -desibelimittarilla, jota käytettiin myös Fusionin yhteydessä. Kokoonpanon rasitus toteutettiin tällä kertaa pyörittämällä 3DMark06-ohjelmaa.

Testikokoonpano

• Asus Blitz Formula -emolevy (Intel P35-piirisarja)
• Intel Core 2 Extreme QX6850 @ 3,2 GHz -suoritin + vakiocooleri
• 2 x Kingston KHX6400D2ULK2/2G -muistit
• 2 x AMD Radeon HD 2900 XT -näytönohjain
• Seagate Barracuda V SATA -kiintolevy
• Antec P190 -kotelo ja Antec NeoLink 550W ja 650W -virtalähteet

• Windows Vista Ultimate
• Rivatuner v2.05
• Asus AISuite
• 3DMark06

Koska P190:n kaikki tuulettimet ovat varustettu kierrosnopeuden säätimellä, tehtiin lämpötilamittaukset kahdella eri tuuletinasetuksella – minimi ja maksimikerroksilla. Kuvaajassa lepolämpötilojen palkit on koodattu sinisen sävyillä ja rasituslämpötilan palkit punertavilla sävyillä. Lepotilassa komponenttien lämpötilaerot olivat yhden- tai kahden asteen luokkaa, lukuun ottamatta järjestelmän yleistä lämpötilaa, jonka tapauksessa ero oli nelisen astetta. Rasituksessa erot minimi- ja maksimituuletustehon välillä olivat yllättävän pienet, erityisesti kun otetaan huomioon meluero kyseisten kahden vaihtoehdon välillä. Kaikkien mittapisteiden ero minimi- ja maksimituuletuksen välillä oli neljästä viiteen astetta. Näytönohjaimien grafiikkapiirien keskinäiset lämpötilaerot selittyvät sillä, että käytetyssä emolevyssä toinen PCIe x16 -paikka sijoittuu niin alas, että toinen näytönohjaimista asettuu lähes kotelon pohjaa vasten, joka heikentää coolerin jäähdytystehoa.

P190:n melumittausten järjestelyt suoritettiin tismalleen samalla tavoin kuin Fusionin kanssa. Mittaukset suoritettiin yläviistosta noin 45 asteen kulmassa ja 50 senttimetrin päästä kotelosta. Myös P190:n tapauksessa melumittaukset suoritettiin ilman testikokoonpanoa, pelkästään tuulettimien ja virtalähteen ollessa päällä. Tuulettimet asetettiin pyörimään kaikilla kolmella kierrosnopeudella (High, Medium, Low). Taustamelu oli noin 34,5 desibeliä.

Kuten kuvaajasta näkyy, suurimmat lukemat saatiin mittariin kotelon takaosan suunnalta, eikä ihme, sillä siellä käytännössä kaikki tuulettimet sijaitsevat. Lukuarvoina minimi- ja maksimituuletustehon välinen meluero on runsaat 10 desibeliä ja käytännössä se tarkoittaa, että eroa on kuin yöllä ja päivällä. Allekirjoittaneen hiljaisuutta rakastaville korville ainoastaan tuulettimien low-asetus oli hyväksyttävä, mediumin ollessa jo selvästi usean metrin päähän kuultavaa puhinaa ja high:n tuodessa mieleen serverihuoneen korviahuumavan huminan. Low-asetuksella P190 onnistui oikeastaan yllättämään, sillä harvoin viidella tuulettimella ja kahdella virtalähteellä varustetun kotelon kuulee olevan yhtä hiljainen. NeoPower-mallien tiedetään yleisestikin olevan erittäin hiljaisia virtalähteitä, eivätkä P190:n powerit tee poikkeusta. Kuten lämpötilamittauksista saattaa päätellä, siirtyy Low-asetuksellakin sen verran paljon ilmaa, että tehokkaampikin kokoonpano pysyy varmasti jäähdytettynä. Tästä syystä en näe juurikaan käyttöä varsinkaan hulluna humisevalle tuuletinten high-asennolle, sillä jäähdytyksessä saatuun etuun nähden melusaasteen määrä on pöyristyttävä.