Uusimmat

Athlon 64 -emolevyvertailu

25.11.2003 00:00 Muropaketin toimitus

Alkusanat

Athlon 64 on nimi, jota jouduttiin odottamaan AMD:n tuotantolinjoilla syntyneiden ongelmien takia pitkään, ennen kuin mallisto vihdoin ja viimein julkaistiin syyskuun 23. päivä. Tuolloin AMD lanseerasi kaksi prosessoria, Athlon 64 3200+:n ja Athlon 64 FX-51:n, joista jälkimmäisestä löytyy kaksikanavainen muistiohjain ja käyttää hyväkseen Socket 940 -kantaa. Athlon 64 3200+ vastaavasti on suunnattu kuluttajaluokkaan ja eroaa FX-mallistosta yksikanavaisella muistiohjaimella sekä 754 pinnisellä prosessorikannalla.

Athlon 64 FX-51:n hinta liikkuu tällä hetkellä reippaassa 800 eurossa, joten Athlon 64 3200+ on löytänyt paremmin tiensä kotikoneisiin 450-500 euron hinnalla. Tästä syystä päätimmekin tutustua juuri jälkimmäiselle prosessorille tarkoitettuihin emolevyihin, joita testiin saatiin haalittua kuudelta eri valmistajalta. Näistä neljä perustuu VIA K8T800 -piirisarjaan ja loput kaksi jo aiemmin Opteron-prosessoreiden myötä tutuksi tulleeseen NVIDIA nForce3 150 -piiriin.

Artikkelin tarkoituksena on tutkia VIAn ja NVIDIAn piirit/piirisarjat, eri valmistajien Athlon 64 -emolevyt, hieman Athlon 64 3200+ -prosessoria sekä emolevyjen suorituskykyerot ja ylikellottuvuudet. Athlon 64 3200+ -prosessorin, Asuksen ja MSI:n emolevyt testiin toimitti Dacco, Indeport vastaavasti Chaintechin emolevyn.

Albatron K8X800 Pro II

Asus K8V Deluxe

Chaintech ZNF3-150 Zenith

Epox 8HDA3+

Gigabyte K8NNXP

MSI K8T Neo-FIS2R

Muropaketissa julkaistiin 23. syyskuuta artikkeli AMD:n toimittamasta Athlon 64 FX-51 -konepaketista, joten suosittelemme lukemaan kyseisen artikkelin ennen tätä.

VIA K8T800 -piirisarja

VIA K8T800 -piirisarja noudattaa perinteistä kaavaa north- ja southbridgestä, kuten olemme pitkään tottuneet näkemään niin AMD- kuin myös Intel-puolen emolevyissä. Athlon 64 -piirisarjoista ei löydy muistiohjainta, vaan se on integroitu suoraan prosessorin ytimeen. Northbridgen suurimmaksi huoleksi jääkin hoitaa yhteys AGP-väyläiseen näytönohjaimeen. VIA Hyper8 -tekniikan avulla tieto prosessorin ja northbridgen välillä kulkee 16-bittisenä 800 megahertsin kellotaajuudella molempiin suuntiin HyperTransport-väylän avulla.

VIA K8T800 -piirisarja ei ole halvemman Athlon 64 -prosessoriperheen yksinoikeus, vaan piirisarja on yhteensopiva myös kalliimpien Athlon 64 FX -prosessoreiden kanssa. Athlon 64 FX -emolevyjen valikoima on huomattavasti heikompi ja useat valmistajat ovat turvautuneet NVIDIA nForce3 -piiriin. Tosin löytyy seasta muutama uskaliaampikin VIA K8T800 -piirisarjallisella emolevyllä.

Southbridgen virkaa hoitaa VIA VT8237 -piiri, joka on käytössä myös muun muassa KT600- ja PT880-piirisarjoissa. Tiedonsiirron K8T800:n ja VT8237:n välillä hoitaa 8X V-Link -tekniikka 533 megatavun siirtonopeudella sekunnissa.

VIA VT8237 julkaistiin heinäkuun alussa ja on hyvin nykyaikainen southbridge, joka tukee muun muassa kahta Serial ATA -väylää. Tämä on siinä mielessä plussaa, että esimerkiksi NVIDIA nForce -perheen tuotteet eivät vieläkään tue kyseistä ominaisuutta. Serial ATA -kiintolevyt ovat yleistyneet kovaa vauhtia valikoiman ja saatavuuden ollessa kiitettävää, joten kuluttajat varmasti haluaisivat myös saada rahoilleen vastinetta. Ulkoisen piirin avulla toteutettu Serial ATA -tuki käyttää hyväkseen 133 megatavun siirtonopeudella sekunnissa toimivaa PCI-väylää, jolloin Serial ATA -kiintolevyillä ei päästä edes teoriassa sen tukemaan 150 megatavun siirtonopeuteen sekunnissa.

VIA jakaa southbridgen tukemat ominaisuudet kolmeen alakategoriaan, jotka ovat DriveStation, Connectivity ja Vinyl Audio. DriveStationiin kuuluu jo edellisessä kappaleessa käsitelty Serial ATA -tuki, mutta tämän lisäksi myös ATA133-tuki neliväyläisenä sekä mahdollisuus asettaa Serial ATA -kiintolevyt RAID 0- tai 1-tasoihin. Connectivity-kategorian alle vastaavasti kuuluu muun muassa tuki kahdeksalle USB2.0-portille, kuudelle PCI-liittimelle, verkko-ohjaimelle sekä sarja- ja rinnakkaisporteille.

VIA on panostanut viime aikoina paljon integroitujen ääniominaisuuksien laatuun ja monipuolisuuteen, josta yhtenä osoituksena on Vinyl Audio -kategoria. Vakiona äänipuolen hoitaa VIA Six-TRAC -koodekki, jolloin ääni saadaan ulos kuusikanavaisena. Ominaisuuspuoleen panostavista valmistajista useat ovat ottaneet käyttöön VIA Envy24PT -piirin, joka on saanut monilta kiittäviä kumarruksia laadukkaana äänipiirinä, ja on yleistynyt huimasti viime aikoina. Kyseisellä piirillä saadaan käyttöön kahdeksankanavaiset ääniominaisuudet 24 bitin erottelutarkkuudella ja 96 kilohertsin näytteenottotaajuudella.

NVIDIA nForce3 150 -piiri

NVIDIA nForce3 150 on siitä erikoinen tuote, ettei se ole piirisarja, vaan yksi ja ainoa piiri, josta löytyy southbridgen tukemien ominaisuuksien lisäksi AGP8X-ohjain. NForce3 150 -piiri kommunikoi HyperTransport-väylän välityksellä Athlon 64 -prosessorin ja siihen integroidun muistiohjaimen kanssa. Yhden piirin ratkaisu on kustannustehokas toteutus, mutta näin saadaan myös vähennettyä piirien välisessä liikenteessä tapahtuvia viiveaikoja.

NForce3 150:n erottaa K8T800:sta myös HyperTransport-väylä prosessorin ja piirin/piirisarjan välillä, joka jälkimmäisenä mainitussa piirisarjassa toimii täydellä 6,4 gigatavun siirtonopeudella sekunnissa. NForce3 ei kuitenkaan pääse siirtonopeuden puolesta kuin 3,6 gigatavuun sekunnissa. Liikenne piiristä prosessoriin tapahtuu 1,2 GB/s -nopeudella (600 MHz, 8 bittiä leveä väylä) ja toiseen suuntaan piiriin 2,4 GB/s -nopeudella (600 MHz, 16 bittiä leveä väylä). NVIDIAlta on kuitenkin huhujen mukaan luvassa vielä uudistettu versio nForce3-piirisarjasta, jolla saavutetaan VIA K8T800:n tavoin 3,2 gigatavun siirtonopeus kumpaankin suuntaan piirin ja prosessorin välillä.

Kuten jo aiemmin mainitsimme, nForce3 150:stä ei löydy Serial ATA -tukea, joten emolevyvalmistajat ovat joutuneet tässä kohdin turvautumaan ulkoisiin piireihin. NForce3 tukee kolmea ATA133-väylää, kuutta USB2.0-porttia sekä kuusikanavaisia AC’97 v2.1 -ääniominaisuuksia.

NVIDIA on joutunut luopumaan monista nForce2-piirisarjoista löytyvistä ominaisuuksista, jotta kaikki saataisiin pakattua yhteen ainoaan piiriin. Ulkopuolelle ovat jääneet muun muassa kahden verkkoliittimen DualNet, FireWire sekä APU (Audio Processing Unit), joka on saanut erityistä kiitosta kuluttajilta.

AMD Athlon 64 3200+

AMD Athlon 64 FX-51 -artikkelin yhteydessä käsittelimme tarkemmin K8-arkkitehtuuria, joten tässä artikkelissa tekniikkakatsaus jätetään pienemmälle ja tarkastellaan pääasiassa Athlon 64 3200+ -prosessorin eroavaisuudet FX-51:stä sekä muutamia yleisimpiä speksejä.

Athlon 64 FX-51 -prosessorin tapaan myös Athlon 64 3200+ valmistetaan 0,13 mikronin prosessilla SOI-tekniikkaa (Silicon-On-Insulator) hyväksikäyttäen, mutta ensimmäisenä lanseerattu malli (A64 3200+) toimiikin A64 FX-51:n 2,2 gigahertsin sijaan ainoastaan kahden gigahertsin kellotaajuudella. 3200+:sta löytyy L1-välimuistia 128 kilotavua ja L2-välimuistia yksi megatavu, jotka toimivat prosessorin kokonaiskellotaajuudella. L2-välimuistin suuren koon takia se vie yksistään ytimen 193 nelimillimetrin pinta-alasta noin puolet. Transistoreiden määrä on samalla kasvanut 105,9 miljoonaan. Vertailuksi mainittakoon, että Athlon XP 3200+ -prosessorin ytimen pinta-ala on 101 neliömillimetriä ja koostuu 54,3 miljoonasta transistorista.

Muistiohjain on kaikissa Athlon 64-, Athlon 64 FX- ja Opteron-prosessoreissa integroitu suoraan ytimeen. Tällä tavalla saadaan minimoitua viiveaikoja verrattuna siihen, jos muistiohjain olisikin sijoitettu northbridgeen. Normaaleissa Athlon 64 -prosessoreissa muistiohjain on Athlon 64 FX:n ja Opteronien kaksikanavaisen sijaan ainoastaan yksikanavainen. Kaikissa prosessoreissa muistiohjain tukee DDR400-muisteja, mutta Opteroneissa ja Athlon 64 FX:ssä muistien pitää olla virheenkorjaavia ja rekisteröityjä, kun normaaliin Athlon 64:ään käy joko virheenkorjaavat tai normaalit muistit. Käytännössä yksikanavainen DDR400-muistiohjain tarkoittaa, että Athlon 64 3200+:ssa muistien teoreettinen maksimi siirtonopeus yltää ainoastaan 3,2 gigatavuun sekunnissa, kun FX- ja Opteron-prosessoreilla saavutetaan jopa 6,4 GB/s -siirtonopeus.

Fyysisesti Athlon 64 3200+ eroaa Athlon 64 FX-51:stä prosessorin alapuolelta löytyvien pinnien määrällä, joita ensimmäisenä mainitusta prosessorista löytyy 754 ja jälkimmäisenä mainitusta 940 kappaletta. Heatspreaderin päälle on kaiverrettu prosessorin malli, valmistusviikko sekä muun muassa valmistusmaa.

Ylemmästä kuvasta on hyvin havaittavissa, että esimerkiksi muistiohjain kuluttaa ytimestä huomattavasti pienemmän alan, kuin L2-välimuisti, joka haukkaa karkeasti arvioituna noin puolet koko ytimen pinta-alasta.

AMD Athlon 64 3200+:n mukana toimitettava cooleri koostuu kuparilevyn päälle kiinnitetyistä alumiinirivoista sekä 65 millimetrin tuulettimesta. Pohjan työstöjälki ei ole paras mahdollinen ja sormella tunnusteltaessa pohjan karheus on selvästi havaittavissa. Näistä seikoista huolimatta cooleri jaksaa pitää prosessorin idle-lämpötilan alle 40 asteessa ja rasituksessakin noin 45 asteen tuntumassa.

Coolerin kiinnitys on risteytys AMD K7- ja Intel Pentium 4 -prosessoreiden kanssa käytettävistä coolereista. Intel-puolen tyyliä edustaa muovista valmistettu erillinen kehikko, jonka keskelle cooleri asetetaan. Tuttua ja turvallista AMD-puolta vastaavasti edustaa coolerikehikon päädyissä olevat väkäset, joihin coolerin kiinnitysklipsut asetetaan. Kiinnitys viimeistellään kiristämällä siili tukevasti prosessoria vasten sivussa olevalla muovivivulla.

Emolevyn vääntymistä ja rasittumista estää emolevyn alapuolelle sijoitettava metallilevy, jonka avulla kiristetään myös yläpuolen coolerikehikko tukevasti paikoilleen.

Albatron K8X800 Pro II

Albatron jatkaa VIA K8T800 -piirisarjaan perustuvalla K8X800 Pro II -emolevyllään hyvin samanlaista linjaa, mitä yrityksen jo aiemmin Muropaketissa testatuilta emolevyiltä ollaan totuttu näkemään. Kuuden PCI-liittimen vierestä löytyy kätevällä lukitsimella varustettu AGP-liitin sekä tähän melkein kiinni sijoitettu K8T800-northbridge kuparista valmistetun siilin kera.

Prosessorikannan ympäriltä ei löydy suurempia komponentteja, joten coolerien kiinnityksessä ei pitäisi syntyä yhteensopivuusongelmia. Ostohetkellä kannattaa kuitenkin ottaa selvää coolerin kiinnitystavasta, sillä ainakaan testiin saapuneen emolevyn mukana ei toimitettu lainkaan kiinnityskehikkoa.

Intel Pentium 4 -emolevyissä ollaan jo pitkään nähty erillinen +12 V -virtaliitin, joka K7-aikakauden loppuvaiheella yleistyi myös monissa emolevyissä. Athlon 64:ään siirtyessä lisävirtaliitin näyttäisi kuitenkin löytyvän poikkeuksetta jokaisesta emolevystä. Albatron K8X800 Pro II:ssa se on sijoitettu lähelle virransyöttöä oikeaan yläkulmaan, kun taas normaali ATX-liitin on sijoitettu oikeaan alakulmaan IDE-liittimien viereen. Diskettiasemaliittimen paikka ei ole paras mahdollinen, sillä se on sijoitettu PCI-liittimien viereen aivan emolevyn reunaan. Gigabitin verkko-ohjaimen virkaa toimittaa 3Comin 3C940-piiri.

Albatronin emolevyjen saatavuus on Suomessa kasvanut viimeisen puolen vuoden aikana kohtalaiseksi, jonka ansiosta K8X800 Pro II löytyy muutaman jälleenmyyjän hyllystä noin 180 euron hintalapulla varustettuna.

Emolevyn alareuna on tuttuun tapaan ahdettu täyteen oheislaitepiirejä, liittimiä ja pintaliitoskomponentteja. Merkittävin piiri näistä luonnollisesti on VT8237, joka ohjaa kahta Serial ATA -liitintä, jotka on sijoitettu 90 asteen kulmaan toisiinsa nähden southbridgen viereen.

Albatronin kalliimmissa emolevyissä on totuttu näkemään BIOS Mirror -ominaisuus, eikä K8X800 Pro II tee tähän poikkeusta. Kuvan keskelle sijoitetuista kahdesta BIOS-piiristä on hyötyä esimerkiksi epäonnistuneen BIOS-päivityksen yhteydessä, jolloin toissijaisen BIOS-piirin avulla saadaan päivitettyä ensisijainen takaisin toimintakuntoon. Toinen mielenkiintoinen ominaisuus on Voice Genie, joka kytkettynä päälle ilmoittaa koneen latauksen yhteydessä äänin, jos koneessa ilmenee jotain ongelmia, kuten vaikkapa muistikamman puuttumisen. Äänivalinnat rajoittuvat englantiin, saksaan, japaniin ja kiinaan. BIOS Mirrorin käytettävää piiriä ja Voice Genien äänivalintoja säädetään emolevyn reunasta löytyvillä dippikytkimillä.

Kuvan ylhäältä keskeltä löytyy laadukas VIA Envy24PT -äänipiiri, joka mahdollistaa kahdeksankanavaiset ääniominaisuudet 24 bitin erottelutarkkuudella ja 96 kilohertsin näytteenottotaajuudella, kuten totesimme jo VIA K8T800 -piirisarjakäsittelyn yhteydessä. Tämän vierestä löytyy VIA VT6307 -piiri, joka yhdessä korttipaikkaan asennettavan paneelin avulla mahdollistaa kaksi IEEE1394-liitäntää.

Socket754-prosessorikannan ympärillä on reilusti tilaa, mutta jo aiemmin mainittu coolerikehikko puuttuu. Referenssicoolerin asennus ei onnistu ilman kehikkoa, mutta kalliimmat ja painavimmat coolerit sen sijaan kiinnitetään lähes poikkeuksetta kuvassa näkyviin kahteen reikään, joten näiden kanssa ei ongelmia synny. On tosin mahdollista, että kehikko oli vahingossa jäänyt pois saapuneesta testiversiosta, ja että kaupoista löytyvistä malleista kyseinen kehikko löytyy.

Virransyöttö on kolmivaiheinen ja sen vaatimat komponentit on sijoitettu emolevyn vasempaan reunaan. Virran toimitus tapahtuu kahden kelan ja kondensaattorin väliin jäävän +12 V -lisävirtaliittimen avulla, jonka pois ottaminen osoittautui hankalaksi lähellä sijaitsevien komponenttien takia. Northbridgen jäähdytyksestä vastaa kuparista valmistettu siili, joka kiinnitetään kahteen emolevyn reikään erillisen nikkelöidyn kehikon avulla. Albatron on päätynyt jättämään tuulettimen kokonaan pois, joka luonnollisesti on hiljaista konetta havittelevalle hyvä asia, mutta joka toisaalta ylikellotuksessa aiheuttaa ongelmia. Ylikellotustesteissä asetimmekin 120 millimetrin tuulettimen puhaltamaan viileää ilmaa northbridgelle ja virransyötölle.

Emolevyn liitinvalikoima edustaa normaalia tasoa kahdella PS/2-, yhdellä rinnakkaisportti- ja sarjaporttiliittimellä. Lisäksi I/O-paneelista löytyy kaksi USB2.0-, yksi verkko- sekä kuusi ääniliitintä etu-, taka-, surround- ja subwoofer/keskikaiuttimille sekä liittimet linjasisääntulolle ja mikrofonille.

Kimaltelevan vihreän paketin sisältää löytyy emolevyn lisäksi ohjekirja, komponenttisijoittelutarra, ajuri-CD, WinCinema-ohjelma-CD, Albatronin logotarra kotelon etuosaan, pika-asennusopas ja I/O-suojapaneeli.

Kaapeleita ja korttipaikkaan sijoitettavia paneeleita on myös kattava määrä: Ultra ATA-, IDE-, diskettiasema-, Serial ATA- ja Serial ATA -virta-adapterikaapeli. Itse olisin nähnyt mielelläni Serial ATA -kaapeleita muutaman lisää, sillä näitä ei toimiteta kiintolevyjen mukana ja saatavuus erikseen ostettuna on toistaiseksi varsin heikko.

Kotelon korttipaikkoja saa tukittua neljän paneelin avulla, joista ensimmäisestä löytyy peli- ja sarjaporttiliittimet, toisesta neljä USB2.0-liitintä, kolmannesta kaksi IEEE1394- eli FireWire-liitintä ja viimeisestä kuusi ääniliitintä. Ääniliitinpaneeli käsittää kuuloke- ja mikrofoniliittimien lisäksi SPDIF-sisään- ja ulostulot sekä komposiittina että optisena.

Albatron käyttää K8X800 Pro II -emolevyssään Phoenixin AwardBIOS:ia, joka mahdollistaa kattavien AGP- ja PCI-säätöjen lisäksi myös kohtalaiset muistiasetuksien säätömahdollisuudet:

  • CAS latency: 2; 2,5 ja 3
  • RAS to CAS delay: 2 -> 7
  • Min RAS active time: 5 -> 15
  • Row precharge Time: 2 -> 6

Ylikellotusta koskevat säädöt sen sijaan ovat erittäin kattavat. Vertailun ainoana emolevynä K8X800 Pro II:sta löytyy mahdollisuus säätää Athlon 64 -prosessorin kerrointa alaspäin. BIOS:sta tosin löytyy kertoimet myös 10x-kertoimesta ylöspäin, mutta rajoitteiden takia nämä eivät toimineet 3200+-prosessorilla.

Prosessorin referenssitaajuutta voidaan nostaa 200 megahertsistä 300 megahertsiin ja muisteille löytyy 2:1-, 3:2-, 5:4- ja 1:1-kerroinvalinnat. Jännitteiden säätömahdollisuudet hipovat täydellisyyttä:

  • Vcore: 0,8 -> 1,9 V; 0,025 V pykälin
  • DDR: 2,6 -> 2,9 V
  • AGP: 1,5 -> 1,8 V
  • Northbridge: 2,5 -> 2,8 V
  • Southbridge: 2,5 -> 2,8 V
  • LDT: 1,2 ja 1,3 V

HW Monitor -välilehden lämpötilojen, tuulettimien kierrosnopeuksien ja jännitelinjojen tarkkailumahdollisuudet ovat tutut ja turvalliset, eikä mitään kovin erikoisia kohtia tämän osalta löydy.

Asus K8V Deluxe

Asuksen emolevyt ovat tunnetusti olleet tylsän värisiä, mutta K8V Deluxe tekee tähän uuden linjavedon viidellä keltaisella PCI-liittimellä, mustalla piirilevyllä sekä kahdella keltaisella ja yhdellä sinisellä muistiliittimellä.

Komponenttisijoittelu on hyvin samantapainen kuin edellisellä sivulla käsitellyssä Albatron K8X800 Pro II -emolevyssä. Prosessorikanta on sijoitettu suhteellisen kauas emolevyn reunasta ja vakiona mukana tulee esimerkiksi referenssicoolerin vaatima kiinnityskehikko. Northbridge on sijoitettu erittäin lähelle prosessorikantaa ja jäähdytyksestä vastaava alumiinisiili ottaakin melkein kiinni kehikkoon.

Southbridgen tukemat kaksi IDE-liitintä on sijoitettu vierekkäin emolevyn reunaan ja näiden sekä muistiliittimien välistä löytyy ATX-liitin. Diskettiasemaliitin on sijoitettu IDE-liittimien viereen 90 asteen kulmaan emolevyyn nähden. Emolevyn alareunasta PCI-liittimien alapuolelta löytyy myös WiFi-liitin, johon voidaan liittää Asuksen 802.11b- tai 802.11g-standardin mukainen WLAN-kortti.

Asus K8V Deluxe -emolevyn testiin toimitti Dacco ja jälleenmyyjillä kyseisen emolevyn hinta liikkuu 160-180 euron välimaastossa.

Asus K8V Deluxesta löytyy neljä Serial ATA -liitintä, näistä kaksi on southbridgen tukemia ja sijoitettu samaisen piirin läheisyyteen. Loput kaksi on saatu käyttöön Promise PDC20378 -piirillä, joka tuo mukaan myös tuen yhdelle IDE-RAID-liittimelle. Edellä mainittuihin Serial ATA- ja IDE-liittimiin kiinnitetyt kiintolevyt voidaan asettaa toimimaan RAID 0-, 1- tai 0+1-tilassa.

Emolevyn alareunasta löytyy myös liitinkannat, joihin voidaan kiinnittää erilliset USB2.0-, sarja- ja peliporttiliittimillä varustetut liitinpaneelit.

Asuksen Athlon 64 -emolevyn mukana siis toimitetaan coolerin kiinnityskehikko, mutta maininnan arvoinen seikka on se, että takapuolelta löytyvä metallilevy (katso 2. sivun lopusta) on liimattu emolevyyn kiinni. Tästä muodostui ongelma, kun emolevylle yritettiin asentaa vesijäähdytys, eikä metallilevyä saatukaan otettua pois. Lämmittämisellä ja suuremmalla voimankäytöllä levy oltaisiin varmasti saatu irti, mutta operaatiota ei haluttu toimittaa lainaemolevylle.

Prosessorikannan ympärillä ei ole aivan yhtä paljon tyhjää tilaa kuin Albatronin emolevyllä, sillä coolerikehikon vierestä löytyy kuuden kondensaattorin rivistö ja toiselta puolelta kehikkoa vielä yksi yksinäinen kondensaattori. Virransyöttö on kuusivaiheinen ja tälle virran toimittaa erillinen virtaliitin, joka on sijoitettu aivan emolevyn reunaan.

VIA K8T800 -northbridgen jäähdyttämisestä vastaa pieni alumiinisiili, joka ylikellotussessioiden aikana kävi sen verran kuumana, että näimme parhaimmaksi lisätä Albatronin emolevyn tapaan 120 millimetrin tuuletin kierrättämään ilmaa.

I/O-paneelista löytyy varsin monipuolisesti erilaisia liittimiä, joista normaalimpaa päätä edustavat PS/2-, rinnakkaisportti- ja sarjaporttiliittimet. Toisen sarjaportin paikka on korvattu SPDIF-ulostuloliittimellä. Näiden vierestä löytyy lisäksi neljä USB2.0-liitintä sekä IEEE1394- ja RJ45- sekä linjasisään- ja ulostulo- sekä mikrofoniliittimet.

Gigabitin verkko-ohjaimena K8V Deluxesta löytyy 3Com 3C940 -piiri ja vastaavasti VIA VT6307 -piiri ohjaamassa IEEE1394- eli FireWire-ominaisuuksia, eli täysin samat piirit kuin Albatroninkin emolevyssä.

Asus on emolevynsä mukana toimitettavien oheismateriaalien suhteen pitänyt varsin viimeisteltyä linjaa, sillä laatikosta ei puutu mitään oleellista, muttei joukkoon ole lisätty mitään kovin erikoistakaan.

Mukana toimitetaan normaaliin tapaan ohjekirja, I/O-suojapaneeli, tarra kotelon etuosaan ja ajuri-CD, mutta näiden lisäksi myös WinDVD Suite -ohjelma, pika-asennusopas, tarra emolevyn komponenttisijoittelusta, kaksi ylimääräistä jumpperia sekä näppäimistöön asennettava muoviläpyskä tarroineen.

Paketin pohjalta löytyy vielä kolme Ultra ATA- ja yksi diskettiasemakaapeli, jotka ovat normaalista poiketen mustan värisiä. Serial ATA -kaapeleita ja Serial ATA -virta-adapterikaapeleita toimitetaan kumpaakin kaksin kappalein sekä näiden lisäksi kaksi korttipaikkaan asennettavaa liitinpaneelia. Näistä ensimmäisestä löytyy yksi IEEE1394-liitin ja toisesta SPDIF-liittimet koaksaalina sekä optisena. Kuvasta on jäänyt vahingossa pois kolmas liitinpaneeli, johon on sijoitettu neljä kappaletta USB2.0-liittimiä.

Asus on turvautunut K8V Deluxen kanssa American Megatrendisin BIOS:iin, josta löytyy selkeät ja kattavat säätömahdollisuudet. Memory Configuration -välilehdeltä löytyy kätevästi tiedot tärkeimmistä muistiasetuksista, jotka ovat sillä hetkellä käytössä.

Saman nimisen alalehden alta paljastuu erittäin kattavat muistiasetuksien säätömahdollisuudet:

  • Memclock Mode: 2:1, 3:2, 5:4 ja 1:1
  • CAS Latency: 2; 2,5 ja 3
  • TRC: 7 -> 13
  • TRFC: 9 -> 15
  • TRCD: 2 -> 6
  • TWR: 2 ja 3
  • TWRT: 1 -> 6
  • TRAS: 5 -> 15
  • TRP: 2 -> 6
  • DDR Clock Delay: 50-22, 50-33, 50-44, 60-22, 60-33 ja 60-44

Ylikellotusta koskevat säädöt löytyvät Config System Frequency/Voltage -alalehdeltä. Prosessorin referenssitaajuus on mahdollista nostaa 200 megahertsistä 260 megahertsiin asti, mutta valitettavasti BIOS:sta ei löydy mahdollisuutta laskea kerrointa.

Prosessorille syötettävän jännitteen nostovara rajoittuu kolmeen eri vaihtoehtoon: 100 mV (1,6 V), 200 mV (1,7 V) ja 300 mW (1,8 V). Myös DDR-muistijännitettä voidaan nostaa kolmen eri vaihtoehdon turvin: 2,6 V; 2,7 V ja 2,8 V. AGP- ja V-Link-jännitesäädöt ovat hieman niukemmat, eikä ensimmäisenä mainitulle jännitelinjalle voida asettaa kuin joko 1,5 tai 1,7 voltin käyttöjännite ja vastaavasti jälkimmäiselle 2,5 V tai 2,7 V.

Chaintech ZNF3-150 Zenith

Abit julkaisi Intel 875P -piirisarjallisesta IC7-emolevystä erillisen MAX3-version, joka on kerännyt paljon huomiota muovisen tuulitunnelin takia. Mosfettien päälle ja 40 millimetrin tuulettimella varustetun tuulitunnelin tarkoitus on pitää mosfetit viileinä ylikellottaessa. Chaintech on päätynyt ZNF3-150 Zenith -emolevynsä kanssa samantapaiseen ratkaisuun, mutta vienyt asiaa hieman pidemmälle RadEX-nimiseksi ristityn jäähdytyksen turvin. RadEX käsitellään tarkemmin hieman myöhemmin tällä sivulla.

Chaintech ZNF3-150 Zenith on komponenttisijoittelun puolesta varsin samantapainen kuin jo aiemmin tässä artikkelissa käsitellyt Albatron K8X800 Pro II- ja Asus K8V Deluxe -emolevyt. Chaintechin tuote perustuu kuitenkin NVIDIA nForce3 150 -piiriin, joka näkyy emolevyllä yhtenä ainoana piirinä PCI-liittimien vieressä. Väritys on aiempien Chaintechin emolevyjen tapaan oranssin/mustan/kultainen.

Oranssisia PCI-liittimiä löytyy viisi kappaletta ja näiden alapuolelle on sijoitettu yksi CMR-liitin. NForce3 150:n tukemat kolme IDE-liitintä löytyvät normaaliin tapaan muistiliittimien vierestä emolevyn reunalta ja näiden viereen on sijoitettu ATX-liitin.

Chaintech ZNF3-150 Zenith -emolevyn testiin toimitti Indeport ja jälleenmyyjillä tuotteella on hintaa noin 200 euroa. Hinta on korkeahko, mutta selittyy runsaalla oheistavaramäärällä, kuten tulemme hieman myöhemmin toteamaan.

Emolevyn mustanpainottuvasta alakulmasta löytyy paljon erilaisia piirejä ja liittimiä. Oikeasta reunasta löytyy IDE- sekä diskettiasemaliitin ja näiden vierestä NVIDIA nForce3 150 -piiri, jonka jäähdytyksestä vastaa alumiininen siili. Siili on koristeltu kullanvärisellä metallilevyllä.

Vaikka NVIDIAn piiri tukeekin kolmea ATA133-liitintä, ei se tue ainuttakaan Serial ATA -liitintä. Serial ATA kuitenkin on jo nykyään emolevyissä paremminkin pakko-ominaisuus kuin erikoisuus, joten Chaintech on turvautunut Silicon Imagen ulkoiseen Sil3114CT176-oheislaitepiiriin. Piiri tukee neljää Serial ATA -liitintä ja nämä on sijoitettu emolevyn alareunaan. Serial ATA -kiintolevyt on mahdollista asettaa toimimaan RAID 0-, 1- tai 0+1-tasoissa.

Ylemmän kuvan vasemman reunan valkoiseen liittimeen kiinnitetään mukana tuleva Cbox3-paneeli, joka niin ikään käsitellään myöhemmin tällä sivulla. FireWire-tuki on edellisillä sivuilla käsiteltyjen emolevyjen tapaan mahdollistettu VIA VT6306 -piirin kautta, joka löytyy alimman PCI-liittimen vierestä.

Socket 754 -prosessorikannan ympärillä on kiitettävästi tilaa, vaikka yläpuolelta löytyykin kahdeksan suurehkon kondensaattorin rivistö. Väljyyttä kannan ja AGP-liittimen välille luo myös northbridgen poissaolo, sillä nForce3-piirisarjallisissa emolevyissä north- ja southbridgen ominaisuudet on tiivistetty yhteen ainoaan piiriin.

Ensimmäisenä silmään kuitenkin varmasti ottaa kullanvärinen L-kirjaimen muotoinen metalliputkilo, jonka päällä lukee RadEX. RadEX-jäähdytysjärjestelmän ideana on siilien ympärille rakennetun tuulitunnelin avulla pitää mosfetit viileinä kovassakin rasituksessa. Laite kiinnittyy emolevyyn kolmella ruuvilla ja ilmankierrosta vastaa pieni 30 millimetrin tuuletin.

Virransyöttö on kolmivaiheinen ja sille virran toimittaa erillinen +12 V -liitin, joka on sijoitettu kuvassa vasempaan yläkulmaan. RadEX-jäähdyttimen ympäriltä löytyvät komponentit on suojattu kumilla, jolla varmistetaan, ettei oikosulkuja pääse syntymään.

Emolevyn I/O-paneelin liittimien metalliosat ovat kullanväriset ja edustavat varsin normaalia valikoimaa lukuun ottamatta RadEX-jäähdyttimen ilma-aukkoa, joka on sijoitettu PS/2-liittimien ja rinnakkais- ja sarjaporttien väliin. Oikeasta reunasta löytyy kaksi USB2.0-, RJ45- ja ääniliittimet.

RadEX-jäähdytysjärjestelmä koostuu pääasiassa kolmesta eri osasta: siilistä, metallikuoresta sekä 30 millimetrin tuulettimesta. Pohja/siiliosa on valmistettu alumiinista ja sen ympärille on metallista väännetty suojalevyt, joiden tarkoituksena on pitää ilmavirtaus mahdollisimman tehokkaana. Mosfettien ja siilin välisestä lämmönjohtavuudesta vastaa koko pohjan peittävä massa.

Chaintech ZNF3-150 Zenithin pakkaus on hulppea näky, sillä noin 13 senttimetriä paksun pakkauksen sisältä paljastuu erittäin monipuolinen oheistavaravalikoima. Normaalimpaa valikoimaa edustavat pika-asennusopas, ohjekirja, I/O-suojapaneeli ja ajuri-CD. Mukana toimitetaan myös ohjelmisto-CD, joka sisältää Norton AntiVirus 2003-, Adobe Photoshop Album SE-, Adobe Acrobat Reader-, Imagemore-, ProMagic 6.0- ja Image It -ohjelmat.

Sen sijaan erillinen CMR-väyläinen äänikortti, optinen kaapeli, hopeatahnaruisku sekä neljällä eri kärjellä varustettu ruuvimeisselisarja ovat hieman erikoisempia valintoja emolevyn mukaan.

Kaapelipuolesta vastaa neljä Serial ATA-, kaksi Serial ATA -virta-adapteri-, kaksi Ultra ATA- ja yksi diskettiasemakaapeli. IDE- ja diskettiasemakaapelit ovat nykytrendin mukaisesti pyöristetyt ja Chaintechin emolevyn liittimien mukaisesti oranssiset.

Jotta varustelu hipoisi täydellisyyttä, tulee Chaintechin emolevyn mukana myös kotelon CD-asemapaikkaan asennettava Cbox3-paneeli. Mukana toimitetaan kolme eriväristä etupaneelia (hopea, musta ja valkoinen), tarvittavat kaapelit, ruuvit sekä kotelon etuosaan tarkoitettu tarra.

Paneeliin on sijoitettu kuuloke-, mikrofoni-, IEEE1394-, kaksi kortinluku- ja USB2.0-liitintä. Laite tukee Compact Flash-, Mikro Drive-, Memory Stick-, SmartMedia-, Multi Media Card- ja Secure Digital -korttityyppejä. Vasempaan yläkulmaan on sijoitettu myös näyttö, joka näyttää prosessorin lämpötilan ja toimii tietokoneen käynnistyksen yhteydessä virhenäyttönä. Esimerkiksi virheyhdistelmä C1, C3 tai C5 tarkoittaa ongelmia muisteissa.

Chaintech ZNF3-150 Zenith käyttää hyväkseen erittäin yleistä Phoenix AwardBIOS:ia, jonka muisteja käsittävät säätömahdollisuudet ovat erittäin monipuoliset. Muistijakajia löytyy Albatronin ja Asuksen emolevyjen tapaan neljä: 2:1, 3:2, 5:4 ja 1:1, kun taas tärkeimmät muistiasetukset ovat seuraavanlaiset:

  • CAS Latency: 2; 2,5 ja 3
  • RAS to CAS Delay: 2 -> 7
  • Min RAS active time: 6, 13, 14, 15
  • Row precharge time: 2 ja 3

Ylikellotusta silmällä pitäen säädöt ovat niin ikään keskitasoa paremmat, sillä referenssitaajuutta voidaa nostaa 200 MHz:stä aina 400 MHz:iin asti ja AGP-väylän kellotaajuutta yhden megahertsin pykälin 66 ja 100 megahertsin välillä. Athlon 64 -prosessoreiden jännitettä voi säätää 1,45 ja 1,7 voltin välillä, joten valitettavasti paremmalla jäähdytyksellä nostovara loppuu kesken suhteellisen nopeasti. AGP-väylän jännitettä voi nostaa 1,5 voltista 2,2 volttiin ja muistien jännitettä vakiosta 2,7; 2,8 ja 2,9 volttiin. NForce3 150 -piirin jännitettä voi myös nostaa vakiojännitettä kolmen eri pykälän voimin, näistä ensimmäinen on 1,7 volttia, toinen 1,8 ja kolmas 1,9 volttia.

PC Health Status -välilehdeltä löytyy normaaliin tapaan tarkkailumahdollisuudet eri jännitelinjoille, lämpötiloille sekä tuulettimien kierrosnopeuksille. Tietokone voidaan myös asettaa sammumaan tietyn lämpötilan ylittyessä listan yläpäästä löytyvällä säätömahdollisuudella.

Epox 8HDA3+

Epox pysyttelee 8HDA3+-emolevyn kanssa tutuissa ja turvallisissa ratkaisuissa, joita on totuttu näkemään valmistajan aiemmissakin tuotteissa. Komponenttisijoittelu on vihreällä piirilevyllä samantyyppinen kuin jo aiemmin tässä artikkelissa käsitellyissä emolevyissä, mutta suurimman eron tekee prosessorikannan ympärystö. Prosessorikanta on lähellä muistiliittimiä, VIA K8T800 -northbridge on kuvassa prosessorikannan yläpuolella ja virransyöttö sijoitettu emolevyn reunaan.

PCI-liittimiä löytyy viisi kappaletta, joista ylimmän ja AGP-liittimen väliin on jätetty reilusti tilaa, jolloin esimerkiksi GeForce FX 5950 Ultra -näytönohjaimilla ylin PCI-liitin ei jää jäähdytysratkaisun peittoon. Muistiliittimiä löytyy ainoastaan kaksi kappaletta ja IDE-liittimet on sijoitettu southbridgen läheisyyteen, jossa yleensä Epoxin emolevyissä on totuttu näkemään IDE-RAID-liittimiä.

Epoxilla on vahva asema Suomen emolevymarkkinoilla ja 8HDA3+-malliakin on saatavilla jo useilla jälleenmyyjillä. Hintaa kyseisellä emolevyllä on noin 170-180 euroa. Muropaketin testiin saapunut emolevy on 0.1-versiomerkinnällä varustettu testiversio, eikä välttämättä komponenttisijoittelun puolesta vastaa täysin myyntiin saapuvia malleja.

8HDA3+:n yksi positiivisimmista yllätyksistä on sen Serial ATA -liittimien määrä. VT8237-southbridgen vierestä löytyy kaksi liitintä, joilla päästään teoriassa 150 Mbps siirtonopeuteen, kun taas erillisen Silicon Image Sil3114CT176 -oheislaitepiirin mukana tuomilla neljällä liittimellä ainoastaan 133 Mbps siirtonopeuteen. Yhteensä Epox 8HDA3+:aan voidaan siis liittää jopa kuusi Serial ATA -kiintolevyä.

Kirkkaan keltaiset liittimet ovat normaalit southbridgen tukemat IDE-liittimet. Näiden alapuolelle on sijoitettu diskettiasemaliitin ja debug-näyttö. Epox toi ensimmäisenä valmistajana debug-näytön emolevyihin ja kyseisen innovaation ideana on ilmoittaa kahden numeron ja/tai kirjaimen avulla tietokoneen sen hetkinen tila. Näytön osoittaman yhdistelmän avulla on helpompi haarukoida ongelmatilanteessa ongelmakohtaa.

Emolevyn yläkulman komponenttisijoittelu on hieman erilainen, mitä muissa emolevyissä on totuttu näkemään. Kuten jo sivun alkupuolella totesimme, prosessorikanta on sijoitettu lähelle muisteja ja VIA K8T800 -northbridge vastaavasti lähes kiinni coolerikehikkoa. Koska muistiohjain integroitu Athlon 64:n ytimeen, prosessorin ja muistien läheisellä sijainnilla saavutetaan lyhyempiä viiveaikoja ja näin ainakin teoriassa parannusta suorituskyvyssä.

Kaksivaiheisen virransyötön vaatimat kondensaattorit ja mosfetit on sijoitettu emolevyn reunaan ja kulmaan. ATX-liitin ja +12 V -lisävirtaliitin löytyvät kuvassa aivan oikeasta reunasta. Siilin lisäksi huonolla mahdollisuudella suurien coolerien kiinnitystä tuskin estää mikään muu kuin päätyyn sijoitetut neljä kondensaattoria.

Koska northbridgen jäähdyttämisestä vastaa ainoastaan pienikokoinen siili, ylikellotustestien yhteydessä muiden emolevyjen tapaan jäähdytystä paransimme 120 millimetrin tuulettimella.

Epox ei ole ikinä ällistyttänyt I/O-liittimien monipuolisuudella, mutta onneksi 8HDA3+ ottaa yhden askeleen oikeaan suuntaan. Luonnollisesti perinteisempiä liittimiä edustaa jo vuosikausia emolevyistä löytyneet PS/2-, sarjaportti- ja rinnakkaisporttiliittimet, mutta näiden lisäksi Epox on päätynyt neljään USB2.0-, kahteen verkko-, kahteen SPDIF- ja kolmeen muuhun ääniliittimeen.

Varsinkin kaksi verkkoliitintä on varsin poikkeava näky, eikä vertailuun ole saatukaan kuin kaksi tällaisella järjestelyllä varustettua emolevyä. Gigabitin verkko-ohjaimena 8HDA3+:ssa toimii 3Comin 3C940-piiri ja vastaavasti 100 megabitin verkko-ohjaimena VIA VT6103 -piiri. SPDIF on toteutettu sekä koaksaalilla että optisella liittimellä. Kolme ääniliintä voidaan asettaa Windowsista joko linja sisään/ulostulo- sekä mikrofoniliittimiksi tai taka- ja etukaiutin- ja subwoofer/keskikaiutinliittimiksi.

Epoxin testiin toimittama 8HDA3+ on siis testiversio, joten lopullisista malleista saattaa oheistavaroiden valikoima olla hieman erilainen kuin nyt esiteltävä.

Ohjekirjan virkaa toimittaa muutaman A4:n printattu paperipainos, mutta mukana tulee lisäksi ajuri-CD, I/O-suojalevy, kaksi Ultra ATA -ja yksi diskettiasemakaapeli, kaksi Serial ATA ja Serial ATA -virta-adapterikaapelia, kaksi Serial ATA -ajuridiskettiä sekä korttipaikkaan asennettava paneeli, josta löytyy peliportti- ja Serial ATA -liitin. Käytännössä tällä Serial ATA -liittimellä saadaan kiintolevy asennettua kotelon ulkopuolelle.

Epox käyttää Chaintechin tapaan Phoenix AwardBIOS:ia, joten muistiasetukset ovat erittäin samantyyppiset:

  • Muistikertoimet: 2:1, 3:2, 4:3, 5:4 ja 1:1
  • CAS Latency: 2; 2,5 ja 3
  • RAS to CAS Delay: 2 -> 6
  • Min RAS active time: 5 -> 15
  • Row precharge time: 2 -> 6

Epox on pitkään ollut tunnettu emolevyvalmistaja varsinkin ylikellottajien keskuudessa, joskin lähiaikoina maine on kärsinyt pieniä takaiskuja. Referenssitaajuutta voidaan säätää 200 ja 250 megahertsin välillä, joten huonolla tuurilla jo tästä saattaa syntyä pullonkaula. Prosessorilla syötettävää jännitettä voidaan nostaa 1,55 ja 1,75 voltin välillä 0,05 voltin pykälin ja vastaavasti muistijännitettä 2,5 voltista 0,1 V pykälin 2,8 volttiin. AGP-jännitteelle löytyy säätövaraa 1,5; 1,6; 1,7 ja 1,8 voltin pykälien turvin.

Ylikellotussäädöt vastaavat hyvin pitkälti tämänhetkistä keskitasoa ja ainakin allekirjoittanut olisi mielellään nähnyt hieman suurempaa säätövaraa referenssitaajuuden ja muistijännitteen osalta.

PC Health Status -välilehti edustaa harmaata massaa, joskin kaikki tarpeelliset tarkkailumahdollisuudet löytyvätkin: lämpötilat, tuulettimien kierrosnopeudet, jännitelinjat sekä mahdollisuus asettaa tietokone sammumaan tietyn prosessorilämmön ylittyessä ja kytkeä tärkeimmät kohdat näkymään BIOS:n käynnistysruudussa.

Gigabyte K8NNXP

Gigabyte K8NNXP perustuu NVIDIA nForce3 150 -piiriin ja emolevystä on selvästi havaittavissa Gigabytelle tuttuja piirteitä, joita on nähty jo pitkään valmistajan emolevyissä. Yksi näistä on sininen piirilevy, mutta myös värikkäät liittimet ja muutamat erikoisemmat ominaisuudet ovat merkkejä Gigabyten emolevystä.

AGP-liitin on värikoodattu kirkkaan vihreäksi ja tämän vierestä löytyy viisi PCI-liitintä ja kultaisen kuparinen jäähdytyssiili. Violetit muistiliittimet ovat varsin keskellä emolevyä ja siksi liittimien ja emolevyn reunan väliin on pystytty sijoittamaan yhteen riviin vihreä ja valkoinen IDE-liitin sekä musta diskettiasemaliitin. Näiden vierestä löytyy myös ATX-liitin. Kuvassa aivan oikeassa reunassa sijaitseva sininen liitin on varattu erilliselle kortille, jolla saadaan käyttöön kuusivaiheinen virransyöttö.

K8NNXP edustaa Gigabyten Athlon 64 -prosessoreille yhteensopivan NVIDIA nForce3 150 -malliston kärkeä ja tämän vuoksi emolevyn hinta kipuaa lähemmäs 250 euroa. Emolevyä on saatavilla Suomessa ainakin muutamalta jälleenmyyjältä.

Varustelutasoon on kiinnitetty paljon huomiota ja vertailun ainoana emolevynä Gigabyte K8NNXP:stä löytyy kaksi IDE-RAID-liitintä, joita ohjaa iTE ”GigaRAID” IT8212F -piiri. Piiri tukee kiintolevyjen asettamista RAID 0-, 1- ja 0+1-tasoihin. Sen sijaan Serial ATA -liittimiä ei löydy kuin kaksi kappaletta ja nämäkin on jouduttu toteuttamaan Silicon Imagen ulkoisella piirillä, koska nForce3 150 ei tätä tue. Sil3512CT128-piirin avulla Serial ATA -kiintolevyt voidaan asettaa toimimaan RAID 0- ja 1-tasoihin.

Gigabyte K8NNXP on siitä poikkeava emolevy, että siitä löytyy NVIDIA nForce3 150 -piirin päältä siilin lisäksi jäähdyttämässä myös 40 millimetrin tuuletin. Tuuletin luonnollisesti tuo mukanaan jonkin verran lisää melua, mutta ylikellottaessa siitä on hyötyä, eikä siili ollutkaan sormiapolttavan kuuma kuten vertailun muilla emolevyillä.

Gigabyte on Albatronin tapaan lisännyt emolevyynsä kaksi BIOS-piiriä ja kutsuu näiden symbioosia nimellä Dual BIOS. Kuvassa oikealta emolevyn reunasta löytyvistä piireistä on hyötyä jos virus tai BIOS:n päivitys epäonnistuu, jolloin voidaan ottaa käyttöön toissijainen piiri ja päivittää ensisijainen kuntoon.

Prosessorikannan ympärystä on kohtalaisen ahdas, sillä kuvassa ylhäältä löytyy lähes coolerikehikossa kiinni kondensaattoreita. Kondensaattoreita löytyy tasaisesti ripoteltuna myös alapuolelta ja kummaltakin sivulta.

Virransyöttö on emolevyltä löytyvien komponenttien kanssa kolmivaiheinen, mutta erillinen kortin kanssa tämä saadaan tuplattua kuusivaiheiseksi. K8DPS-kortista löytyy kuva hieman myöhemmin tällä sivulla. Virransyöttö tapahtuu lisävirtaliittimen kautta, joka on sijoitettu kuvassa K8DPS-liitinkannan yläpuolelle.

Edellisellä sivulla mainitsimme, että vertailun kahdesta emolevystä löytyy verkkoliittimiä kaksinkappalein, Gigabyte K8NNXP on näistä toinen. Gigabyte on valinnut Realtekin valmistamat piirit toimittamaan verkko-ohjainten virkaa. Gigabitin ohjaimen toimii RTL8110S- ja 100 megabitin ohjaimena RTL8201-piiri. Näiden liittimien lisäksi I/O-liitinvalikoima onkin tylsän perinteinen kahdella PS/2-, USB2.0- ja sarjaportti- sekä yhdellä rinnakkaisportti- ja kolmella ääniliittimellä.

Paperimateriaalia pakkauksesta löytyy reilu kasa: pika-asennusopas, Serial ATA -korttipaikkapaneelin asennusopas, ohjekirja, kotelon etuosaan tarkoitettu tarra, tarra emolevyn komponenttisijoittelusta, ajuri-CD- sekä IDE-RAID- ja Serial ATA RAID -ohjekirjat.

Lisäksi mukana toimitetaan kolme Ultra ATA- ja yksi diskettiasemakaapeli, I/O-suojalevy sekä kolme korttipaikkaan asennettavaa liitinpaneelia. Näistä ensimmäiseen on sijoitettu kaksi USB2.0-liitintä ja kaksi erilaista IEEE 1394 -liitintä, toiseen kaksi USB2.0-liitintä ja kolmanteen SPDIF-liittimet koaksaalina ja optisena sekä takakaiutin- ja subwoofer/keskikaiutinliittimet.

Serial ATA -kaapeleita ja virta-adapterikaapeleita toimitetaan molempia kaksin kappalein, mutta lisäksi paketin pohjalta löytyy korttipaikkaan asennettava paneeli, jonka avulla Serial ATA -kiintolevyjä voidaan käyttää kotelon ulkopuolella.

Vasemman yläkulman laite on jo pariin otteeseen mainittu K8DPS-kortti. Kortista löytyy muutamia komponentteja sekä siili/tuuletinyhdistelmän alta kuusi mosfettia. K8DPS:n käyttö ei ole pakollista, mutta tällöin virransyöttö on ainoastaan kolmivaiheinen. Käyttämällä K8DPS-korttia, ainakin teoriassa vakaudessa pitäisi olla havaittavissa paranemista.

K8DPS:n 40 millimetrin tuulettimeen on kiinnitetty kolme sinistä lediä, jotka saavatkin mukavasti tuulettimen ja sen ympärystön hohtamaan sinisenä.

BIOS:n muisteja koskevat säädöt ovat muihin emolevyihin verrattuna niukat, mutta kattavat onneksi tärkeimmät asetukset. Muistiasetukset on Gigabyten emolevyissä piilotettu ja ne saa esiin painamalla CTRL- ja F1-napit pohjaan samanaikaisesti:

  • Muistikertoimet: 2:1, 3:2, 4:3, 5:4 ja 1:1
  • CAS Latency: 2; 2,5 ja 3
  • RAS to CAS Delay: 2 -> 7
  • Min RAS active time: 5 -> 15
  • Row precharge time: 2 -> 6

Gigabyten emolevyissä ei yleensä ole nähty kovinkaan kattavia ylikellotusmahdollisuuksia, mutta onneksi K8NNXP tekee tähän poikkeuksen, joskin parantamisen varaa löytyisi vielä paljon. Referenssitaajuutta voidaan megahertsin pykälin nostaa 200 megahertsistä 300 megahertsiin asti, AGP-väylää vastaavasti 66 ja 100 megahertsin välillä.

Vcorea voidaan säätää suurella skaalalla, sillä pienin mahdollinen jännitevaihtoehto on 0,8 volttia, kun taas suurin 1,7 volttia. Piirisarjan, +12 V -lisävirtaliittimen ja AGP-väylän jännitettä voidaan kaikkia nostaa 0,1; 0,2 tai 0,3 volttia.

K8NNXP:n BIOS tekee pienen pesäeron muihin emolevyihin, sillä PC Health Status -välilehden jännitteet on kaikki merkitty pelkällä OK-merkinnällä, eikä tarkkoja jännitearvoja näe. Sen sijaan prosessorin lämpötilan ja tuulettimien kierrosnopeudet näkee. Listan alapäästä löytyy myös monenlaisia mahdollisuuksia asettaa varoituksia ja sammutuksia tuulettimien rikkoutuessa tai prosessorin lämpötilan noustessa liian korkealle.

MSI K8T Neo-FIS2R

MSI K8T Neo-FIS2R on komponenttisijoittelun puolesta hyvin perinteinen VIA K8T800 -piirisarjallinen emolevy. PCI-liittimiä on viisi, ja näiden yläpuolelta löytyy punaiseksi värikoodattu AGP-liitin. Muistiliittimet on sijoitettu kauas emolevyn reunasta ja AGP-liitin vastaavasti kauas muistiliittimistä, joten muistien vaihtaminen onnistuu näytönohjaimen ollessa paikoillaan. Kuvassa vihreiden muistiliittimien alapuolelle on sijoitettu kaksi keltaista IDE-liitintä ja musta diskettiasemaliitin sekä näiden oikealle puolelle ATX-liitin.

PCI-liittimien läheisyydestä löytyy kaksi piiriä, joista ensimmäinen on Realtek RTL8110S, joka toimittaa gigabitin verkko-ohjaimen virkaa. Toinen piiri tuo mukanaan tuen IEEE1394:lle eli FireWirelle ja tämä on malliltaan VIA VT6307.

MSI:n kirkkaan punaisella piirilevyllä varustettujen emolevyjen on saatavuus on jo pitkään ollut kiitettävällä tasolla, eikä K8T Neo-FIS2R tee tähän poikkeusta. Daccon toimittamaa emolevyä on saatavilla useilla eri jälleenmyyjillä noin 160 – 170 euron hintaan.

Emolevyn alakulma on kirkkaan värinen eri liittimien, piirien ja piirilevyn ansiosta. Ensimmäisinä silmään ottavat varmasti keltaiset liittimet, joista kaikkein oikeanpuolinen toimii Promise PDC23078 -piirin ohjaamana IDE-RAID-liittimenä ja kaksi kuvan vasemmasta reunasta löytyvää korttipaikkaan asennettavan USB2.0-liitinpaneelin kantoina. Promisen piiri on siitä erikoinen, että se tukee edellä mainitun IDE-ominaisuuden lisäksi kahta Serial ATA -liitintä. Piirin avulla IDE- ja Serial ATA -kiintolevyt on mahdollista asettaa toimimaan RAID 0-, 1- ja 0+1-tasoihin. Serial ATA -liittimet löytyvät Promisen piirin ympäriltä emolevyn nurkasta, kun taas VIA VT8237 -southbridgen tukemat kaksi Serial ATA -liitintä löytyvät emolevyn reunalta.

Kuvassa oikeasta yläkulmasta löytyy vielä metallinvärisellä kuorella varustettu CoreCell-piiri, joka toimii diagnostiikkapiirinä. MSI:n tietojen mukaan CoreCell pidentää komponenttien käyttöikää, pienentää tehonkulutusta ja lisää vakautta ylikellottaessa. Piiri esimerkiksi tarkkailee jatkuvasti lämpötiloja ja nostaa tai laskee prosessori- ja piirisarjatuulettimien kierrosnopeuksia näiden mukaan.

Ylikellottajan perspektiivistä siilit mosfettien päällä ovat erittäin tervetullut uudistus, sillä jännitteiden nostamisella ja suurella rasituksella kyseiset komponentit alkavat väistämättä käydä kuumina ilman kunnon tuuletusta.

Kaksivaiheiselle virransyötölle virta toimitetaan kuvassa northbridgen yläpuolelle sijoitetun +12 V -lisävirtaliittimen avulla. Northbridgen jäähdyttämisestä vastaa kohtalaisen suuri alumiinin siili, joka kiinnittyy kahdella emolevyn läpi menevällä tapilla. Vaikka siilin lämpötila ei ylikellottaessa noussutkaan taivaisiin, tasavertaisuuden nimissä asetimme myös K8T Neo-FIS2R:lle ilmaa kierrättämään 120 millimetrin tuulettimen.

Prosessorin ympärillä on kohtalaisen hyvin tilaa, sillä kolme sivustaa ovat täysin tyhjät, ja neljänneltä sivustalta löytyy rivistö kondensaattoreita. Standardeja noudattavien coolerien kanssa ei pitäisi syntyä ongelmia, mutta rajamailla liikuttavilla tuotteilla kondensaattorien läheinen sijainti saattaa muodostua ongelmaksi.

Emolevyn I/O-liitinvalikoima on erittäin piristävän näköinen ja omaa liittimiä vähän jokaiselta osa-alueelta. PS/2-, sarjaportti-, rinnakkaisportti-, verkko- ja neljän USB2.0-liittimen lisäksi valikoimasta löytyy kaksi IEEE1394-liitintä, SPDIF-liittimet koaksaalina ja optisena sekä liittimet linjasisääntulolle, etukaiuttimille, mikrofonille, takakaiuttimille ja subwooferille/keskikaiuttimelle.

Peilaavan pakkauksen sisältä paljastuu normaali oheistavaravalikoima: ohjekirja, Serial ATA -ohjekirja, ajuri-CD, kaksi ajuridiskettiä, kaksi Serial ATA -kaapelia, Serial ATA -virta-adapterikaapeli, I/O-liittimien suojalevy, liitinpaneeli, coolerikehikko takalevyineen ja ruuveineen sekä Ultra ATA- ja diskettiasemakaapelit, jotka on niputettu pienemmiksi verkkosukan avulla.

Liitinpaneeliin on sijoitettu kaksi USB2.0-liitintä, mutta myös neljä lediä. Ledien eri yhdistelmillä ilmoitetaan tietokoneen käynnistyksen yhteydessä esimerkiksi piirisarjan, muistien ja näppäimistön tunnistus. Jos käynnistyksessä ilmenee jotain ongelmia, ledit jäävät palaamaan siihen muotoon missä vaiheessa vika ilmeni.

MSI on vertailun ainoana valmistaja käyttänyt emolevyssään AmiBIOS:ia, jonka Advanced Chipset Features -välilehti muistuttaa Gigabyten vastaavaa välilehteä. Muistisäädöt ovat pelkistetyt, mutta kattavat kaikki yleisesti tarvittavat valinnat:

  • Muistikertoimet: 2:1, 3:2, 4:3, 5:4 ja 1:1
  • CAS Latency: 2; 2,5 ja 3
  • TRCD: 2 -> 6
  • TRAS: 5 -> 15
  • TRP: 2 -> 6

Frequency/Voltage Control -välilehden ylikellotusta koskevat säädöt edustavat keskitasoa. Referenssitaajuutta voidaan laskea 190 megahertsiin tai vastaavasti nostaa 280 megahertsiin. Muistijännitteelle löytyy säätövaraa 2,5 ja 2,85 voltin väliltä 0,05 voltin pykälin. Vcore on ilmoitettu hieman poikkeavalla tavalla, sillä nosto tapahtuu prosentuaalisesti ja kattaa seuraavanlaiset nostomahdollisuudet: +3,3%; +5%; +6,6%; +8%; +10%; +11% ja +15%. Käytännössä 15 prosentin nosto tarkoittaa jännitteen nousun 1,725 volttiin. AGP-jännitettä voidaan nostaa 0,05 voltin välein 1,5 voltin vakiojännitteestä 1,85 volttiin asti.

MSI:n emolevystä löytyy myös kiistelty Dynamic Overclocking -ominaisuus, joka Intelin 800 FSB -piirisarja-artikkeleiden yhteydessä nostatti kohua, koska ominaisuutta ei saanut kytkettyä pois päältä. Onneksi uusimmissa emolevyissä, kuten myös K8T Neo-FIS2R:ssä, tämän saa kuitenkin kytkettyä halutessa pois päältä. Ominaisuus nimensä mukaan ylikellottaa prosessoria automaattisesti, kun prosessorin rasitus kasvaa. Dynamic Overclockingille löytyy kuusi eri kovuusastetta, jotka on ilmaistu sotilasarvoin: private, sergeant, captain, colonel, general ja commander.

PC Health Status -välilehti tarjoaa tuttuun tapaan mahdollisuudet tarkkailla prosessorin ja laitteiston lämpötilaa, tuulettimien kierrosnopeuksia sekä useita eri jännitelinjoja.

Testikokoonpano

Emolevyt varustettiin kahden gigahertsin kellotaajuudella toimivalla AMD Athlon 64 3200+ -prosessorilla, kahdella 256 megatavun Kingston HyperX PC3500 -muistikammalla (2-5-2-2) ja Abit GeForce FX 5600 -näytönohjaimella. Albatronin emolevyä käytettäessä testit ajettiin myös prosessori ylikellotettuna vesijäähdytyksellä 2,41 gigahertsin kellotaajuuteen. Muisteja ajettiin tällöin 5:4-kertoimella ja 2-5-2-2-muistiasetuksilla.

Vertailuna käytettiin vanhempaan K7-arkkitehtuuriin perustuvaa AMD Athlon XP 2500+ -prosessoria, joka ylikellotettiin toimimaan 3200+:na (11 x 200 MHz). Alustaksi valittiin nForce2 Ultra 400 -piirisarjallinen Albatron KX18D Pro II -emolevy ja muuten samat komponentit kuin Athlon 64 -kokoonpanossa.

Testikokoonpano:

  • AMD Athlon 64 3200+
  • 2 kpl Kingston HyperX PC3500 256 MB
  • Abit GeForce FX 5600
  • Maxtor 30 GB 5400 rpm
  • LG 52X
  • Antec 400 W
  • Albatron K8X800 Pro II (VIA K8T800)
  • Asus K8V Deluxe (VIA K8T800)
  • Chaintech ZNF3-150 Zenith (NVIDIA nForce3 150)
  • Epox 8HDA3+ (VIA K8T800)
  • Gigabyte 8KNNXP (NVIDIA nForce3 150)
  • MSI K8T Neo-FIS2R (VIA K8T800)
  • Windows XP
  • DirectX 9.0b
  • NVIDIA nForce 3.13
  • VIA Hyperion 4-in-1 4.49
  • DivX 5.0.3

Vertailukoonpano:

  • AMD Athlon XP 2500 @ 3200+
  • Albatron KX18D Pro II (NVIDIA nForce2 Ultra 400)
  • 2 kpl Kingston HyperX PC3500
  • Abit GeForce FX 5600
  • Maxtor 30 GB 5400 rpm
  • LG 52X
  • Antec 400 W
  • Windows XP
  • DirectX 9.0b
  • NVIDIA nForce 3.13
  • DivX 5.0.3

Muutamilla valmistajilla on selvästi havaittavissa väylähuijaamisen makua, sillä Albatronin emolevyssä vakioreferenssitaajuus on 1,41 megahertsiä normaalia korkeampi. Chaintechin ja Gigabyten emolevyissä vastaava luku on kummassakin 1,99 megahertsiä. Rehellisintä peliä pelaa MSI, jossa Crystal CPUID -ohjelmalla todettiin vakioreferenssitaajuuden olevan 200,01 megahertsiä.

Testitulokset

SiSoft Sandra 2004:n CPU Arithmetic -osiossa tulokset ovat tasaiset, eikä parhaiten ja huonoiten pärjänneen emolevyn välille synny ALU:ssa eroa kuin kolme prosenttia ja FPU:ssa hieman reilun prosentin verran.

Ylikellottamalla kokoonpanosta saatiin puristettua reilut 20 prosenttia parempia testituloksia. Athlon XP pärjää ALU:ssa Athlon 64 -kokoonpanojen kanssa yhtä hyvin, mutta jää FPU:ssa jälkeen noin 20 prosenttia.

SiSoft Sandra 2004:n Memory Bandwidth -osiossa sekä Sciencemark 2.0:n muistien kaistanleveyttä testaavassa testiosiossa erot jäävät parin prosentin luokkaan. Ylikellottamallakaan kaulaa ei saatu kasvatettua lainkaan johtuen alemmasta muistikertoimesta.

Athlon XP 3200+ -kokoonpano jää jälkeen Sciencemark 2.0:ssa reilulla kymmenellä prosentilla, Sandra 2004:n Floatissa noin 15 ja Intissä kahdeksalla prosentilla. Tosin täytyy muistaa, että Athlon XP -kokoonpanossa on kaksikanavainen muistiohjain, joka Athlon 64:ssä on ainoastaan yksikanavainen. Athlon 64:n tulosta sen sijaan parantaa prosessorin ytimeen integroitu muistiohjain, jonka avulla saadaan lyhennettyä viiveaikoja.

Sciencemark 2.0:sta löytyy myös mahdollisuus testata muistien viiveaikoja ja tässä on erittäin selvästi havaittavissa Athlon 64:n ytimeen integroidun muistiohjaimen hyöty. Athlon XP jää jälkeen noin 90 prosentilla.

PCMark2002:n kanssa testattiin prosessorin ja muistien suorituskykyä. Prosessoritestissä eroja ei synny käytännössä lainkaan, eikä muistitestissäkään parhaiten ja huonoiten pärjänneen emolevyn välille muodostunut kuin neljän prosentin ero.

Athlon 64 3200+ ylikellotettuna 2,41 gigahertsiseksi nappaa prosessoritestissä vajaan 20 ja muistitestissä reilun kahdeksan prosentin eron. Athlon XP tuottaa SiSoft Sandra 2004:n tapaisia tuloksia, eli prosessoritestissä Athlon 64 ei saa kurottua kaulaa lainkaan, vaan itse asiassa jää jälkeen muutamalla prosentilla. Muistitestissä vastaavasti XP jää jälkeen 50 prosentilla.

SuperPI:ssä tulokset eri Athlon 64 -emolevyjen välille haarukoituvat 42 ja 44 sekunnin välille, joka prosentuaalisesti on parhaimman ja huonoimman välillä viitisen prosenttia. Pifastissa erot kaventuvat ja Albatronin ja Chaintechin välinen ero jää alle kolmeen prosenttiin.

Ylikellotettu Athlon 64 nappaa SuperPI:ssä 14 ja Pifastissa 16 prosentin eron, Athlon XP puolestaan jääden jälkeen SuperPI:ssä noin seitsemällä ja Pifastissa reilulla neljällä prosentilla.

Cinebench 2003:ssa käytimme prosessoria rasittavaa renderöintitestiä ja otimme tulokset ylös sekunteina. Erot eri emolevyjen välillä ovat jälleen kerran erittäin pienet, parhaimman ja huonoiten pärjänneiden välillä vajaa kolme prosenttia.

2,41 gigahertsin kellotaajuudella toimiva Athlon 64 nappaa edellisten testiohjelmien tapaan noin 19 prosentin eron vakiokellotaajuudelliseen Athlon 64 3200+:aan. Athlon XP jää jälkeen vain sekunnilla – parilla.

SPEC Viewperf 7.0:sta löytyy useita erilaisia testejä, mutta näiden joukosta valitsimme vertailuksi 3dsmax-01-nimisen testin. Erot jäävät alle prosenttiin eikä ylikellotuskaan saa kurottua eroa kuin parin prosentin verran. Athlon XP 3200+ jää pitämään peräpäätä viisi prosenttia huonommalla tuloksella.

FlaskMPEG:llä käänsimme AVI-tiedoston DivX-muotoon ja tässä piirisarjojen välinen suorituskyky tulee esiin erittäin selvästi. VIA K8T800 -piirisarjalliset emolevyt suoriutuvat videon kääntämisestä muutaman sekunnin erolla toisiinsa nähden, mutta NVIDIA nForce3 150 -piirisarjalliset emolevyt jäävät jälkeen oudosti jopa 28 prosentilla.

Ylikellotus tuottaa 20 prosentin parannuksen tulokseen. Athlon XP jää jälkeen VIAn piirisarjallisista emolevyistä 33 ja NVIDIAn reilut seitsemän prosenttia.

WinRAR ei tuota yllätyksiä, sillä Athlon 64 -emolevyjen välinen ero jää kolmeen prosenttiin, kun taas ylikellotuksella hyödytään 13 prosenttia. Athlon XP nilkuttaa viimeisenä 17 prosenttia hitaammalla pakkausajalla.

3D-suorituskykyä mittasimme 3DMark2001 SE:llä (build 330) 3DMark03:lla (build 330)- ja Unreal Tournament 2003:lla. 3DMarkeilla erot jäävät prosenttiin – pariin. Ylikellotus tuottaa prosentin parannuksen suorituskykyyn, kun taas Athlon XP jää jälkeen noin prosentilla.

Unreal Tournament 2003:n Flyby-osiossa millään eri laitteistoyhdistelmällä ei synny merkittävää eroa. Bot-osiossakin erot jäävät erittäin pieniksi, mutta ylikellotuksella saadaan suorituskykyä parannettua reilulla prosentilla ja vastaavasti Athlon XP -kokoonpano jää jälkeen 3-4 prosenttia.

Ylikellotus

Allekirjoittaneen hyllystä ei löytynyt testaushetkellä Athlon 64 -kokoonpanoihin tarkoitettua blokkia, joten jouduimme tekemään kiinnikkeen itse K7-laitteistolle tarkoitettuun Jimm’s PC-Storen XCC Cu-XPWS -kupariblokkiin. Apuna käytimme sopivan paksuista kierretankoa, lattarautaa, neljää mutteria ja nylonprikkaa. Kiinnitys toimi moitteetta, vaikka esteettinen näky ei välttämättä olekaan paras mahdollinen.

Albatron K8X800 Pro II-, Asus K8V Deluxe ja MSI K8T Neo-FIS2R -emolevyjen ylikellotus toteutettiin käyttäen apuna ClockGen-nimistä ohjelmaa, jolla saadaan helposti suoraan Windowsista laskettua kerrointa ja nostettua referenssitaajuutta.

Gigabyte K8NNXP:n mukana toimitetaan EasyTune 4 -niminen ohjelma, jolla nostettiin referenssitaajuutta. Valitettavasti ohjelma ei kuitenkaan tue kertoimen laskua, joten ylikellotukset suoritettiin 10x-kerrointa käyttäen. ClockGen tukee tällä hetkellä Athlon 64 -emolevyissä käytettävistä kellopiireistä ainoastaan CG-ICS950403:a ja CG-ICS950405:ttä. Crystal CPUID, jolla otimme talteen kuvat referenssitaajuuksista, tukee myös kertoimen vaihtoa, mutta ohjelma kaatui aina, kun NVIDIA nForce3 150 -piirisarjallisella emolevyllä yritettiin vaihtaa kerrointa.

Chaintech ZNF3-15 Zenithin ja Epox 8HDA3+:n ylikellotus toteutettiin 10x-kertoimella ja referenssitaajuus nostettiin suoraan BIOS:sta.

Albatron K8X800 Pro II kattaa monipuoliset ylikellotusmahdollisuudet ja kun northbridgen jännite nostettiin 2,8 volttiin, saavutettiin emolevyllä 252,61 megahertsin referenssitaajuus. Tällä tuloksella kuitenkin saatiin nopeasti vain talteen kuvankaappaus Crystal CPUID -ohjelmasta ja suurempi rasitus kaatoi kokoonpanon välittömästi.

Asus K8V Deluxe -emolevy suoriutui vertailun emolevyistä parhaiten ja kuvankaappaus saatiin napattua talteen vielä 256,19 megahertsin referenssitaajuudella. Piirisarjan jännite oltiin nostettu tällöin 2,7 volttiin.

Chaintech ZNF3-150 Zenith -emolevyllä ei siis onnistuttu ylikellottamaan Windowsista käsin, joten tasan 240 megahertsin tulos ei yllä aivan kärkeen. Tämä johtunee siitä, että laitteiston piti kestää lähes minuutin kestävä Windowsin latausaika. Kerrointa ei voitu myöskään muuttaa, joten piirin 1,7 voltin lisäksi jouduimme nostamaan Vcoren 1,7 volttiin.

Epox 8HDA3+ rikkoi myös 240 megahertsin rajan, vaikka ylikellotus toteutettiin BIOS:n säätöjä käyttämällä ja kerroin pysyi tiukasti 10x:ssä. Piirisarjan jännitettä ei tässä emolevyssä voida nostaa ja 242,99 megahertsin tulos saavutettiin pelkästään nostamalla Vcore 1,75 volttiin. Emolevy todennäköisesti olisi venynyt vielä parempaankin tulokseen, mutta prosessorin rajat alkoivat tulla tässä kohtaa vastaan.

Gigabyte K8NNXP -emolevyllä kerron pysyi 10x:ssä, mutta referenssitaajuuden nosto suoritettiin EasyTune 4 -ohjelmalla Windowsista. Vcore nostettiin 15%-asentoon ja piirin jännite 1,7 volttiin, jolloin päästiin 235,99 megahertsin tulokseen.

MSI K8T Neo-FIS2R ylikellotettiin käyttämällä ClockGen-ohjelmaa, jolla kerroin laskettiin 8x:ään ja referenssitaajuus onnistuttiin nostamaan 241,02 megahertsiin. Tulos vastaa suurin piirtein samaa kuin Epoxin emolevyn, sillä MSI:nkään emolevystä ei löydy mahdollisuutta nostaa northbridgen jännitettä.

Loppusanat

AMD K7 -laitteistojen puolella nForce2 -piirisarjaperhe on ollut varsin suvereeni kärkipaikan pitäjä ja VIA on hiihtänyt hiljaa perässä. K8-puolella NVIDIA nForce3 150 ja VIA K8T800 ovat piirisarjat, joita näkee lähes yksinomaan emolevyissä käytettävän, eikä tilanne ole aivan sama kuin edellisen sukupolven emolevyissä. Kuten testeistä havaittiin, suorituskykyeroa piirisarjojen välillä ei ole käytännössä lainkaan, mutta sen sijaan VIAn tuotos on kahden piirin turvin ominaisuuksien valossa monipuolisempi. Varsinkin NForce3 150:n Serial ATA -tuen puuttuminen jäi vaivaamaan, mutta myös kattavat ääniominaisuudet, jotka on totuttu näkemään nForce2-piirisarjoissa.

Athlon 64 3200+ -prosessori on toistaiseksi hieman hintava ja karkottaa varmasti suuren osan kuluttajista reilun 450 euron hinnalla. Hinnan laskiessa prosessori yhdessä A64-FX:n kanssa tulevat varmasti valtaamaan pikku hiljaa markkinat K7-laitteistoilta. Suorituskykyä verratessa Athlon XP 3200+:aan, Athlon 64 3200+ ei voittanut useissa testeissä kuin alle 10 prosentilla, mutta A64 3200+ tuo sen sijaan monta muuta positiivista uudistusta AMD:n prosessorimallistoon. Tosin täytyy myös pitää mielessä, että Athlon XP toimi 200 megahertsiä korkeammalla kellotaajuudella, kuin Athlon 64 3200+. Heathspreader on varmasti yksi käytännönläheisimmistä uudistuksista, mutta pintaa syvemmältä tutkiessa integroitu muistiohjain tuo tuntuvaa parannusta suorituskyvyssä.

Emolevyjen välillä ei siis suorituskykyeroa nähty käytännössä lainkaan, joten ostohetkellä onkin syytä tutkia ennemminkin ominaisuuksia ja ylikellottuvuutta. Chaintech ZNF3-150 Zenith ja Gigabyte K8NNXP ovat testin kalleimmat emolevyt, mutta näissä on panostettu myös huomattavasti muita emolevyjä enemmän emolevyjen monipuolisuuteen ja oheismateriaalivalikoimaan.

VIA K8T800 -piirisarjaan perustuvat Albatron K8X800 Pro II-, Asus K8V Deluxe-, Epox 8HDA3+- ja MSI K8T Neo-FIS2R -emolevyjen varustelutaso on emolevystä riippuen enemmän tai vähemmän perustasoa ja hintakin on näillä saatu pidettyä reippaasti alle 200 eurossa. Jos Gigabyten ja Chaintechin emolevyt on suunnattu monipuolista emolevyä havittelevalle, Asuksen ja Albatronin emolevyt ovat varmoja valintoja ylikellottajille. Epoxin ja MSI:n emolevyistä ei ole mitään kovin negatiivista sanottavaa, muttei myöskään mitään havahduttavan ihmeellistä. Nämä soveltuvatkin hyvin kuluttajalle, joka on aikeissa ostaa edullista perusemolevyä Athlon 64 3200+ -prosessorin pariksi.

Kiitokset vielä Daccolle ja Indeportille osien toimittamisesta testiin!

Albatron K8X800 Pro II

Asus K8V Deluxe

Chaintech ZNF3-150 Zenith

Epox 8HDA3+

Gigabyte 8KNNXP

MSI K8T Neo-FIS2R

Ville Suvanto 25. lokakuuta 2003 (ville.suvanto@https://muropaketti.com)

>> Etusivulle