Uusimmat

Kokoonpanon asennus, lämpötilamittaukset, melumittaukset

16.02.2012 23:42 Muropaketin toimitus

 

Kokoonpanon asennus

Cosmos II:n sisältä löytyy melkoinen nippu johtoja ja liittimiä, joihin on hyvä hieman paneutua kokoonpanon asennusvaiheessa. Kaikki johdot on vedetty valmiiksi emolevypuolen alaosaan, mutta käytännössä osa johdoista kannattaa vetää takaisin kotelon taustapuolelle piiloon. Etupaneelin liitännöille on kaksi USB 2.0 -johtoa, yksi äänijohto, yksi SATA-johto sekä kaksi yhteen liittimeen yhdistyvää USB 3.0 -johtoa. USB 3.0 -johdon liittimeen ei valitettavasti toimiteta sovitinta, jolla sen saisi tarvittaessa toimimaan myös emolevyn USB 2.0 -liitännöissä.

Etupaneelin painikkeet ja merkkivalot kulkevat kaikki kätevästi samassa lattakaapelissa, jonka pää haarautuu kolmeksi liittimeksi. Etupaneelin telakkapaikoista tulee kaksi molex-liittimellä varustettua virtajohtoa sekä kaksi SATA-kaapelia. Monimutkaisin johtonippu on kuitenkin kotelon tuuletin- ja valojärjestelmän nippu. Se sisältää kolmepinnisillä virtaliittimillä varustetut pitkät virtajohdot yhdeksälle kotelotuulettimelle. Johdot on jaettu neljään ryhmään ja värikoodattu sekä merkitty ryhmäkohtaisesti. Kotelovalojen johdot ovat puolestaan mustia ja varustettu kaksipinnisillä liittimillä. Kotelon mukana toimitettavista tuulettimista ainoastaan etutuulettimessa on valojärjestelmään kytkettävä LED-valaistus.

3,5 tuuman levyt kiinnitetään levykelkkoihin ilman työkaluja. Kelkka lukittuu levyn kiinnitysreikiin pienin metallitapein, jotka ovat eristetty muovisesta kelkasta kumisella pehmusteella. Kelkka lukittuu koteloon etuosasta löytyvän vivun avulla.

11 sisäisen levypaikan ohella käyttäjä voi hyödyntää myös etupaneelin kahta SATA-telakkapaikkaa. Levy yksinkertaisesti työnnetään liittimet edellä telakkapaikan aukkoon ja liittimet kytkeytyvät, kun luukku suljetaan. Kun levyä poistetaan telakasta, mekanismi työntää levyn automaattisesti ulos luukkua avatessa. Tarvittaessa luukut on mahdollista lukita.

Cosmos II:een asennettava virtalähde kiinnitetään ensiksi metallikehykseen, joka mahdollistaa virtalähteen työntymisen kolmisen senttiä takapaneelin ulkopuolelle. Kun virtalähde on kiinni kehyksessä, kehys ruuvataan kiinni kotelon runkoon. Normaalikokoiset virtalähteet on mahdollista myös pujottaa yksinkertaisesti sivulta kotelon sisään ja ruuvata kiinni kehykseen. Ulos työntyvä ratkaisu on siltä osin fiksu, että siitä ei ole haittaa kotelon ulkopuolella, mutta se tuo lisää tilaa kotelon sisälle. Testikokoonpanon tavallisen 150 mm pitkän virtalähteen tuulettimen ilmanottoaukko sijaitsi kuitenkin niin lähellä takapaneelia, että se jäi peittoon useamman sentin matkalta. Käytännössä noin neljäsosa tuulettimen imualasta jäi Cosmos II:ssa peittoon.

Optisten asemien kiinnitys koteloon on tehty erittäin yksinkertaiseksi. Asemapaikan suojalevy irtoaa vivusta vapauttamalla ja aseman voi työntää suoraan etupaneelista sisään. Tämän jälkeen lukitus tapahtuu yhdellä painalluksella asemapaikkojen kyljessä sijaitsevista pikalukituspainikkeista. Koska pikalukitus sijaitsee vain aseman toisella puolella, pääsee lukittu asema liikkumaan paikallaan muutamia millejä. Tästä johtuen joillain asemilla saattaa esiintyä resonointia. Tarvittaessa kiinnityksen apuna voidaan kuitenkin käyttää myös ruuveja.

Kun kokoonpano on asennettuna koteloon, taustapuolella riittää johtoja järjesteltäväksi. Onneksi tilaa löytyy sivupaneelin takaa riittämiin. Kuvassa johdot on vedetty hyvin suurpiirteisesti. Huomion arvoista Cosmos II:n tapauksessa on, että johtoja ei ole hyvä kerätä kotelon alaosaan, jossa kiintolevypaikkojen jäähdytysilmankierto tapahtuu kotelon poikittaissuunnassa kylkipaneelin aukkojen läpi. Kotelon mukana toimitettavaa emolevyn lisävirtakaapelin jatkopalaa tarvittiin esimerkkikokoonpanon tapauksessa, sillä virtalähteen oma kaapeli ei aivan ylettynyt perille asti. Tuuletinjohtojen järjestelyyn on hyvä käyttää hieman aikaa, jotta ne kulkevat mahdollisimman siististi ja tuulettimien säätö toimii varmasti oikein.

Kuten kuvasta näkyy, Cosmos II:n sisälle jää huimasti vapaata tilaa, vaikka täysikokoinen ATX-emolevy komponentteineen on asennettuna koteloon. Väljien sisätilojen ansiosta kokoonpanon asennus onnistuu tarvittaessa ripeästi. Pientä miinusta ansaitsevat sormiruuvit, jotka ensimmäisellä käyttökerralla tarvitsevat auetakseen ruuvimeisseliä. Eniten aikaa asennuksessa kuluu johtojen järjestelyyn ja siististi vetämiseen ihan siitä syystä, että johtoja löytyy niin runsaasti. Tilojen ja läpivientien puolesta Cosmos II on johtojen järjestelyyn ihanteellinen.

Lämpötilamittaukset

Aiempien ATX-kotelovertailujen tapaan koteloiden jäähdytystehon testaamiseksi asensimme niihin testikokoonpanon, joka koostui Intel Core i7 920 -suorittimesta, Asuksen P6T Deluxe -emolevystä, kolmesta Qimondan yhden gigatavun DDR3-muistikammasta, kookkaasta Noctua NH-D14 -prosessoricoolerista, NVIDIA GeForce 285 GTX -näytönohjaimesta, Western Digitalin SATA-kiintolevystä sekä Corsairin HX620W-virtalähteestä. Suoritin ylikellotettiin toimimaan 3,6 GHz (20×180 MHz) kellotaajuudella ja 1,3 voltin käyttöjännitteellä.

Verrokkikoteloksi valitsimme tälläkin kertaa Cooler Masterin HAF X -täystornikotelon. Cooler Master HAF X on toiminut jo pidempään Muropaketin yleisenä testikotelona ja se on toiminut verrokkina myös monessa aiemmassa kotelovertailussa. Kyseessä on tilava ja hyvin jäähdytetty kotelo, jonka hinta liikkuu suomessa noin 180 euron tuntumassa. HAF X:ää voi pitää valmistajan sisäisenä edullisempana vaihtoehtona Cosmos II:lle. Mittauksissa HAF X:n kaikki tuulettimet olivat tällä kertaa käytössä. Lisäksi toiseksi vertailukohdaksi otimme Fractal Design Define XL -täystornikotelon, jota testattiin Muropaketissa viime kesänä. Useilla mielenkiintoisilla ominaisuuksilla ladatun Define XL:n hinta liikkuu nykypäivänä noin 130 eurossa.

Prosessorin, näytönohjaimien ja kiintolevyn lämpötiloja seurattiin ohjelmallisesti HWmonitor-ohjelman avulla. Lisäksi virransyötön jäähdytyssiilin sekä virtalähteen ulostuloilman lämpötilaa mitattiin ulkoisen lämpömittarin avulla. Kuvaajaan suorittimen lämpötilaksi on merkitty neljän ytimen keskiarvo. Kokoonpanoa rasitettiin samanaikaisesti sekä Prime 95- että FurMark 1.9.1 -testiohjelmien avulla. Testiympäristön lämpötila liikkui 22 asteen tuntumassa. Tulokset kirjattiin tarjolla olleiden tuulettimien nopeusvaihtoehtojen mukaisesti. Tästä syystä kuvaajassa käytetään merkintöjä ”L”, ”M” ja ”H”, jotka tarkoittavat siis tuulettimien nopeusasetuksia ”Low”, ”Medium” ja ”High”.

Lämpötilamittauksissa huomioitiin jälleen tällä kertaa vain rasituslämpötilat, sillä tällöin kotelon ilmankierrolla on hallittavaan suurin lämpökuorma. Suurimmalla lämpökuormalla jäähdytyksen todelliset kyvyt ja mahdolliset rajat tulevat parhaiten esiin.

Prosessorin rasituslämpötiloissa Cosmos II:n arvot nousevat melko lineaarisesti tuuletinasetusten välillä. Maksimikierroksilla lämpötila pysyy 85 asteessa, kun minimikierroksilla on tyydyttävä 90,5 asteeseen. HAF X pistää melko selvästi 4,5 astetta paremmaksi, kiitos avoimemman rakenteen sekä suurempien tuulettimien. Define XL:tä mitattiin hyvin samansuuntaisia tuloksia Cosmos II:n kanssa. Grafiikkapiirin kohdalla tulokset noudattavat vastaavaa asettelua prosessorin kanssa. HAF X nappaa matalimmat tulokset, kiitos kookkaan kylkituulettimensa, ja perässä tulevat Cosmos II ja Define XL ensimmäisen ollessa hitusen parempi.

Kiintolevyn lämpötiloissa vaihteluväli koteloiden kesken on viitisen astetta. Cosmos II:ssa kiintolevy oli asennettuna ylempään levykehikkoon ja siltä mitattiin matalin 29 asteen lämpötila yhdessä HAF X:n kanssa. Hitaammilla tuulettimien pyörimisnopeuksilla kiintolevyn lämpö nousi Cosmos II:ssa 2-3 astetta. Piirisarjan lämpötilassa Cosmos II jäi pitämään kolmikon perää muutaman asteen erolla. Suoranaista syytä tähän ei keksitty. HAF X hyötyy myös tällä osa-alueella 200 mm kylkituulettimestaan. Virtalähteen poistoilman lämpötilassa näkyi yllättävän selvästi Cosmos II:ssa osittain peitossa ollut tuulettimen ilmanottoaukko. Virtalähteen jäähdytysilma joutui ilmeisesti kiertämään keskitetymmin lämpimiä komponentteja sisältäneen virtalähteen takaosan kautta, joka heijastui poistoilman lämpötilan nousuna.

Yhteenvetona ehkäpä hieman yllättäen Cosmos II ei tarjoa vakituulettimillaan erityisen mullistavaa jäähdytystehoa, mutta painii melko tasaisesti muiden suuren kokoluokan koteloiden kanssa. Tuuletinpaikkoja Cosmos II:sta ainakin löytyy riittämiin, joten jäähdytystehon parantaminen tarpeen vaatiessa ei pitäisi olla mikään ongelma. Esimerkiksi 120 mm kattotuulettimen vaihtaminen suurempaan saattaisi jo laskea lämpöjä parilla asteella, joten onkin hieman erikoista, että Cooler Master on päätynyt käyttämään katossa niin pientä tuuletinta.

Melumittaukset

Tuttuun tapaan kotelon jäähdytysratkaisun meluntuottoa mitattiin Velleman DVM805 -desibelimittarilla kolmesta eri suunnasta: kotelon edestä, vasemmalta sivulta sekä takaa. Desibelimittari asennettiin kiinni kamerajalkaan ja sijoitettiin niin, että mittapää osoitti koteloa kohti noin 50 cm etäisyydellä ja 70 cm korkeudella 20 astetta vaakatasosta alaspäin suunnattuna.

Mittaukset suoritettiin öisessä hiljaisessa huoneistossa, jolloin taustameluksi mitattiin 34 desibeliä. Mittaustulokset on pyöristetty lähimpään puoleen desibeliin. Tuulettimille virtaa antamassa käytettiin Thermaltaken hiljaista 140 mm tuulettimella varustettua Toughpower Grand -virtalähdettä, joka oli asetettu ATX-liittimeen kytketyllä diagnostiikkayksiköllä toimimaan itsenäisesti ilman tietokonekokoonpanoa. Myös pelkän virtalähteen melutaso mitattiin, jotta saataisiin käsitys sen vaikutuksesta kokonaistuloksiin.

Cooler Master Cosmos II on siis varustettu kolmiasentoisella tuuletinsäätimellä, jolla on mahdollista säätää kotelon kaikkia tuulettimia. Melutasot mitattiinkin kaikilla kolmella pyörimisnopeudella. Minimiasennossa tuulettimet pyörivät silmin nähden hitaasti ja korviin kantautuu lähinnä tasainen vaimea ilmavirran humina. Kotelon takapuolelta oli kuitenkin erotettavissa vaimea nakuttava äänilähde, joka paikantui takapaneelin poistotuulettimeen. Minimiasennossa Cosmos II on tuulettimien määrä huomioiden hiljainen kotelo.

Tuuletinsäätimen keskiasennossa tuulettimien pyörimisnopeus nousee yllättävän vähän, eikä muutos melutasossakaan ole merkittävä. Kotelosta kantautuu edelleen lähinnä vain vaimea tasainen ilmavirran humina ja suhina. Testikappaleen takatuulettimen rahina ja nakutus voimistui hieman kierrosnopeuden nousun myötä.

Maksiminopeudella tuulettimien pyörimisnopeus nousee selvästi ja sitä myötä myös melutaso. Testikappaleen takatuulettimen rahina muuttui vaimeaksi sirinäksi, joka oli havaittavissa vain lähempää kuunnellessa. Yleisesti ottaen kotelojäähdytyksen melua kuvailee parhaiten tasainen keskivoimakas humina sekä tuulettimien ilmaa repivä ääni.

Yhteenvetona Cosmos II:n vakiojäähdytys ei ole millään asetuksella häiritsevän kovaääninen. Minimikierroksilla kotelon jäähdytys on tuulettimien määrä huomioiden yllättävänkin hiljainen. Pienoinen pettymys on minimi- ja keskinopeuden yllättävän pieni ero. Kotelon tuulettimista 120 milliset toimivat korvakuulolta hiljaisimmin ja esimerkiksi alakerran kiintolevyjen tuulettimet eivät pidä minimikierroksilla juuri mitään ääntä. Vakiotuulettimilla ei saa aikaiseksi todellista tehotuuletusta, sillä niiden kierrosluvut ovat maksimijännitteellä melko maltillisella tasolla.

 

Sisältö

  1. Cooler Master Cosmos II Ultra Tower
  2. Pakkaus ja oheistarvikkeet, kotelo ulkopuolelta
  3. Kotelon sisätilat
  4. Kokoonpanon asennus, lämpötilamittaukset, melumittaukset
  5. Loppuyhteenveto