Kokoonpanon asentaminen koteloon, käyttöönotto ja käyttökokemukset, lämpötilamittaukset
Kokoonpanon asentaminen koteloon
Kokoonpanon asentaminen HTPC-koteloon on monesti tavallista hankalampi ja ennalta-arvaamattomampi operaatio, sillä tavallisten pöytäkoneosien mahduttamiseksi normaalia pienempään tilaan kotelovalmistajat ovat toteuttaneet toistaan erikoisempia ratkaisuja. Cooltekin 3000 HTPC:n kohdalla ei tosin odotettu ilmenevän suurempia ongelmia, koska kotelo on kooltaan HTPC-koteloiden yläpäästä. Testimielessä koteloon rakennettiin seuraavista osista koostunut täysikokoinen ATX-kokoonpano:
- DFI Lanparty UT NF590 SLI-M2R/G -emolevy
- AMD Athlon X2 3800+ 2,0 GHz -suoritin + vakiocooleri
- 2 x 1 Gt G.Skill PC2-6400 -muistit
- ATI Radeon X1900 XTX -näytönohjain
- Maxtor Diamondmax DX740 40 Gt 7200 RPM P-ATA -kiintolevy
- LG 52x32x52 CD-RW
- Corsair HX620W -virtalähde
Ennen osien kiinnittämistä koteloon on optisen aseman kanssa harrastettava pieniä esivalmisteluja. Aseman kelkan päästä löytyvä paneeli napsautetaan irti ja tilalle liimataan kotelon mukana toimitettava alumiininen versio. Alumiinipaneeli kiinnitetään kaksipuoleisen teipin avulla ja se jää tarkoituksella hieman ulommaksi kuin loput aseman etupaneelista. Tämä siksi, koska asema jää hieman syvemmälle kotelon sisään, mutta asemaluukun pään on silti oltava kotelon etupaneelin tasolla.
Komponentit asennettuina kokonaisuus näyttää suunnilleen yllä olevan kuvan mukaiselta. Virtalähde sopii ongelmitta omalle paikalleen ja 120 mm:n tuulettimella varustettuna auttaa samalla tehokkaasti suorittimen alueen jäähdytyksessä. Optinen asema asettuu muutamia senttejä emolevyn päälle, joten jos suoritinpaikka sijaitsee aivan emolevyn oikealla reunalla, voi yhteensopivuusongelmia ilmetä. Korkeutensa puolesta Cooltek 3000 HTPC:n sisään mahtuu noin 12 cm korkea cooleri, mutta esimerkkikokoonpanossa korkea cooleri olisi todennäköisesti ottanut kiinni CD-asemaan. LG:n CD-polttavan kanssa esiintyi ongelmia kotelon etupaneeliin integroidun avauspainikkeen kanssa: painiketta ei yksinkertaisesti saatu osumaan aseman avauspainikkeeseen ja asemaa ei näin ollen saatu avattua muutoin kuin ohjelmallisesti. Asennusvaiheessa emolevy kannattaa asentaa kotelon pohjalle ehdottomasti ensimmäisenä, sillä sen sijoittelu kotelon poikki kulkevan näyttökaapelin alle ei onnistu, jos esimerkiksi kiintolevyt ovat jo kiinnitettyinä kehikkoonsa. Takapaneelin etäisyys kiintolevykehikosta on tasan 27 senttimetriä, joten kahteen keskimmäiseen paikkaan ei voi olla kiinnitettynä kiintolevyä, jos käytössä on suurikokoinen huippunäytönohjain. Testikokoonpanossa käytetyllä ATI Radeon X1900 XTX -näytönohjaimella on pituutta 23,5 cm, kun taasen markkinoiden pisimmän ohjaimen titteliä pitävät 26,5 cm pituiset GeForce 8800 Ultra ja -GTX.
Käyttöönotto ja käyttökokemukset
Komponenttien asentamisen jälkeen virtakaapeli kytkettiin pistorasiaan, ja kone käynnistyi suoraan Windowsiin asti. Näytön oletusresoluutio 800 x 480 ei löytynyt valmiina vaihtoehtona näyttöasetuksista, joten turvauduimme laajentamaan valikoimaa Powerstripin avulla. Tämän jälkeen oletuskuvatarkkuus saatiin sopimaan näyttöön mukisematta. Seuraavaksi oli vuorossa kosketusominaisuuden ajureiden asennus, joka aiheuttikin alkuun pientä pään raapimista. Hetken pähkäilyn jälkeen ongelmaan löytyi looginen ratkaisu – kosketusominaisuutta ei saanut kytkeä USB:hen ennen ajureiden asentamista. Kotelon mukana ei toimiteta ajureita Windows Vistalle tai Linuxille, mutta Cooltekin sivuilta luvataan löytyvän ajurit myös näille käyttöjärjestelmille – jostain syystä latauslinkit eivät kuitenkaan suostuneet toimimaan. Kun näytön kosketusominaisuus on saatu toimimaan, on vuorossa näytön kalibrointi ajureiden ohessa asentuvan ohjelmiston avulla. Kalibroinnin voi suorittaa joko pikaisesti neljän pisteen avulla, tai hieman perusteellisemmin 25 pisteen avulla. Käytännössä kalibrointi tarkoittaa näytön tökkimistä ohjelman määrittelemistä pisteistä.
Oikeanpuolimmaisesta näytön alle sijoitetusta pikkunäppäimestä aukeaa näytön asetusvalikko, jonka kautta pääsee vaikuttamaan kaikkiin samoihin seikkoihin kuin normaalikokoistenkin näyttöjen kuvaruutuvalikosta. Pientä huvittuneisuutta herätti valikon selausnäppäinten nuolet, jotka osoittivat juuri päinvastaiseen suuntaan, kuin miten osoitin liikkui ruudulla.
Ensimmäisen käynnistyksen jälkeen näytön värit olivat hieman haaleat ja elottomat, mutta pienellä säädöllä kuva saatiin huomattavasti edustavammaksi. Näytön katselukulmat eivät olleet erityisen laajat – esimerkiksi tässä tapauksessa tärkeimpään suuntaan, eli yläviistoon, kuva tummeni hieman turhan nopeasti. Tämä on hieman harmi, sillä monet sijoittavat kotelon sen verran alas, ettei näyttöä pääse tiirailemaan aivan kohtisuoraan.
Näytön pieni oletusresoluutio (800×480) heikentää olennaisesti käyttötehokkuutta, sillä esimerkiksi monille webbisivuille kyseinen kuvantarkkuus on turhan ahdas. Vaihtoehtona esimerkiksi väärän kuvasuhteen skaalattu 1024×768 -tarkkuus osoittautui vielä kohtalaisen käytettäväksi, mutta monet tekstit käyvät tällöin jo valitettavan pieneksi. Jo oletusresoluutiolla suurisormisella on ongelmia osua tarkasti pienempiin painikkeisiin, kuten sulkea ja pienentää ikkunoita. 1600×1200 maksimiresoluutiolla näytön kuva on puolestaan täysin käyttökelvoton – tekstistä ja pienistä kohteista ei ole mitään toivoa saada selvää.
Cooltek 3000 HTPC:n 7 tuumaisella laajakuvanäytöllä harrastettiin onnistuneesti kaikkea mitä normaalikokoisellakin näytöllä: pelattiin, katsottiin elokuvaa, surffattiin netissä ja operoitiin musiikkisoitinta. Tosiasia kuitenkin on, että tuskin kukaan istuu lattialla muutaman kymmenen sentin päästä kotiteatterilaitteistostaan muutamaa minuuttia pidempään – suurempi näyttölaite on tätä tarkoitusta varten. Parhaimmillaan kotelon pikkunäyttö onkin HTPC:n kakkosnäyttönä, mieluiten helppokäyttöisellä käyttöliittymällä, kuten Windows Media Center Edition, tai sitä vastaavilla ohjelmilla, kuten MediaPortal tai Xlobby, varustettuna. Tällä tavoin tärkeimpien toimintojen operointia saadaan yksinkertaistettua riittävästi ja pienen kosketusnäytön käyttö helpottuu huomattavasti. Esimerkiksi koneen käyttöä musiikkisoittimena näyttö näppäröittää mukavasti, kun kookasta televisiota tai videotykkiä ei tarvitse käynnistää pelkän taustamusiikin kuuntelun takia. Hieman harmillista on, ettei Cooltek toimita kotelon mukana omaa kosketusnäytölle räätälöityä käyttöliittymäohjelmaa.
Ennen kotelon käyttöönottoa saimme pienen varoituksen sanan esituotantomallin äänekkäämmistä tuulettimista, joten ennakko-odotukset äänentason suhteen eivät olleet kovinkaan korkealla. Yllätys oli kuitenkin lievästi positiivinen, kun kotelotuulettimien ääni osoittautuikin hyvin siedettäväksi puhinaksi, joka peittyi hiemankin rasitettaessa näytönohjaimen coolerin tuottaman melun alle. Jos kaupasta saatavien koteloyksilöiden mukana tulee vielä selvästi hiljaisemmat tuulettimet, pysyy hiljaisista komponenteista rakennetun kokoonpanon äänentaso hyvinkin miellyttävänä.
Lämpötilamittaukset
Joidenkin HTPC-koteloiden, varsinkin kooltaan pienempien sellaisten, vitsauksena on vajaavainen jäähdytys ja tätä kautta sisään asennettu kokoonpano saattaa ylikuumentua helposti. Tästä syystä kotiteatterikoneisiin pyritäänkin asentamaan mahdollisimman vähän virtaa kuluttavia komponentteja, joka saattaa muodostua hankalaksi yhtälöksi erityisesti näytönohjaimen suhteen. Cooltek 3000 HTPC on kuitenkin lajinsa edustajaksi melko tilava ja uskalsimmekin testata sen jäähdytyspotentiaalia asentamalla kokoonpanoon yli sadan watin lämpökuorman tuottavan Radeon X1900 XTX -näytönohjaimen.
Lämpötila-arvoista kiintolevy, suoritin ja näytönohjain mitattiin ohjelmallisesti Everest Home Editionin avulla. Järjestelmä 1 ja -2 mitattiin ulkoisella lämpömittarilla niin, että ykkösanturi sijaitsi näytönohjaimen ja kyljen väliin muodostuvassa ”kammiossa” ja kakkosanturi puolestaan näytönohjaimen ja virtalähteen väliin jäävässä tilassa. Kokoonpanoa rasitettiin ensin CPUburnin ja 3DMark05:n avulla niin kauan, kunnes lämpötilat vakiintuivat. Tämän jälkeen koneen annettiin jäähtyä levossa Windowsin työpöydällä parisen tuntia, jonka jälkeen mitattiin lepolämpötilat. Testiympäristön lämpötilaksi mitattiin noin 23 astetta.
Kuten ulkoisen lämpömittarin antamista arvoista voi nähdä, pysyi kotelon sisälämpötila testien aikana 35 ja 40 asteen välillä. Näytönohjaimen coolerin läheisyydessä oli lämpimämpää kuin prosessorin ympärillä. Yleisestikin varsin lämpöisenä käyvä Maxtorin kiintolevy lämpeni levyn sisäisen anturin mukaan 51 asteeseen ja viileni levossa vain parilla asteella. Lukema on korkeahko, mitä ei sinänsä voi pitää ihmeenä, sillä kiintolevypaikkojen ympäristössä ilma ei juurikaan liiku. Grafiikkapiirin 97 asteen lämpötila kuulostaa hurjalta, mutta hyvinkin tuuletetussa kotelossa X1900 XTX:n R580-piiri lämpenee yli yhdeksänkymmenen asteen. Lepolämpötila oli puolestaan noin kymmenisen astetta hyvin jäähdytetyllä ATX-tornikotelolla saavutettavia tuloksia korkeammalla. Prosessorin lämpötila pysytteli mittausohjelman mukaan levossa 30 asteessa, jonka voi todeta anturin kalibrointivirheeksi, kun sitä verrataan ulkoisella mittarilla mitattuun 35 asteen kotelon sisäilman lämpötilaan. Rasituksessa suoritin lämpeni lepoon nähden 16 astetta.
