Creative X-Fi Xtreme Music & X-Fi Fatal1ty FPS

30.10.2005 00:00 |

Äänikorttivalinnan merkitys modernissa kotitietokoneessa on hämärtynyt monelle kuluttajalle. Lähes jokainen markkinoilta löytyvä emolevy ja kokoonpano sisältää integroidun äänikortin riittävillä tai näennäisesti jopa yltäkylläisillä ominaisuuksilla. Tilanne on johtanut pitkälti siihen, että integroituun ääniratkaisuun ollaan tyytyväisiä sen enempää miettimättä. Vielä joitakin vuosia sitten äänikortin valinta oli yhtä kriittinen kysymys kuin näytönohjaimen valinta nykypäivänä. Osalle ihmisistä 20 framen ero suosikkipelin ruudunpäivitysnopeudessa on merkittävä asia näytönohjainta ostettaessa, mutta äänenlaadullinen ero äänikortin synnyttämänä jää kokonaan vaille huomiota. Äänenlaadun lisäksi oikealla äänikortin valinnalla pystytään myös merkittävästi vaikuttamaan kokoonpanon suorituskykyyn erityisesti peleissä.

Erillisen äänikortin ostaminen on usein pitkäkestoisempi hankinta, kuin esimerkiksi näytönohjaimen. Harvalla on kuitenkaan tietotaitoa ja ymmärrystä sen enempää omista tarpeista kuin äänikorttien tarjoamista ominaisuuksistakaan. Erilliset äänikortit ovatkin jääneet lähinnä vaativien pelaajien ja musiikkia kotikoneellaan nauhoittavien sekä tuottavien kuluttajien omaksi pieneksi jutuksi. Tällä kertaa Muropaketin testipenkkissä on Creativen uudet X-Fi Fatal1ty FPS- ja Xtreme Music -äänikortit ja kortteihin tutustumisen lisäksi artikkelissa yritetään ottaa selvää, miksi ja milloin erillisen äänikortin hankinta on tarpeen.

X-Fi-äänikortit

Creativen edellinen ääniprosessoriarkkitehtuuri julkaistiin yhdessä SoundBlaster Live!:n kanssa liki seitsemän vuotta sitten. Aikoinaan erittäin edistyksellinen ääniprosessori 10k1 onnistui kantamaan Creativen valmistamia, kuluttajille suunnattuja äänikortteja ja EMU:n ammattikäyttöön tarkoitettuja äänikortteja aina näihin päiviin asti. Creativen Audigy-äänikorttisarja on pitänyt äänikorttien epävirallista valtikkaa hallussaan aina julkaisemisestaan lähtien, vaikka itse kortin ominaisuuksista vastannut 10k2-ääniprosessori on vain 10k1-ääniprosessorin aavistuksen kehitetty uusintapainos. Audigy-äänikorttien etumatka on kuitenkin kutistunut jatkuvasti muiden valmistajien työstäessä kilpailevia ja entistä parempia tuotteita markkinoille.

Creative aloitti X-Fi-ääniprosessorin kehittämisen ensimmäisen Audigyn julkaisun jälkeen. X-Fi:n suunnittelussa on pyritty paikkaamaan edellisen sukupolven ongelmakohtia ja tuomaan markkinoille kilpailukykyinen ja edistyksellinen tuote. Creative mainostaa X-Fi:n suunnitteluun käytetyn 50 miestyövuotta ja tuloksena olevan muun muassa innovatiivinen ja pitkälle tulevaisuuteen riittävä edistysaskel ääniprosessoreissa. Suurille mainospuheille vaikuttaisi olevan tällä kertaa myös vastinetta, sillä teknisten tietojen valossa tarkasteltuna liki kaikki edellisen sukupolven ongelmat on korjattu.

Yksi suurimmista Audigyjä ja Livejä vaivanneista ongelmista ovat olleet alusta asti näytetaajuuden kääntämisongelmat, jotka ovat laskeneet äänenlaatua korvinkuultavasti. Audigy-sarjan äänikortit ovat kääntäneet esimerkiksi CD:ltä tulevan 44 kilohertsin näytetaajuudella olevan äänen 48 kilohertsiin ja samalla esitelleen ääneen epätoivottuja virheitä. Tästä syystä esimerkiksi VIAn Envy24-ääniprosessorit ovat saavuttaneet suosiota musiikin kuuntelussa tässä suhteessa paremmilla ominaisuuksillaan.

Creative julkaisi neljä X-Fi-ääniprosessoriin pohjautuvaa äänikorttia elokuun alussa. Sound Blaster X-Fi Pro Elite-, Sound Blaster X-Fi Fatal1ty FPS-, Sound Blaster X-Fi Platinum- ja Sound Blaster X-Fi Xtreme Music -nimiä kantavat uutuudet tähtäävät kukin eri käyttäjien tarpeisiin. Musiikin tekijöille suunnattu huippumalli Elite Pro sisältää ammattitasoiset DAC-muuntimet, ulkoisen säätöpaneelin, 64 megatavua sisäistä muistia ja etuvahvistimet mikrofonille ja sähkökitaralle. Elite Pro -mallin suositushinta on 399 dollaria.

Fatal1ty FPS -malli on nimensä mukaisesti suunnattu pelaajille ja sisältää Elite Pro -mallin tapaan 64 megatavua sisäistä muistia, aavistuksen karsitun säätöpaneelin kaukosäätimellä ja Elite Pro -mallia huonompitasoiset DAC-muuntimet. Creative on asettanut Fatal1ty FPS -mallin suositushinnaksi 279 dollaria.

Platinum-malli eroaa Fatal1ty-mallista vain sisäisen muistinsa puolesta, joka on kaksi megatavua 64 megatavun sijaan. Muutos vaikuttaa ratkaisevasti suositushintaan, joka on vain 199 dollaria.

Halvin ja Muropaketin testipenkistä löytyvä Xtreme Music -malli ei sisällä 5,25″-paikkaan asennettavaa säätöpaneelia ja kaukosäädintä. Suositushinnaksi Creative on ilmoittanut Xtreme Music -mallille vain 129 dollaria.

Music Xtreme on malleista ehkäpä mielenkiintoisin yleiskäyttöön, sillä edullinen hinta ja hyvät ominaisuudet houkuttavat varmasti monia. Muropaketin testipenkissä ja kuvaamossa piipahti myös Fatal1ty-malli, joten artikkelissa päästään myös arvioimaan oikeuttavatko suurempi sisäinen muisti, säätöpaneeli ja kaukosäädin liki kaksinkertaiseen hintaan.

 

Testiin saapunut X-Fi Xtreme Music toimitettiin myyntipakkauksessa, jonka sisällöksi paljastui itse äänikortti, pari ohjelappusta, tarra ja ajuri-CD. Suomesta mallin saa halvimmillaan reilun 110 euron sijoituksella. Ohjehintoihin verrattuna Suomen hintataso on muutenkin selvästi alempana, sillä esimerkiksi etupaneelin sisältävän Platinum-mallin hinta on halvimmillaan vain 170 euroa ja Fatal1ty-mallin 210 euroa.

Ulkonäkönsä puolesta Xtreme Music on varsin houkuttelevan näköinen laitos, vaikka äänenlaatuun ja ominaisuuksiin sillä on varsin vähän vaikutusta. Huomioitavaa on kylläkin se, että koko X-Fi-sarja perustuu samaan piirilevyyn ja liittimet ovat identtiset.

Xtreme Musicin piirilevyä ei ole häiriöiden poistamiseksi koteloitu mitenkään erityisemmin, eikä äänikortilta löydy erikoisominaisuuksia, kuten FireWire-liitäntää.

Takareunan 40-pinninen liitin tulee tarpeeseen 5.25″-paikkaan asennettavaa etupaneelia varten. Xtreme Musicin mukana etupaneelia ei toimiteta, mutta Creativen mukaan paneeli on mahdollista hankkia myös erikseen. Paneeli sisältää joukon tarpeellisia liittimiä täydentämään Xtreme Musicin takapaneelin varsin vaatimatonta liittimistöä. Usein koneeseensa kuulokkeita tai mikrofonia kytkevälle etupaneeli on erittäin näppärä laite, minkä vuoksi rahat kannattaa sijoittaa Platinum- tai Fatal1ty-malliin.

Xtreme Music -mallin takapaneelin liitinrivistö on vastaavanlainen kuin muissakin X-Fi-malleissa. Reunimmainen liitin toimii yhdistettynä mikrofoni-, analoginen sisääntulo- ja Digital I/O -liittimenä. Erikseen myytävän I/O-sovittimen avulla paikkaan on mahdollista kytkeä myös digitaalinen äänen sisääntulo. Myös optista lähtöä varten joudutaan hankkimaan 3,5 mm TOS-adapteri. Adaptereita ei toimiteta kortin mukana. Kolme jäljelle jäävää analogista äänen ulostuloa tarjoavat liitäntämahdollisuudet 5.1-kokoonpanolle. Reunan leveä 26-pinninen liitin kytketään Elite Pro -mallissa mukana tulevaan konsoliin, joka on mahdollista ostaa myös erikseen. Äänen sisääntulolle löytyy liitin myös piirilevyn reunasta.

Xtreme Music- ja Platinum-malleista löytyy kaksi megatavua sisäistä muistia, joka on varattu kokonaan ääniprosessorin tarpeisiin.

Fatal1ty FPS- ja Elite Pro -mallien muistipiiri on juotettu eri paikkaan, kuin halvempien mallien kahden megatavun muistipiiri. Syykin on selvä, sillä Micronin valmistamasta muistipiiristä löytyy muistia peräti 64 megatavua ja pinnien lukumäärä poikkeaa Samsungin kapasiteetiltaan pienemmästä piiristä.

CA20K1-ääniprosessori on valmistettu 130 nanometrin tekniikalla ja toimii 400 megahertsin kellotaajuudella. Neljä aliprosessoria kykenee kukin käsittelemään kahta datavirtaa yhtäaikaisesti. Tavallisia sisään- ja ulostuloja prosessori kykenee käsittelemään kahdeksan kappaletta ja CDIF-koodatulla (Creative/Cambridge Digital Inter-Face) digitaalisella signaalilla peräti 32 kappaletta. Sisäisesti käsiteltäviä äänikanavia voi olla 4096 kappaletta. 51,1 miljoonaa transistoria pystyy toimittamaan yhteen- ja kertolaskuja 10340 miljoonaa kappaletta sekunnissa. Kohtuullisesta kellotaajuudestaan huolimatta CA20K1-piiri kuumenee normaalissa käytössä melkoisesti.

Audigy 2:sta tuttu Cirrus Logicin kahdeksankanavainen CS4382 DAC on vastuussa Xtreme Musicin analogisista ulostuloista. Vuonna 2001 esitelty piiri kykenee parhaimmillaan 114 desibelin dynamiikkaan ja 0,0009 % harmoniseen säröön. Aikansa huippupiiri kykenee niin ikään 24-bitin resoluutioon ja 192 kilohertsin näytetaajuuteen. Elite Pro -mallissa käytetty laadukkaampi CS4398-piiri kykenee 24-bittisessä tilassa parempaan suorituskykyyn kuin CS4382, mutta 16-bittisessä tilassa dynamiikka ja harmoninen särö ovat kuitenkin täsmälleen yhtä hyviä. Normaalissa työpöytäkäytössä Elite Pron analogisia ulostuloja voisi jopa moittia ylilyödyiksi.

Kuvasta voi paikantaa myös JRC4556A-operaatiovahvistimen, joka ajaa kuulokkeita tarpeen vaatiessa. JRC4556-piiriä käytetään useissa äänikorteissa ja jopa Gradon referenssitasoisessa RA-1-kuulokevahvistimessa. Piirin teho loppuu kuitenkin kesken yli 150 ohmin kuormalla, joten esimerkiksi Sennheiserin raskaamman sarjan kuulokkeet eivät toimi parhaalla mahdollisella tavalla suoraan X-Fi-äänikorttien ulostuloista. Todelliset tee-se-itse-miehet vaihtavat toki tilalle pinniyhteensopivan Burr Brownin OPA2134 -operaatiovahvistimen, joka huhupuheiden mukaan kykenee ajamaan 600 ohmin kuormaa ongelmitta sopivalla käyttöjännitteellä.

Wolfsonin 24-bittinen WM8775-piiri on puolestaan vastuussa analogisten sisäänmenojen kääntämisestä digitaaliseksi. Piirin dynamiikaksi on luvattu 102 A-painotettua desibeliä ja harmoniseksi säröksi -95 desibeliä. Näytteenottotaajuuden ylärajana on 96 kilohertsiä. 16-bittisellä äänimateriaalilla piirin suorituskyky hipoo nykytekniikan ylärajoja.

X-Fi Fatal1ty FPS:n lisävarusteet

5,25″-paikkaan liitettävä I/O-paneeli sisältää SPDIF-sisään- ja ulostulot koaksiaali- ja TOS-kaapeleille, analogisen sisääntulon RCA-liittimillä, MIDI-liitännät sisään- ja ulostuloilla, kuulokeliitännän 6,35 millimetrin liittimellä ja äänentason säätimellä sekä yhdistetyn linjasisääntulo ja mikrofoniliitännän 6,35 millimetrin naarasliittimellä ja tasonsäädöllä.

Kaikeksi harmiksi allekirjoittanut ei purkanut I/O-paneelia kokonaan lainassa olleesta kortista, joten kutkuttavan jännittävä kysymys etupaneelin kuulokevahvistimesta jää ratkaisematta (jos joku on avannut paneelin tai löytää informaatiota vahvistimen mallista, niin yhteydenotto on suotavaa [email protected]://muropaketti.com). On kuitenkin syytä olettaa Fatal1ty-kortin julkaisua seuranneen hypetyksen kuulokevahvistimen ennennäkemättömästä laadusta olevan huhupuhetta.

40-pinninen kaapeli vastaa normaalia IDE-kaapelia, mutta on tarkistepinnien kohdalta erilainen. Leveä kotelon halki viilettävä kaapeli ei ole kaunis näky.

X-Fi Fatal1ty FPS:n mukana toimitetaan myös kaukosäädin, jolla onnistuu muun muassa efektien säätäminen rullien avulla ja muut normaalit perustoiminnot.

X-Fi:n ääniprosessorin arkkitehtuuri on suunniteltu kokonaan uusiksi, eikä Creativen vanhemmista ääniprosessoreista tuttuja ongelmia ja ominaisuuksia ole jätetty kummittelemaan taustalle. Vanhoissa malleissa äänisignaalia käsitellään tiukasti järjestellyn liukuhihnan kautta, joka ei salli juuri muutoksia menetelmiin ja eri vaiheisiin.

Creative kutsuu uutta menetelmää Audio Ring-nimellä. Äänisignaali kiertää prosessorissa 4096 kanavaista liukuhihnaa pitkin, josta signaali voidaan ottaa prosessoitavaksi ja laittaa takaisin kiertoon missä vaiheessa prosessointia tahansa. Esimerkiksi äänisignaalin näytetaajuuden kääntämisestä vastaava SRC-yksikkö voi ensin kääntää näytetaajuuden ja kierrättää saman signaalin uudelleen läpi tehden siihen vaikkapa doppler-efektin. Uusi lähestymistapa on myös nopeampi kuin perinteinen malli, ja Audigyyn verrattuna X-Fi kykenee aloittamaan uuden äänen soittamisen kymmenen kertaa nopeammin.

Prosessointi käyttää paljon muistikaistaa, joten jokaisesta X-Fi-äänikortista löytyy sisäistä muistia vähintään kaksi megatavua. Tekniikka mahdollistaa X-Fi-ääniprosessorin hyödyntämisen PCI-väylän lisäksi USB-, FireWire- ja PCIe-väylissä. Valitettavasti Creative on kohdannut ongelmia PCIe-version kanssa ja toistaiseksi X-Fi-kortteja on saatavilla ainoastaan PCI-väylään sopivina malleina.

Ominaisuudet

X-Fi:n ominaisuudet ovat laajat ja monipuoliset tehokkaan ja mukautuvan ääniprosessorin ansiosta. Creative on jakanut X-Fi:n käyttötilat kolmeen eri luokkaan: Entertainment, Game ja Audio Creation.

Pelaajia varten X-Fi:n pelitila optimoi kortin prosessoritehon kulutuksen mahdollisimman pieneksi ja käyttää esimerkiksi efekti- ja bufferointi-yksiköitä EAX 5.0 -efektien tuottamiseen. Audio Creation -tilassa efekti- ja bufferointi-yksiköitä käytetään puolestaan MIDI-äänien syntetisoimiseen. 3D-äänipuolella X-Fi:n ominaisuudet ovat kattavat ja tuki muun muassa DirectSound- ja OpenAL-rajapinnoille on hyvä. Creative on mainostanut X-Fi:n pelaamisen mullistavia EAX Advanced HD 5.0-, 24-bit Crystalizer ja CMMS 3D -ominaisuuksia runsaasti, joten ne käsitellään tässä artikkelissa erikseen.

Viihdepuolella musiikin kuuntelijoita ja elokuvien katselijoita viihdytetään 24-bit Crystalizer -efektillä, joka mainostekstien mukaan muuttaa MP3-pakatun musiikin alkuperäistä CD-tasoista nauhoitusta paremmaksi. Hurjille väitteille etsitään vastaavuutta myöhemmin artikkelissa.

Äänitysstudioksi X-Fi:n kääntävä tila tarjoaa kotiäänittäjille mahdollisuuden nauhoittaa ja käsitellä nauhoitusta 24-bitin dynamiikalla 96 kilohertsin näytteenottotaajuudella. ASIO-tuki on erinomainen, sillä ääniprosessori kykenee hyödyntämään keskusmuistia ilman prosessoria ja näin sekä prosessoritehon kulutus että syntyvät viiveet on minimoitu (< 2 mS). Ääniprosessori on myös mahdollista ohittaa kokonaan.

Sample Rate Conversion (SRC)

Sound Blaster Live!:n ja sitä seuranneiden Audigy-sarjan äänikorttien suurimpana äänenlaadullisena ongelmana on yleisesti pidetty näytetaajuuden käännösmoottoria. Moderni äänikortti joutuu kääntämään eri näytetaajuuksilla nauhoitettua tai tehtyä materiaalia jatkuvasti, sillä toisin kuin analogisessa signaalissa, jossa näytteet vain yksinkertaisesti summataan yhteen, on digitaalisten signaalien sovittaminen toisiinsa tarkempaa työtä. Mikäli esimerkiksi 48 kilohertsin ja 96 kilohertsin äänisignaalit summataan kääntämättä toista toisen näytetaajuudelle, muuttuu toisen äänen nopeus. Lisäksi on huomioitava, että kaikkien nauhoitusten näytetaajuudet eivät nimellisestä arvostaan huolimatta ole välttämättä vastaavia laitteiston kellon epätarkkuudesta johtuen.

Äänisignaalin kääntämiseen toiselle näytetaajuudelle voi olla syynä siis eri äänilähteiden miksaaminen toisiinsa, standardoidun ulostulon vaatima näytetaajuuden saavuttaminen ja efektien lisääminen ääneen. X-Fi:tä edeltäneen sukupolven Live! ja Audigyt toimivat sisäisesti 48 kilohertsin näytetaajuudella, jolloin kaikki miksattava materiaali käännettiin 48 kilohertsiin. Oikein tehtynä äänisignaalin kääntäminen toiselle näytetaajuudelle on läpinäkyvä operaatio. Valitettavasti Creativen aiempi SRC-tekniikka (Sample Rate Conversion) ei kyennyt tähän ja jopa Creativen omat mittaukset ovat todistaneet 44 kilohertsin äänisignaalin 48 kilohertsiin kääntämisen vähentäneen signaalin dynamiikan alle 86 desibelin ja lisänneen signaaliin ylätaajuuksille jopa 0,1 prosentin harmonisen särön. On sanomattakin selvää, että huipputasoiseen analogiseen ja digitaaliseen äänen ulostuloon kykenevässä äänikortissa esimerkiksi kaikkien CD-nauhoitusten pilaaminen signaaliprosessoinnissa on vähintäänkin epäilyttävää toimintaa.

Creative on X-Fi:n SRC-tekniikan osalta parantanut lähestymistapaansa merkittävästi. Käännöksessä on mahdollista tapahtua kahdenlaisia virheitä, joista lineaariset virheet korostavat signaalin epätasaisuuksia ja epälineaariset lisäävät säröä ja taustakohinaa. Näytetaajuuden käännösalgoritmi laskee alkuperäisen signaalin näytteiden väliin uusia näytteitä. Yksinkertaisimmillaan uusi näyte on kahden viereisen alkuperäisen näytteen keskiarvo, joskin kuvatun kaltainen menetelmä on äänenlaadun kannalta huono ratkaisu. 64 näytteestä laskettu uusi näyte vaatii noin 30 miljoonaa laskutoimitusta sekunnissa ja korkeatasoisena pidetään yleisesti noin sadasta näytteestä laskettua uutta näytettä. X-Fi:n SRC-tekniikka kykenee Creativen mukaan parempaan tulokseen, kuin tyypillinen 100 näytteestä uuden näytteen laskeva perinteinen ratkaisu.

Creativen SRC-moottori kääntää 44 kilohertsin signaalin 48 kilohertsiin ensimmäisessä vaiheessa kaksinkertaistamalla alkuperäisen signaalin näytteenottotaajuuden. Toisessa vaiheessa algoritmi laskee uusia näytteitä näytetaajuudelle, joka on nelinkertainen lopulliseen näytetaajuuteen verrattuna. Kolmannessa ja viimeisessä vaiheessa näytetaajuus vähennetään haluttuun lopputulokseen. Menetelmä on äänenlaadullisesti valovuosia edellisen sukupolven ratkaisua edellä, mutta ratkaisulla on hintansa. X-Fi:n SRC-moottori kykenee kääntämään yhtäaikaisesti 256 äänisignaalia ja koko ääniprosessorin tehosta tähän kuluu parhaimmillaan kolme neljäsosaa. Prosessoritehon kulutus on 300-kertainen Audigyyn verrattuna ja vastaa muutaman vuoden vanhan mikroprosessorin koko tehoa.

Näytetaajuuden käännös 44 kilohertsistä 48 kilohertsiin tuottaa lopputulokseksi signaalin, jonka särötaso on alle -136 desibeliä. Käännösmoottorin signaaliin tuottamaa säröä on liki mahdotonta mitata analogisista ulostuloista, sillä jo DAC tuottaa käännösmoottorin särön alleen peittävän määrän säröä.

Todellisille puristeille X-Fi tarjoaa myös mahdollisuuden ääniprosessorin ohittamiseen, jolloin toistettavia ja nauhoitettavia ääniä ei prosessoida lainkaan.

24-bit Crystalizer on ollut yksi X-Fi:n markkinoinnin kantavista voimista ja saanut koko tuotteen näyttämään omituiselta ja epätodelliselta äänikorteista ja äänenlaadusta jotain tietävien parissa. Väitteet MP3-pakatun musiikin parantamisesta alkuperäisen äänityksen yläpuolelle ja muut vastaavat markkinoinnin keksimät ideat ovat aiheuttaneet hämmennystä. Lisäksi Creative ei ole kertonut, kuinka tekniikka toimii tai mihin se edes varsinaisesti pyrkii, joten eri arvostelijat ovat päätyneet hyvin erilaisiin johtopäätelmiin ja teorioihin tekniikasta. Muun muassa Digit-Life-sivusto on tutustunut aiheeseen tarkasti ja pyrkinyt simuloimaan efektiä erilaisilla kojeilla.

Suurin ongelma on ollut siinä, että sinimuotoisella yksittäisellä testisignaalilla 24-bit Crystalizer toimii kuten normaali taajuuskorjain ja korostaa sekä ala- että yläpäätä. Toisenlaisella testisignaalilla efekti toimii toisella tapaa ja mitään selvää johtopäätöstä ei ole saatu aikaiseksi. Spekuloimiseen kyllästyneenä Digit-Lifen toimittaja on ottanut yhteyttä suoraan efektin kehityksestä vastanneeseen Mark Dolsoniin. Hänen mukaansa 24-bit Crystalizer yrittää poistaa 16-bittisen tallenteen dynamiikan rajoitteita. Käytännössä efekti nostaa pieni- ja suuritaajuuksisten piikkien tasoa dynaamisesti.

Testien mukaan efekti ei lisää äänitteen dynamiikkaa laisinkaan, mutta nostaa äänentasoa samalla tapaa kuin stereoiden loudness-efekti. Useimmissa tapauksissa äänentason nostaminen saa äänen kuulostamaan paremmalta ja myös Creative on saanut paljon positiivista palautetta MP3-musiikkia parantavasta ihmetekniikasta. Dynaaminen musiikin huippukohtia nostava taajuuskorjain onkin varsin miellyttävä lisä X-Fi:n ominaisuusvalikoimaan, mutta missään tapauksessa se ei tee MP3-pakatusta musiikista äänenlaadultaan CD-tasoista ääntä parempaa.

CMSS 3D

CMSS 3D on ominaisuus, jolla kaksikanavaisesta äänestä voidaan tehdä monikanavaista tai monikanavaisesta kaksikanavaista. Juuri ostettu 5.1- tai 7.1-kotiteatterisysteemi tuntuu turhalta, jos musiikkia kuunnellaan oikeaoppisesti kaksikanavaisena. Creative tuo kuitenkin ratkaisun tähän ylimääräisten kaiuttimien polttavaan turhuuteen. Vastaavaa tekniikkaa on nähty jo vuosia monissa äänikorteissa ja tulokset ovat yleensä olleet joko huonoja tai kelvottomia. Efektiä ei voi verrata todelliseen monikanavaiseen nauhoitukseen, mutta joissakin nauhoitteissa efektillä voidaan saada varsin mielenkiintoisia tilailmiöitä. Paitsi monikanavajärjestelmässä, efektiä voidaan käyttää myös kahdella kaiuttimella tai kuulokkeilla luomaan virtuaalinen tilaefekti.

CMSS-3DHeadphone-tilassa stereokuvaa on mahdollista laajentaa kaksikanavaisella äänisignaalilla tietyissä rajoissa. Efekti ei vastaa todellisuutta ja toimii vaihtelevasti eri äänimateriaalilla. Varsinkin stereokuvaltaan rajoittuneissa MP3-pakatuissa musiikkitiedostoissa efektillä voidaan saada aikaan tehostettu eroteltavuus. Useimmiten efekti tuntuu kuitenkin saavan normaalisti pään sisällä kuuluvan lauluäänen ”ulkoistettua” epämääräisesti ja esimerkiksi normaalisti etäältä kuuluvat käsien taputukset soimaan täsmälleen korvien välissä. Pelien ja DVD-elokuvien monikanavaääni toimii efektin kautta puolestaan varsin tyydyttävästi. Äänikortti saa kaiken tarvitsemansa informaation monikanavaisesta signaalista ja kykenee luomaan kuulokkeisiin varsin todenmukaisen jäljitelmän toistettavasta 5.1-äänestä.

Ajurit ja ohjelmisto

X-Fi-äänikorttien yhteensopivuus joidenkin nForce4-piirisarjaan perustuvien emolevyjen kanssa on aavistuksen epäilyttävä. Testien kuluessa havaittiin perustavanlaatuinen yhteensopivuusongelma Abit Fatal1ty AN8 SLI -emolevyn kanssa. Kaikeksi onneksi ongelma on useimmissa tapauksissa ratkaistavissa BIOS-päivityksellä ja myös Creative on eliminoinut ongelman aiheuttajan uusimmissa korteissaan. Toinen mielenkiintoinen ongelma on kahden X-Fi-äänikortin aiheuttamat ongelmat. Ajurit eivät yksinkertaisesti pysty käsittämään kahta äänikorttia ja tuloksena on järjestelmän kaatuminen.

X-Fi:n Windows XP -ajurit ovat yhdellä kortilla vakaat ja toimivat. Valitettavasti ajurituki muille käyttöjärjestelmille on tällä hetkellä huono ja edes 64-bittiselle Windows XP:lle ei ole vielä saatu tukea aikaiseksi.

Kuten vanhemmissakin Creativen äänikorteissa, voi X-Fi:n kanssa käyttää perusajuria ja Audio Console -ohjelmaa tai asentaa koko suuren ohjelmistopaketin. Useimmat perussäädöt on mahdollista tehdä yksinkertaisen ja toimivan konsolin kautta ja visuaalisesti näyttävät vaihtoehtoiset ohjelmat voi unohtaa. Joskin erityisesti Audio Creation -tilassa ohjelmistojen asentaminen tuo esille tarpeellisia lisäominaisuuksia. Monikanavakokoonpanossa myös kaiuttimien paikkojen ja kulmien säätämiseen tarvittavat ominaisuudet löytyvät laajemmasta ohjelmistosta.

Dolby Digital -pakattu äänisignaali on mahdollista syöttää purkamattomana digitaalisen ulostulon kautta ulkoiselle laitteelle tai purkaa kortilla. Valitettavasti X-Fi ei pakkaa Dolby Digital -signaalia. Creativen mukaan Dolby Digital Live -lisenssi on liian kallis ja pakkaus vaatisi myös lisää integroitua muistia äänikortille. Lisäksi pakkaus aiheuttaisi pienen viiveen äänen ulostuloon ja tärkeimpänä Dolby Digital Live -pakkaus ei pysty käsittelemään DRM-suojattua sisältöä. Creativen ratkaisua voi pitää nykytilanteessa jopa hieman erikoisena.

Kuuloketilaa varten ajureista löytyy kätevä tunnistusominaisuus.

Testilaitteisto:

  • Prosessori: Intel Pentium D 820
  • Emolevy: MSI 945P Platinum
  • Virtalähde: Nexus 400W
  • Muisti: Crucial DDR2-PC5400 2×512 MB
  • Näytönohjain: GeForce 7800 GTX
  • Kotelo: Nexus Breeze
  • Äänikortit: X-Fi Fatal1ty FPS, X-Fi Xtreme Music
  • Philips Acoustic Edge, Intel HD Audio & Realtek ALC882

Äänenlaatutestit on pääasiassa suoritettu käyttäen apuna RMAA 5.5 -testiohjelmaa. Testi on suoritettu kullakin testatulla äänikortilla käyttäen kortin omaa analogista ulostuloa ja X-Fi Music Xtremen analogista sisääntuloa. Testin tarkkuutta rajoittaa Music Xtremen analogisen sisääntulon laatu, joka kaikesta huolimatta riittää RMAA 5.5 -testissä Excellent-tulokseen. Mittauksia on tehty käytetyimmillä näytteenottotaajuuksilla ja myös digitaalisilla liitännöillä. Ennen mittaustuloksiin siirtymistä on kuitenkin hyvä tutustua mitattaviin ominaisuuksiin pintaa syvemmältä.

Frequency Response

Frequency Response eli taajuusvaste on varmasti yksi helpoiten ymmärrettävistä, selkeimmistä ja väärinkäytetyimmistä mittaustavoista. Teoriassa täydellinen äänikortti kykenee toistamaan kaikki äänen taajuudet täysin neutraalisti muuttamatta äänentasoa korkeammaksi tai matalammaksi. Käytännössä täydellinen taajuusvaste on kuitenkin mahdotonta saavuttaa normaaleissa kotiolosuhteissa, vaikka äänikortin ulostulo olisi kuinka tasainen tahansa. Parhaimmatkaan kaiuttimet tai kuulokkeet eivät ole taajuusvasteeltaan täysin tasaisia, vaan värittävät ääntä kukin omalla tavallaan.

Taajuusvaste on kaikesta huolimatta merkityksellisin juuri ketjun yläpäässä, jonka pienetkin virheet saattavat heijastua äänen lopulta ehdittyä kaiuttimille asti moninkertaisina. RMAA 5.5 esittää taajuusvasteen 20 hertsistä 20 kilohertsiin. Loivat poikkeamat täydellisen suorasta linjasta ovat vähemmän epämiellyttäviä kuin pienet, mutta erityisen terävät piikit. RMAA 5.5 mittaa taajuusvasteen poikkeaman desibeleinä.

Ylimmässä kuvassa oleva X-Fi Fatal1ty FPS:n taajuusvaste 16-bit 44 kHz -äänisignaalilla on tasainen ja kaartuu vain vähän aivan alapäässä. Taulukko näyttää X-Fi-äänikorttien tasaisuuden useilla eri äänisignaaleilla. HD Audio -ääniratkaisu ja vanhempi Philips Acoustic Edge eivät pysty vastaamaan X-Fi:n haasteeseen.

Noise

Noise level eli kohina on yksi oleellisimmista äänikortin mitattavista suureista. Kohinaa analogiseen signaaliin voi tulla kolmella tapaa: terminen kohina on lämmön aiheuttamaa ja tulee elektronien liikkeestä. Impulssikohinan aiheuttajana voi olla lähes mikä tahansa sähkölaite tai laite itse. Ylikuulumisen aiheuttavat puolestaan vierekkäiset johdot, jotka aiheuttavat ylimääräistä kohinaa toiseen signaaliin. Ihmiskorva ei kuule kaikkia taajuuksia yhtä voimakkaana, joten tietyllä taajuusalueella oleva kohina voi kuulostaa voimakkaammalta kuin toisella taajuusalueella oleva yhtä suuri kohina. Tätä tunnettua tosiseikkaa demonstroimaan kohinaa yleensä mitataan painottaen mittaustulosta ihmisen kuuloalueen herkimpiin taajuuksiin. RMAA 5.5 ilmoittaa kohinan tason painotettuna desibeleinä (dBA).

Pienikin kohina voi kuulua voimakkaana, kun ääntä vahvistetaan tarpeeksi. Useimmiten äänikortin itseaiheuttama kohina varsin pientä ja enemmän kohinaa signaaliin saadaan tietokoneessa muista sen laitteista, erityisesti tuulettimista ja johdotuksista. Jo pelkällä kotitietokoneella suojaamattomaan RCA-kaapeliin voidaan saada selvästi havaittava taustakohina.

X-Fi kykenee kaikilla testisignaaleilla saavuttamaan Wolfsonin AD-muuntimen rajat, joten varsinaiset ulostulot ovat itse asiassa mittaustuloksia parempia. HD Audio -ääniratkaisun taustakohina on kaksinkertainen muihin verrattuna.

Dynamic Range

Dynamic Range eli signaalin ja kohinan suhde tarkoittaa äänisignaalien puolella korkeimman säröytymättömän äänisignaalin ja taustakohinan suhdetta. Ihmiskorvan dynamiikka on kuulokynnyksen ja kipukynnyksen välinen ero. 100 desibelin dynamiikka tarkoittaisi käytännössä siis sitä, että mikäli taustakohina nostetaan juuri ja juuri ihmiskorvan kuulemalle tasolle, on toiston korkein voimakkuus tästä 100 desibeliä korkeammalla. Digitaalisen 16-bittisen signaalin on mahdollista saavuttaa 65536 eri äänentasoa, jolloin signaalin teoreettinen dynamiikka on teoriassa 96 desibeliä. 24-bittisen signaalin dynamiikka on puolestaan teoriassa 144 desibeliä.

RMAA 5.5 antama lukuarvo poikkeaa teoreettisesta maksimista, koska alimmat äänenvoimakkuudet peittyvät taustakohinaan. Testi mittaa kuinka paljon äänikortti hävittää maksimaalisesta dynamiikasta kehittämäänsä taustakohinaan. Hävittämällä esimerkiksi 16-bittisen signaalin tasoista puolet taustakohinaan, saavutetaan silti 90 desibelin dynamiikka, koska asteikko on logaritminen.

Xtreme Musicin ja Fatal1ty FPS:n käyttämä Cirrus Logicin DAC-piiri kykenee speksien mukaan tyypillisesti 16-bittisessä tilassa 94 desibelin ja 24-bittisessä tilassa 111 desibelin dynamiikkaan. Mittaustulokset vahvistavat piirin toimivan jopa ilmoitettua paremmin. 24-bittisessä tilassa mittaustuloksia laskee jälleen Wolfsonin AD-muunnin, jonka dynamiikka 24-bittisellä signaalilla on A-painotettuna vain 102 desibeliä.

THD

Total Harmonic Distortion on mittaus, joka kertoo, tuottaako äänikortti ylimääräistä harmonista säröä, joka on liitoksissa sillä toistettavaan äänisignaaliin. Kuvaajaan on liitetty myös toistettavasta signaalista riippumaton taustakohina. Halvimmat laitteet tuottavat useita selviä harmonisia ääniä, jotka ovat yhden kilohertsin testisignaalin moninkertoja. THD lasketaan summaamalla harmonisten häiriöiden voimakkuuden neliöt yhteen ja jakamalla edellisen lausekkeen neliöjuuri alkuperäisen signaalin ja harmonisten häiriöiden neliöiden summasta otetulla neliöjuurella.

Fatal1ty FPS:n 16-bit 44 kHz -mittaustuloksesta otettu kuvaaja kertoo harmonisen särön muodostuvan testisignaalin moninkerroille aina kahdeksanteen ylä-ääneen asti. Tulos on tyypillinen kuluttajatason tuotteille ja parempiin tuloksiin päästään lähinnä vain high-end-puolella. Acoustic Edge tuotti tietyillä testisignaaleilla erittäin huomattavia säröjä.

Intermodulation distortion

Intermodulation distortion kertoo signaalin prosessoinnista tapahtuvista virheistä, jotka tuottavat sisääntulevista signaaleista häiriöääniä, jotka ovat signaalien summia, vähennyksiä tai moninkertoja. Useamman kuin kahden signaalin tuottamien häiriöäänien mittaaminen on hankalaa, joten RMAA 5.5 käyttää kahta testisignaalia. IMD eroaa THD:stä merkittävimmin siinä, että sillä voidaan havaita myös korkeiden äänien tuottamia häiriötä.

X-Fi-äänikorttien tulokset ovat mallillaan.

Stereo crosstalk

Stereo crosstalk mittaa kuinka paljon ja millä taajuusalueella ääni pääsee ”vuotamaan” toiseen kanavaan. Kaksikanavaisella testisignaalilla mittauksen kohteena on luonnollisesti oikea ja vasen kanava. Tulos ilmoitetaan desibeleinä.

Pieni vuoto kanavien välillä on huomaamatonta ja ei ole ongelma yhdelläkään testatuista äänilähteistä.

Synteettisten testien perusteella X-Fi lunastaa sille asetetut odotukset ja jättää hyvätasoisen HD Audio -ääniratkaisun nuolemaan näppejään jokaisessa mittauksessa selvällä erolla. HD Audion puolustukseksi on toki sanottava, että kuluttajahintaisella äänentoistolaitteistolla erojen korvakuulolta havaitseminen on lähes mahdotonta moninkertaisista eroista huolimatta.

X-Fi Fatal1ty FPS:n molempien kuulokevahvistimien teho riittää useimpien kuulokkeiden ajamiseen hyvällä laadulla. Kuuntelutestissä Grado SR-80 -kuulokkeilla (32 ohm) ei minkäänlaista ontumista kyetty havaitsemaan. Sennheiserin raskaamman sarjan kuulokkeiden omistajat joutuvat kuitenkin maksamaan hankinnastaan kovan hinnan ja erinomaiseen äänenlaatuun vaaditaan myös X-Fi:n kanssa erillinen kuulokevahvistin. Kuulokkeiden käyttö erityisesti Fatal1ty FPS:n kanssa on normaalia helpompaa ja vaivattomampaa. Etupaneelin äänenvoimakkuuden säätö ja ajurien kuuloketunnistus ovat varmasti monen kuulokekäyttäjän mieleen.

Pelit ja pelitestit

Yksi päälähtökohdista X-Fi:n suunnittelussa on ollut sen hyvä toimivuus, suorituskyky ja ominaisuudet peleissä. Creativen aiemmat äänikortit ovat erottuneet kilpailijoistaan edukseen suorituskykynsä ja 3D-ääniefektien laadun suhteen. X-Fi jatkaa perinnettä ja tuo mukanaan aiempaan sukupolveen verrattuna uuden EAX Advanced HD 5.0 -3D-äänituen ja integroidun X-RAM-muistin. Creativen mukaan X-Fi on kyennyt alustavissa testeissä parhaimmillaan jopa 40 % parempaan suorituskykyyn kuin integroitu ääniratkaisu. Maailmanlaajuisesti on julkaistu tähän mennessä yli 400 EAX-tuen sisältävää peliä, joten rautatoteutettu EAX-tuki koneessa kuulostaa hyvältä idealta.

EAX Advanced HD 5.0 -versio tuo mukanaan tuen 128 äänelle. Ensimmäinen EAX-versio vuonna 1998 tuki kahdeksaa yhtäaikaista ääntä ja määrä on lisääntynyt vuosien kuluessa uusien EAX-versioiden putkahdellessa ulos. Uusi EAX tuo mukanaan myös ISACT Music -tuen, joka mahdollistaa interaktiivisesti pelitilanteen mukaan muuttuvan musiikin ja Surround-systeemissä erilaisten efektien käytön. EAX Voice puolestaan tarjoaa efektit tiimipeleissä käytettäviin VoIP-puheluihin. Pelitilan mukaan lisättävien efektien lisäksi lähellä olevan tiimiläisen ääni myös kuuluu oikeasta suunnasta.

EAX PurePath esittelee ensimmäistä kertaa pelintekijöille mahdollisuuden ohjelmoida äänikanavat tarkkaan kohdalleen. Erityinen edistysaskel täydellinen ohjelmoitavuus on subwoofer-kanavan käytössä, jolla voidaan saada aikaan järisyttäviä ääniä pelimaailmaan. Myös itse EAX-efektejä on parannettu ja suurin uudistus lienee MacroFX, jolla voidaan simuloida erittäin lähellä pelaajaa tapahtuvia asioita, kuten miekan viuhahdusta korvan ohi tai kuiskausta.

Testeissä on käytetty Half-Life 2-, Doom 3-, FarCry- ja Colin McRae 4 -pelejä. Äänet ja mahdolliset 3D-efektit on kytketty jokaisen äänikortin sallimalle korkeimmalle tasolle ja kaiutinvaihtoehtona on käytetty 5.1-kokoonpanoa. Testit on suoritettu pelaamalla pelistä tietty pätkä kolme kertaa Fraps-ohjelman ottaessa ylös matalimman ja korkeimman fps-lukeman ja koko pätkän keskiarvon.

Testituloksia analysoidessa on muistettava ottaa huomioon, että toisin kuin näytönohjaintesteissä, ei äänikorttitesteissä ole kyetty säätämään äänenlaatuasetuksia toisiaan vastaaviksi. Useimpien pelien ääniasetukset kattavat lähinnä EAX-efektien kytkennän päälle ja pois, mutta esimerkiksi yhtäaikaisten äänien määrää ei voi säätää (poikkeuksia on). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi HD Audio ääniratkaisu kykenee soittamaan suurimmillaan 30 yhtäaikaista ääntä X-Fi:n kyetessä jopa 128 ääneen ja lopputulos on pelikohtaisesti yleensä realistisempi. Testituloksissa varsinainen tulos on siis äänenlaadun ja suorituskyvyn summa, eikä taulukoiden antamia arvoja voida pitää kuin esimerkkinä normaalista pelitilanteesta kullakin kortilla.

Half-Life 2 -pelin demossa kuvanlaatuasetukset on säädetty korkealle, mutta kuvan resoluutiona on pidetty 800 x 600, jotta näytönohjain ei rajoittaisi kokoonpanon suorituskykyä. Suorituskyky on kaikilla testikorteilla varsin tasainen, HD Audion hävitessä muulle testijoukolle aavistuksen. Half-Life 2 Demon kohtuullisen yksinkertainen äänimaailma ei paljastanut suuria eroja korttien välille ja tilaäänet toimivat testikorteilla vähintäänkin välttävästi.

Doom 3 -pelin CPU-kentässä ajettu testirupeama ei odotetusti tuonut esille suuria eroja. Merkittävintä on X-Fi-äänikorttien muita kortteja jonkin verran huonommat tulokset, jotka selittyvät paremmilla ääniasetuksilla. Doom 3 käyttää OGG-pakattua musiikkia, joten prosessoritehon kulutus ja keskusmuistin käyttö syövät kokoonpanon resursseja kaikilla korteilla. Fatal1tyn sisäinen 64 megatavun muisti tulisi tarpeen tämänkaltaisessa tilanteessa, mutta valitettavasti Doom 3 ei sisällä toistaiseksi tukea X-RAM-ominaisuudelle.

FarCry-pelin aloitustasossa ruudunpäivitys pysyy vauhdikkaimpana X-Fi:llä. EAX 2.0 -efektit toistuvat ryhdikkäinä kaikilla ratkaisuilla, mutta X-Fi:n rautatoteutus antaa oman huomattavan säväyksensä sekä äänenlaatuun että ruudunpäivitysnopeuteen.

Colin MCRae Rally 04 -pelissä äänen päälle kytkeminen vaikuttaa ruudunpäivitysnopeuteen merkittävästi. Peli tukee EAX 4.0 HD -ääniä, joihin testikorteista pystyivät ainoastaan X-Fi:t. Vaativien ja realistisuutta lisäävien EAX 4.0 HD -äänien kytkeminen laskee ruudunpäivitysnopeutta merkittävästi, mutta parantavat samalla pelinautintoa. Huomattavaa on myös se, että mikäli EAX 4.0 HD -efektit kytketään X-Fi-äänikorteilla pois päältä, on keskimääräinen ruudunpäivitys edelleen vertailukortteja matalampi. Ero selittyy yhtäaikaisten äänien määrällä.

Kuten pelitesteistä voi huomata, on äänikorttien suora vertaileminen käytännön peleissä vaikeaa tai lähes mahdotonta. Myös äänenlaadun ja efektien arvioiminen on testaajan oman näkemyksen, tietämyksen ja mieltymysten varassa. Useimmat nykypelit osaavat hyödyntää äänikorttien tarjoamia ominaisuuksia täysissä määrin ja muun muassa Creativen aiempien Audigy-sarjojen ominaisuudet vaikuttavat monissa peleissä jo lähes rajoittuneilta. Yhtäaikaisten äänien määrä on kasvanut huimasti ja suosituimmat räiskintäpelit yltävät jo nyt X-Fi:n 128 yhtäaikaisen äänen rajaan. Ominaisuuksiltaan rajoittuneilla ääniratkaisuilla, kuten HD Audiolla, esimerkiksi konekiväärin ääni saattaa kuulostaa hieman oudolta ääniefektien toimiessa vain puolinaisesti. Laukaus, tyhjän hylsyn kilaus lattialle ja sama toistettuna sarjatuliaseella on äänikortille kova testi, joka useimmissa tapauksissa jää aavistuksen vaisun kuuloiseksi.

Yhteenvetona X-Fi:n ominaisuuksia pelikäytössä voidaan luonnehtia yksinkertaisesti markkinoiden parhaiksi. Hyvä puoli on myös se, että useimmat nykyaikaiset pelit osaavat hyödyntää näitä uusia ominaisuuksia suoraan, ja pelistä riippuen lopputulos on teoriassa parempi tai korvin kuultavissa. EAX 5.0 HD -efektejä tukevia pelejä markkinoilla ei vielä ole, mutta Unreal Tournament 2004 -peliin on tehty jo päivitys, joka tuo uudet efektit sekä X-RAM-tuen koko kansan saataville. Myös Battlefield 2 -peliin on saatu aikaiseksi X-RAM-tuki ja usean muun vanhemman hittipelin ja tulevien pelinimikkeiden voi odottaa saavan tuen X-Fi:n uusille ominaisuuksille.

X-RAM

X-RAM-ominaisuuden testaaminen kattavasti on toistaiseksi hankalaa sitä tukevien pelien ja pelipäivitysten ollessa kiven alla. Äänikortille integroitu muisti tulee tarpeeseen monissa nykyaikaisissa peleissä ääniefektien ja interaktiivisen musiikin lohkaistessa ison palan keskusmuistia. Esimerkiksi Doom 3 -pelissä äänet on pakattu Ogg Vorbis -pakkauksella, joka vähentää keskusmuistin kulutusta, mutta äänien toistaminen vaatii usean yhtäaikaisen purkuprosessin käynnistämistä, mikä puolestaan kuluttaa kokoonpanon resursseja kesken pelisession. X-RAM-ominaisuudella varustettuun äänikorttiin pakatut ääniefektit voidaan purkaa etukäteen ja äänen purkamiselta kesken pelitilanteen voidaan välttyä.

Creative on päivittänyt Unreal Tournament 2004 -pelin äänimoottoria EAX 5.0 HD- ja X-RAM-tuella tarjotakseen pelaajille maistiaisia uusista ääniefekteistä ja todistaakseen X-RAM:n suorituskykyä parantavaa vaikutusta. 10 yhtäaikaisella äänellä X-RAM:n todettiin parantavan suorituskykyä peräti 20 prosenttia ja 30 äänellä huikeat 40 prosenttia. Testit suoritettiin Creativen mukaan Athlon 3500+ -prosessoriin ja ATI Radeon 9800 Pro -näytönohjaimeen perustuvalla kokoonpanolla. Testituloksia tulkitessa kannattaa huomioida EAX 5.0 HD -ääniefektien oletettavasti hurja vaikutus prosessoritehon kulutukseen, joka X-RAM:lla saadaan kompensoitua varsin vakuuttavan oloisesti. Creative ei jostain syystä dokumenteissaan näytä tuloksia ilman EAX 5.0 HD -efektejä, joten johtopäätöksiä on helppo vetää. Tulevissa EAX 5.0 HD -tuen sisältävissä peleissä X-RAM voikin olla lähes ehdoton ominaisuus.

Creativen uudet X-Fi-äänikortit sisältävät joukon erittäin mielenkiintoisia uusia ominaisuuksia ja korjaavat edellisen sukupolven ongelmia. Äänenlaatu musiikin kuunteluun ja muuhun viihdekäyttöön on riittävä jopa kriittisimmille kultakorville ja pelaajille Creativella on tarjota kokonainen uusi maailma. Uusista, entistä paremmista tilaäänistä ja kasvaneesta yhtäaikaisten äänien määrästä huolimatta X-Fi:n tehokas ääniprosessori kykenee pitämään prosessoritehon kulutuksen aisoissa. Nähtävillä onkin, että Creative pyrkii keinoja kaihtamatta tuomaan markkinoille niin raskaan sarjan efektikoneen, että integroiduilla ääniratkaisuilla ei tule olemaan tulevaisuudessa mahdollisuuksia päästä ohjelmistopohjaisesti lähellekään samaan. Nähtäväksi jää, saavatko uudet ominaisuudet pelinkehittäjien täyden tuen, ja kuinka korkealle pallille Creative pystyy itsensä jälleen nostamaan.

X-Fi sarjan äänikorttien hinnat ovat muihin saatavilla oleviin äänikortteihin verrattuna varsin korkeita. Jo perusmalli maksaa yli 100 euroa ja tulevaisuudessa pelikäytössä tarpeellinen Fatal1ty-malli integroituine muisteineen yli 200 euroa. Harmittavasti Creative ei kykene kuitenkaan miellyttämään kaikkia ja suurin mieliharmi on varmasti Dolby Digital -äänen pakkauksen uupuminen, mikä saanee monet viihdekäyttöön äänikorttiaan tarvitsevat pysymään edelleen esimerkiksi Intelin lanseeraamien HD Audio -ääniratkaisujen puitteissa. Peruskäyttäjälle X-Fi-äänikorttien parannetut ominaisuudet ovatkin monessa tapauksessa käsien ja kuuloaistien ulottumattomissa äänentoistolaitteiston ja soitettavan materiaalin puutteiden takia. X-Fi-sarjan äänikorttien voi kuitenkin hyvillä mielin sanoa edustavan äänikorttitarjonnan ehdotonta yläpäätä.

>> Takaisin pääsivulle

Antti Valkeinen 30. Lokakuuta 2005 ([email protected]://muropaketti.com)

Muropaketin uusimmat