Lämpötilamittaukset & melumittaukset
Lämpötilamittaukset
Koteloiden jäähdytystehon testaamisessa käytimme apuna useissa aikaisemmissa koteloartikkeleissamme käytettyä testikokoonpanoa, joka koostuu Intel Core i7 920 -suorittimesta (TDP-arvo 130 W), Asuksen P6T Deluxe -emolevystä, kolmesta Qimondan yhden gigatavun DDR3-muistikammasta, Phanteks PH-TC14PE -prosessoricoolerista, NVIDIA GeForce 285 GTX -näytönohjaimesta, Western Digitalin SATA-kiintolevystä, Intelin 2,5 tuuman X25 SSD -levystä sekä Fractal Design Tesla 650W -virtalähteestä. Suoritin ylikellotettiin toimimaan 3,6 GHz (20×180 MHz) kellotaajuudella ja 1,3 voltin käyttöjännitteellä.
Verrokkikotelona käytimme jo pitkän aikaa testikokoonpanomme majapaikkana toiminutta Cooler Master HAF X -täystornikoteloa. Kyseessä on tilava kotelo, jonka suunnittelussa on keskitytty erityisesti hyvään jäähdytykseen. HAF X esiteltiin jo vuonna 2010, mutta se on edelleen saatavilla noin 150 euron hintaan. Mittauksissa HAF X:n kaikki tuulettimet olivat tällä kertaa käytössä. HAF X:n jäähdytys on toteutettu 230 mm etutuulettimella, 200 mm katto- ja kylkituulettimilla sekä 140 mm takatuulettimella.
Prosessorin, näytönohjaimien ja kiintolevyn lämpötiloja seurattiin ohjelmallisesti Open Hardware Monitor -ohjelman avulla. Lisäksi piirisarjan jäähdytyssiilin sekä virtalähteen ulostuloilman lämpötilaa mitattiin ulkoisen lämpömittarin avulla. Kuvaajaan suorittimen lämpötilaksi on merkitty neljän ytimen keskiarvo. Kokoonpanoa rasitettiin Prime 95- sekä FurMark -testiohjelmien avulla. Testiympäristön lämpötila liikkui 23 asteen tuntumassa. Molemmilla koteloilla tulokset kirjattiin tuulettimien minimi- ja maksiminopeudella, josta johtuen kuvaajasta löytyy merkinnät ”L” ja ”H”. Fractal Designin tapauksessa homma hoidettiin kotelon omalla tuuletinsäätimellä ja Phanteksin tapauksessa ohjelmallisesti SpeedFanilla PWM-säädön avulla (750 ja 1300 RPM).
Lämpötilamittauksissa huomioitiin vain rasituslämpötilat, sillä tällöin kotelon ilmankierrolla on hallittavaan suurin lämpökuorma. Suurimmalla lämpökuormalla jäähdytyksen todelliset kyvyt ja mahdolliset rajat tulevat parhaiten esiin. Testit ajettiin koteloiden vakiotuuletinasettelulla, eli tuulettimet pidettiin niillä paikoillaan, joilla ne sijaitsivat paketista otettaessa.
Prosessorin lämpötila liikkui testikokoonpanolla noin 70 asteen tuntumassa. Matalin 65 asteen lämpötila kirjattiin Enthoo Primolta tuulettimien pyöriessä täydellä nopeudellaan. Define XL R2:n lämpötilat olivat kummallakin nopeusasetuksella noin pari astetta Enthoon perässä. Näytönohjaimen osalta lämpötilat osuivat sadan asteen molemmille puolin. Matalimmat lukemat kirjattiin Enthoo Primolta ja verrokkikotelo HAF X:ltä. Define XL R2:lla lämpötilat asettuivat 3-4 astetta korkeammalle. Avoimempi rakenne vaikuttaa selvästi näytönohjaimen lämpötilaan, sillä ilma pääsee nopeammin vaihtumaan kotelossa.
Piirisarjan lämpötilan osalta lukemat olivat varsin tasaisia ja yleisesti ottaen matalalla tasolla. Eroa syntyi ainoastaan suuremmilla tuuletinnopeuksilla puolisentoista astetta Enthoo Primon eduksi. Matalin lämpötila mitattiin verrokkikotelo HAF X:stä, johon pääsyynä on suoraan emolevyä kohti puhaltava vasemman kyljen kookas tuuletin. Virtalähteen ulostuloilma liikkui 30 asteen tuntumassa ja oli poikkeuksellista virtalähteen sijoituspaikkaa käyttävällä Enthoo Primolla noin pari astetta viileämpää. Kiintolevyn lämpötilan vaihtelu oli varsin pientä, mutta kaksi etutuuletinta auttoi myös tällä osa-alueella Enthoon hieman matalampiin lukemiin.
Yhteenvetona molemmat testikotelot tarjoavat hyvän jäähdytystehon selkeän rakenteensa, avarien sisätilojensa ja hyvin ilmaa siirtävien 140 mm tuulettimiensa ansiosta. Define XL R2 pärjäsi Enthoo Primon rinnalla jopa yllättävän hyvin, ottaen huomioon koteloiden kokoeron sekä Definestä vakiona puuttuvan kattotuulettimen. Enthoon avoimemmasta ja äänieristyksettömästä rakenteesta ei mittausten perusteella ole aivan yhtä suurta etua, kuin ennakkoon odotimme. Hyvän vertailukohdan jäähdytystehon suhteen testikaksikolle antaa HAF X, jonka rakenne on varsin avoin ja ilmanvaihto on toteutettu suurikokoisilla tuulettimilla.
Melumittaukset
Tuttuun tapaan kotelon jäähdytysratkaisun meluntuottoa mitattiin Velleman DVM805 -desibelimittarilla kolmesta eri suunnasta: kotelon edestä, vasemmalta sivulta sekä takaa. Desibelimittari asennettiin kiinni kamerajalkaan ja sijoitettiin niin, että mittapää osoitti koteloa kohti noin 50 cm etäisyydellä ja 70 cm korkeudella 20 astetta vaakatasosta alaspäin suunnattuna.
Mittaukset suoritettiin yöaikaan hiljaisessa huonetilassa, jolloin taustameluksi mitattiin 34 desibeliä. Mittaustulokset on pyöristetty lähimpään puoleen desibeliin. Tuulettimille virtaa antamassa käytettiin Thermaltaken hiljaista 140 mm tuulettimella varustettua ToughPower Grand 650W -virtalähdettä, joka oli asetettu ATX-liittimeen kytketyllä diagnostiikkayksiköllä toimimaan itsenäisesti ilman tietokonekokoonpanoa. Virtalähde eristettiin mittaustilasta niin, ettei sen tuulettimen melu vaikuttanut mittaustuloksiin.
Define XL R2:n etupaneeliin sijoitettu pieni kytkin mahdollistaa kaikkien kolmen vakiotuulettimen nopeuden valitsemisen kolmesta vaihtoehdosta. Täydellä tuulettimien pyörimisnopeudella kotelo pitää selvästi havaittavissa olevaa huminaa sekä vaimeampaa rauhallisesti aaltoilevaa ujellusta. Pyörimisnopeuden laskiessa keskimmäiseen asentoon humina pienenee selvästi ja äänen aaltoileva luonne häviää käytännössä kokonaan. Hiljaisimmassa asennossaan kotelon tuuletus muuttuu erittäin hiljaiseksi ja käytännössä sitä ei ole havaittavissa kuin lähietäisyydeltä täysin hiljaisessa tilassa. Ääni on vaimeaa huminaa ja aivan läheltä kuunneltuna pientä rahinaa. Mittaustulokset vahvistavat saman, mitä myös korva havaitsee – tuulettimien ääni kuuluu voimakkaimmin kotelon takapuolelta, jossa tuuletin on suoraan näkyvissä. Erot ovat jopa yllättävän suuria, joka kertoo ainakin vaimennetun etuoven toimivan.
Enthoo Primon tuulettimet säätyvät PWM-ohjatulla hubilla, johon kaikki viisi vakiotuuletinta ovat kytkettynä. Mittausten aikana tuulettimien kierrosnopeus asetettiin 750 ja 1300 RPM lukemiin. Täydellä nopeudellaan tuulettimet pitävät selvästi kuultavissa olevaa tasaista huminaa sekä havaittavissa olevaa roottorin ilmaa repivää ääntä. Kun tuulettimien nopeus pudotetaan minimiin, jää jäljelle hiljainen tasainen humina sekä aivan läheltä kuunneltuna pieni tasainen rahina tuulettimien moottorista. Aivan äänettömäksi kotelo ei voi kutsua, sillä humina on havaittavissa hiljaisessa huoneessa. Mittaustuloksista on havaittavissa sama trendi, kuin testikumppanin tapauksessa – melutaso kasvaa kotelon takaosaa kohti mentäessä. Erot ovat kuitenkin Define XL R2:ta pienempiä.
Yhteenvetona molemmat testikotelot tarjoavat varsin laajat säätömahdollisuudet mukana toimitettaville tuulettimille. Käyttäjä voi valita mieltymyksen ja käyttötilanteen mukaan joko tehokkaan tai hiljaisen jäähdytysvaihtoehdon. Phanteksin tuulettimien säätö onnistuu monipuolisemmin PWM-pohjaisen säädön ansiosta ja tarjoaa myös laajennusmahdollisuuden. Fractalin toteutus on kolmiportaisena sinällään riittävä, mutta ei valitettavasti tarjoa kytkentämahdollisuutta lisätuulettimille. Kaksikosta Fractal on hieman hiljaisempi umpinaisemman rakenteen ja äänenvaimennuksen ansiosta.
