Amilo-D 1840W
Amilo-D 1840W
Laatikostaan kaivettu Amilo antoi jo heti aluksi varsin järeän kuvan, koska sillä todellakin on kokoa ja painokaan ei ole höyhensarjalaisten mitoissa. Kovasta muovista valmistettu tummanharmaa ulkokuori ja vankka runko muodostavat yhdessä tukevan tuntuman. Valitettavasti testikappaleemme kanteen oli tullut yksi isompi naarmu ja joitain hankauskulumia aikaisemman testaajan jäljiltä.
Kannen aukaisun jälkeen eteen paljastui Amilon varsin suuri (15,4”) TFT-laajakuvanäyttö sekä mustanpuhuva näppäimistö hopeisenvärisen hiiren kanssa. Suoraan näytön yhteyteen oli myös rakennettu stereo-kaiuttimet, joiden äänenlaatu ei yllättäenkään tarjonnut kovinkaan jämäköitä soundeja. Huomautettakoon ettei Amiloon oltu integroitu erillistä subwooferia, joka on noussut viime aikoina lähes trendiksi joidenkin kannettavien kohdalla. Moiset viritykset ovat äänenlaadultaan olleet kuitenkin lähempänä vitsiä, kuin kaiutinta.
Kannettavan näyttö on varsin laadukas ja soveltuu hyvin pelaamiseen kirkkauden puolesta. 1280×800-resoluutio on kohtuullisen sopiva 15,4 tuuman laajakuva-TFT:lle, eikä silmiä tarvitse siristellä tekstiä lukiessa. Myös katselukulmat olivat kohdillaan.
Suoraan näytön ja kaiuttimien alta löytyy käynnistysnappula sekä erikoisuutena nappi, jonka avulla WLAN-moduulista voidaan katkaista virrat. Näppäimistön merkkivalot oli asennettu samaan riviin.
Näppäimistön yläpuolella vasemmalla on kaiuttimien ritilikköä muistuttava aukko, josta prosessorin tuuletin imee ilmaa sisään. Jäähdytyksestä kuitenkin enemmin artikkeli loppupuolella.
Kannettavan harmaasta yleisväristä poiketen näppäimistö on saanut päälleen mustan värin ja vaaleat kirjaimet erottuivat siitä selkeästi. Näppäimistön tuntuma oli pienoinen pettymys, koska se yrittää liikaa kopioida normaaleiden työpöytänäppäimistöjen tuntumaa ja näppäimien kavennuksen takia niiden pinta-ala on hieman liian pieni. Normaalilla matalapainikkkeisella kannettavan näppäimistöllä tuntuma olisi ollut parempi. Pelaajat kuitenkin luultavasti arvostavat hieman erikseen sijoitettuja nuolinäppäimiä. Näppäimistöön kuin näppäimistöön yleensä tottuu jonkin ajan kuluttua ja parin viikon jälkeen myös Amilon näppäimet tuntuivat jo kotoisilta.
Näppäimistön ohella myös hiiri tuotti hieman pettyneen mielen allekirjoittaneelle. Hiireen on nimittäin yritetty tunkea mahdollisimman paljon ominaisuuksia ja määrän paljous haittaa kokonaisuutta. Itse kosketustasossa on oikeassa laidassa sivun vieritysmahdollisuus vertikaalisessa suunnassa, mutta sitä vastaava kolmivaiheinen näppäin on asennettu myös hiiren näppäinten väliin, jonka harppaukset ovat hieman suuremmat. Hyötyä tai ei, sotkee vieritysnäppäin kuintenkin välillä navigointia, jos sitä sattuu sorkkimaan vahingossa. Myös itse hiiren näppäimissä olisi saanut olla selvempi klikkaus, joka olisi onnistunut erottamalla ne toisistaan.
Vaikka useimmat tulevat käyttämään Amilon kanssa varmasti ulkoista hiirtä, eivätkä sen takia välitä kiinteästä ratkaisusta, on kiinteärakenteista hiirtä kuitenkin käytettävä joissain paikoissa ja tällöin sen toivoisi olevan kunnollinen.
Audio-liitännät on näppärästi kannettavan edessä, mutta sivussa ne olisivat joissain tapauksissa ehkä hieman vähämmän käytön tiellä. Oikealta lueteltuna liitännät ovat mikrofoni, äänen sisääntulo sekä vasemmalla ulostulo, sekä analogisena että digitaalisena.
Kannettavan takaa paljastui yllätykseksi normaali rinnakkaisportti, jota tuskin voisi olettaa löytävän näin modernista kannettavasta sekä VGA-liitin ulkoiselle näytölle. Taakse oli asennettu myös yksi USB-portti sekä S-video-liitäntä televisiota varten. Myös infrapunaportti kuuluu varustukseen, mutta kannettava ei omaa harmittavasti Bluetooth-tukea, jonka käyttö olisi huomattavasti infrapunaa helpompaa.
Vasemman puolen reunaan oli rakennettu kaksi USB-, lähiverkko- sekä modeemiliitäntää. Myös nopeampaa tiedonsiirtoa tukeva FireWire-liitin on osa kannettavaa ja sen vierestä löytyy Card Bus –paikka.
Hitachin valmistama DVD+RW-asema on sijoitettu oikealle reunalle kannettavaa aivan latausjohdon paikan viereen. Ratkaisusta ei ole paljoa hyvää sanottavaa, koska Amilon hintaisessa laitteessa uskoisi jo olevan slot loading –asema, koska ulkoiset kelkalliset asemat ovat herkkiä menemään rikki ja niiden käyttö on muutenkin epämiellyttävää. Ulkonevan kelkan takia latausjohdon läheisyys on myös häiritsevä asia.
Toisin kuin yleisesti kannettavien kanssa, on Amilon pohjaa nostettu jonkin verran pöytätasosta tuulettimien takia. Ratkaisu käytännössä estää koneen sylissä pitämisen, koska silloin on suuri vaara, että toinen tuulettimien aukoista peittyy ja tällöin koneen ylikuumemisen vaara saattaa uhata.