Kommentti Messujen kulta-aika oli ja meni – eikä paluusta vanhaan taida olla pientäkään toivetta
IFA-messutapahtuman ovet aukesivat viime perjantaina. Edellisen kerran vastaava tapahtui peräti kolme vuotta sitten. Paljon on välissä tapahtunut, eikä kaikki ole ollut messutapahtumille ainakaan eduksi.
Tämän kommentin kirjoitushetkellä Berliinissä on käynnissä IFA-tapahtuma. Tämä viihde-elektroniikan suurtapahtuma pidettiin täydessä komeudessaan viimeksi vuonna 2019. Tuolloin kävijämäärä oli noin 240 000 ja mukana oli erilaisia valmistajia hieman vajaa kaksi tuhatta. Jälkimmäisestä luvusta on tämän vuoden osalta jo varovainen arvio, se on luokkaa 1100. Kävijämäärää voi toistaiseksi vain arvuutella. Ihan valtavan hyvältä tilanne ei kuitenkaan ovien avauduttua näyttänyt.
Jo ennakkotiedot antoivat viitteitä, ettei IFA tule olemaan entisellään. Niistä ei kuitenkaan pystynyt päättelemään, miten pieneksi tapahtuma onkaan ehtinyt kutistua.
Berliinin messukeskus on kooltaan valtava. Pelkästään sen läpikäveleminen voi viedä tunteja, vaikkei edes pysähtyisi katselemaan juuri mitään. Parhaimmillaan kaikki nämä tilat ovat olleet käytännössä täynnä. Se mikä on siis aikaisemmin ollut todella suurta, mahtavaa, lähes ylitsevuotavaa, onkin nyt jotain aivan muuta.
Pandemia-aika on jättänyt todella syvät jäljet tapahtumiin. IFA-messut Berliinissä näyttivät todellakin tämän. Berliinin messukeskuksen tilat, jos nyt eivät suorastaan ammottaneet tyhjyyttään, niin ei paljon puuttunutkaan.
Messutapahtumilla on alun perin ollut erittäin hyvä ajatus ja vankka lähtökohta. Niitä on yhdistänyt se, että yhteen paikkaan on pakatta paljon eri toimijoita, joilla on tavalla tai toisella yhteinen intressi – tämä on ollut koko homman ydin. Messuilla on siis voinut tavata kerralla ison määrän ihmisiä ja nähdä paljon uusia tuotteita yhden katon alla.
Tällä kertaa tuntumaksi jäi se, ettei kiertäminen ja kaikkeen kiinnostavaan tutustuminen oikeastaan tarvinnut varata kovinkaan paljon aikaa. Messujen päätarjonnan pystyy tehokas kiertäjä käymään läpi ehkä päivässä, kun aiemmin tästä ei olisi ollut pienintäkään toivoa.
Tämä on toisaalta hyväkin, ihmiset pystyvät rauhassa tutustumaan useisiin tuotteisiin, törmäämään ehkä täysin tuntemattomiin aiheisiin, ja voipa aika riittää jopa jutusteluun esittelijöiden kanssa. Usein messuilla aikataulu on – ainakin työtehtävissä liikkuvilla – liiankin kireä, ja käytännössä usein tapaa vain ihmisiä, joiden kanssa on tapaamisia sovittu etukäteen.
Onko messuille sitten enää tilausta?
Pahasti näyttää siltä, että pandemia on vauhdittanut kehitystä, ja suurimpien messujen aika alkaa vääjäämättä olla ohi.
Vaikka periaatteessa homma voisi toimia edelleenkin, on pandemian jälkimainingeissakin edelleen riski koota suuria massoja eri puolilta maailmaa yksiin, ahtaisiin tiloihin. Tiedot kulkevat varmemminkin ilman messuilla järjestettäviä lehdistötilaisuuksia.
Messut ovat vuosia olleet, ainakin toimittajille, tärkeä tapaamispaikka ja vähintäänkin jonkinlainen tietolähde. Tästä syystä olen itsekin kiertänyt messuja reilusti yli kahdenkymmenen vuoden ajan, IFA-tapahtumassakin ensimmäisen kerran vuonna 2004. Nyt veikkaan, että suurimpienkin tapahtumien lähtölaskenta alkanut.
Ainakaan tässä niukkuudessa mitä Euroopan suurimmalla kulutuselektroniikan tapahtumalla oli tänä vuonna tarjota, ei valoisaa tulevaisuutta ole juurikaan luvassa. Poissa olivat useat tunnetut valmistajat – sääli, sillä pandemian jälkeisessä ajassa erilaisten kohtaamisten tarve on ainakin tilapäisesti melkoinen. Samalla yksittäiset kohtaamiset ja tapahtumat nousevat paljon suurempaan rooliin – tämä on jotain, mitä isoimmat yritykset ovat jo vuosia havitelleet. Kuluttajien tarpeiden ja vapaan tiedonkulun kannalta kehityssuunta ei ehkä ole kuitenkaan se paras mahdollinen.
