Shuttle Zen (ST62K)
Shuttle on valmistajana konkari, mitä tulee sen suureen MiniPC-mallistoon. Aiemmin emolevyistään tutun yrityksen liukuhihnoilta on lähtenyt jo parisen kymmentä erilaista mallia ja yrityksen maine pienten, mutta silti pippuristen PC-koneiden ihannoijien keskuudessa on ylitsepääsemätön. Toki myös muut valmistajat ovat yrittäneet iskeä apajille, mutta Shuttle on onnistunut pitämään oman mallistonsa erittäin kilpailukykyisenä ja laajana.
Olemme aiemmin nähneet Muropaketin testipenkissä jo kaksi Shuttlen MiniPC:tä, ja nyt on vuoro kolmannen. Kyseessä on Zen-nimen taakse kätkeytyvä malli, joka poikkeaa muista malleista uudella rungolla ja ulkoisella virtalähteellä.
ATI Radeon 9100 IGP
Shuttle Zen kätkee emolevynsä uumeniin ATI:n Pentium 4 –piirisarjan, johon on integroitu Radeon 9100 –näytönohjain. Piirisarjan koodinimi on RS300, mutta viralliselta nimeltään se on Radeon 9100 IGP. South Bridgeksi Shuttle on valinnut IXP 150:n.
Emme käy tässä artikkelissa R9100IGP:tä kovin tarkkaan läpi, koska pääpiirteissään se muistuttaa Intelin varsin tunnettua i865G-piirisarjaa. ATI:n tuotos tarjoaa kuitenkin selkeästi tehokkaamman näytönohjaimen, mutta siitä puuttuu Serial ATA -tuki ja kaksi USB2,0-porttia Intelin vastaavaan nähden.
Shuttle Zen ST62K
Shuttle oli pakannut MiniPC:nsä järkevästi yhteen isoon laatikkoon, joka kätkee sisäänsä itse Zenin ja lisäksi toisen pienemmän laatikon, jossa on kaikki lisävarusteet. Paketin kyljessä selostetaan myös hyvin tuotteen ominaisuudet, joskin väitteet lyömättömästä pelikoneesta taisivat olla PR-osaston liioittelua.
Lisävarusteina tuli normaaliin tapaan ruuveja, kaapeleita ja kaksi ohjekirjaa yhdessä ajuri-CD:n kanssa. Myös kotelon alle asennettavat korotusjalat olivat mukana, mutta toimituksen silmää ne eivät oikein miellyttäneet käytössä.
Jos SFF-mikroonsa haluaa muita lisävarusteita, on Shuttlen verkkokauppa oikea paikka etsiä niitä.
Zen on vähän muita Shuttlen SFF-mikroja pienempi, joka johtuu uudesta K-sarjan kehikosta ja ulkoistetusta virtalähteestä. Pieni koko yhdistettynä valkoiseen etupaneeliin ja alumiinin väriseen kuoreen eivät ole kuitenkaan paha yhdistelmä ja Zen on oikeasti tyylikäs ja muistuttaakin hieman Applen tuotteiden suunnittelua väritykseltään.
Etupaneeliin on massa-asemapaikkojen lisäksi ynnätty normaalit merkkivalot ja kaksi USB-paikkaa audioliittimien kanssa käyttömukavuutta lisäämään.
Tiensä taakse on löytäneet kaikki tarpeelliset liittimet aina FireWirestä integroidun näytönohjaimen ulostuloon VGA-näytölle ja TV:lle. Myöskään optisia audio-liitäntöjä ei ole unohdettu. Erikoisuutena BIOS:n voi nollata suoraan takaa, vaikka kyseessä ei olekaan kellotuskäyttöön suunniteltu paketti.
Sormiruuvit lisäävät käytettävyyttä ja kotelon saakin niiden avulla helposti auki. Myös prosessorijäähyn tuuletin on takapaneelissa kiinni sormiruuveilla.
Sisältä Zen on kohtalaisen ahdas, mutta käytettävyys on onnistuttu pitämään hyvänä. Esimerkiksi kiintolevy on sivulta ulos vedettävässä kelkassa ja prosessorijäähdytksenkin saa pois mukisematta. Muistien asentaminen tosin on hieman hitaampaa touhua, koska ne on asennettava juuri kiintolevyn alle. Tosin pääsy sinnekin on helppo ahtaudesta huolimatta.
Zen:stä todella huomaa, että Shuttlella järjestelykysymyksiä on mietitty pidemmän aikaa ja jälki on sen näköistä. Myös sisäisen virtalähteen uupuminen lisää siisteyden vaikutelmaa.
Artikkelia varten purimme Zenin osiin ja yllätykseksi emolevyn irroittaminen oli todella helppoa, koska se vedettiin ulos etupaneelin kautta. Emolevy on malliltaan FT62 ja sen piirisijoittelu on varsin tiivis.
Molemmat piirit ovat jäähdytetty passiivisesti ja pelitestejä ajettaessa RS300-piiri ei kuumentunut niin paljoa, että se olisi sormia polttanut. Tarvittaessa lämpötilat voi tarkistaa BIOS:sta.
Emolevyn ääni-, verkko- ja FireWire-ominaisuudet on toteutettu erillisillä piireillä ja kyseessä on oikeastaan samat ratkaisut mitä näimme aiemmin Muropaketissa testatussa SB65G2-mallissa. Eli Realtek ALC650 äänelle, VIA VT6307 FireWirelle ja Realtek RTL8100C verkolle.
Tuttuun tapaan myös Zen on varustettu Shuttlen I.C.E.-jäähdytysratkaisulla, joka pohjautuu kuparipohjaiseen siileen ja heatpipe-putkiin. Aiemmista malleista poiketen Zenin tuuletin on kuitenkin Bi-Sonicin valmistama, eikä Sunonin. Näin jäähdytyksen tuottamaa melua on pyritty pienentämään entisestään.
Zen on Shuttlen ensimmäinen MiniPC, jossa on ulkoinen virtalähde. Sen ansiosta kotelon kokoa on saatu pienennettyä noin 17 prosenttia aiempiin malleihin nähden ja nyt virtalähde ei pidä myöskään lainkaan ääntä. 180 watin virtalähde ei saata kuulostaa kovin tehokkaalta, mutta riittänee varmasti Zenin tarpeisiin, koska siihen ei saa liitettyä ollenkaan AGP-näytönohjainta.
BIOS-ominaisuudet
Shuttle on rajoittanut Zenin BIOS-säätöjä aika rankasti ja on ehkä sanomattakin selvää ettei tästä tuotteesta ole ylikellottajalle paljon hyötyä. Toki prosessorin jännitettä saa hieman ylöspäin, mutta jo muistijännitteen puuttuminen kokonaan ja vaivaisen 15MHz lisäys prosessorin väylänopeuteen eivät tee ihmeitä. Myös PCI/AGP-jakajat uupuvat kokonaan vaikka normaalit muistisäädöt löytyvätkin.
Näytönohjainta varten BIOS:sta löytyy vähän säätöjä. Niiden avulla voi määrittää näytönohjaimen lohkaiseman osuuden keskusmuistista. Tuttuun tapaan myös TV-ulostulon formaatti on säädettävissä.
BIOS:sta pystyy tarkistamaan kaikki tarpeelliset lämpötilat ja myös prosessorin tuulettimen kierrosnopeuksia pystyy muuttamaan. Smart Fan –asetuksella tuuletin säätyy lämpötilan mukaan, mutta mukana on myös neljä kiinteään kierrosnopeuteen sidottua asetusta: Ultra Low, Low, Mid ja Full. Näistä Ultra Low on tarpeeksi hiljainen ja se riitti pitämään testeissä käytetyn 2,4GHz suorittimen tarpeeksi viileänä. Muut asetukset alkavat puolestaan käydä korvaan ja käynnistyessään Zen pitääkin tuuletinta ensin Full-asetuksilla ja vasta vähän ajan päästä säätää sen käyttäjän valitsemaan nopeuteen.
Testitulokset
Testiohjelmilla vertasimme Shuttle ST62K:n suorituskykyä Gigabyten GA-8KNXP8-emolevyä (i875P) vastaan, johon oli asennettu Albatronin GeForce Ti-4200 128MB –näytönohjain. Vanhempi näytönohjain valittiin R9100IGP-piirisarjan takia, jota ei ole edes tehty kilpailemaan markkinoiden uusimpia näytönohjaimia vastaan. Kokoonpanot olivat muuten toisiaan vastaavat.
Suorituskykyjen testaamiseen käytettiin SuperPi-, SiSoft Sandra-, PCMark- ja 3Dmark-testiohjelmia, joiden tulisi antaa hyvä kuva kokoonpanojen tehoeroista.
- Intel Pentium 4 2,4Ghz (800 MHz FSB)
- 2 x Kingston KHX3000 256MB (200MHz, CAS2.5 8-4-4)
- Shuttle ST62K (R9100IGP)
- Gigabyte GA-8KNXP (i875P)
- Radeon 9100IGP 64MB
- Albatron GeForce Ti-4200 128MB
- DirectX 9.0b
- Windows XP
Käytimme CPU-Z-ohjelmaa väylähuijausten tarkastamiseen. Gigabyte ottikin kohtuu suuren 2,5MHz eron kilpakumppaniinsa.
SuperPi
Pienempi tulos parempi. Piin desimaaleja laskevassa SuperPi:ssä eroa tuli kuusi sekunttia Gigabyten hyväksi, joka selittyy suurella väylähuijauksella ja Shuttlen integroidulla näytönohjaimella, joka syö muistikaistaa varsin paljon.
SiSoft Sandra 2004
Suurempi tulos parempi. Uusimman Sandran prosessoritestit olivat kummankin kokoonpanon osalta lähes identtiset. Muistitesteissä eroa kuitenkin syntyi jälleen ja R9100IGP jäi jälkeen varsin suurella erolla.
PCMark2002
Suurempi tulos parempi. Futuremarkin PCMark2002-testiohjelmasta valikoitiin mukaan prosessori- ja muistitestit. Molemmissa Shuttle jäi toiseksi, prosessoritestissä pienellä marginaalilla ja muistitesteissä puolestaan hieman suuremmalla.
3DMark’03
Suurempi tulos parempi. Integroidun näytönohjaimen nopeutta testattiin suositulla 3Dmark’03-testiohjelmalla. Verrokkina käytetyn GeForcen tulos oli yli kaksinkertainen, mutta tulee muistaa, että R9100IGP on integroitu grafiikkapiiri, mutta kilpaileviin tuotteisiin verrattuna varsin nopea sellainen.
Loppusanat
Zen jatkaa maineikasta Shuttlen SFF-koneiden linjaa, joskin pitkästä aikaa hieman eri tavalla. Uutuudella kun on aika selkeä kohderyhmä, eikä monet siitä varmasti innostu jo pelkästään AGP-väylän puutteen takia. Jos kuitenkin selviää pelkällä integroidulla näytönohjaimella, joka Zenissä on kohtuu tehokas, on Shuttle Zen varsin oiva ratkaisu. Varsinkin tuotteen laadukas jälki ja hiljainen toiminta yhdistettynä ulkoiseen virtalähteeseen ovat seikkoja, joiden takia Zeniä kannattaa harkita vakavissaan. Se sopiikin erityisen hyvin multimediakeskuksen keskipisteeksi tai toisena ääripäänä hiljaiseksi ja tyylikkääksi toimistokoneeksi.
Zenin saatavuus on kirjoitushetkellä vielä hieman kiven alla, mutta sen pitäisi tulla laajemmin markkinoille lähiaikoina. Hinnaksi voidaan odottaa noin 350 euroa.
Jori Lallo 29. helmikuuta 2004 (jori.lallo@https://muropaketti.com)
