Suorituskyky
Suorituskyky
Speksien valossa ennakko-odotukset Legion 5 Pro:ta kohtaan olivat korkealla. Se onnistuikin lunastamaan kärkisijan monessa testissä, mutta ei aivan kaikissa.
Suorituskykyä verrataan aiemmin tänä vuonna testissä olleisiin pelikannettaviin. Tulokset ovatkin jo lähinnä suuntaa antavia, sillä koneiden testit ovat testihetkellä tarjolla olleilla peli-, ajuri- ja Windows-versioilla. Legion 5 Pro:n testeissä käytössä oli Nvidian 16. marraskuuta julkaisemat ajurit (GeForce Game Ready 496.76).
Legion 5 Pro:n kovimmat haastajat ovat Gigabyten Aero 15 OLED XD ja MSI:n GP66 Leopard. Gigabyten pelikannettavassa on Intelin 8-ytiminen Core i7-11800H -prosessori ja GeForce RTX 3070 -mobiilinäytönohjain 105 watin TDP-arvolla. MSI:n kannettavassa on vanhemman sukupolven kuusiytiminen Core i7-10750H -prosessori ja GeForce RTX 3070 -mobiilinäytönohjain 130 watin TDP-arvolla. Razerin Blade 14 -pelikannettavasta löytyy Ryzen 9 5900HX -APU-piiri ja Geforce RTX 3060 -mobiilinäytönohjain 100 watin TDP-arvolla.
Testit ajettiin käyttäen suorituskyky-tilaa, sillä erot tasapanoitettu-tilaan olivat varsin pienet eikä melutaso poikennut näiden kahden tilan välillä merkittävästi. Mukana on myös tulos hiljainen-tilassa ajetusta testissä antamaan osviittaa siitä, miten tila heijastuu suorituskykyyn.
Synteettinen testi, 3DMark Firestrike Extreme, mittaa kokoonpanon suorituskykyä DirectX 11 -rajapintaa hyödyntäen.
3DMark-pisteissä Legion ohittaa GP66 Leopardin niukasti alle prosentin erolla. Sen sijaan GP66 Leopard kuittaa näytönohjainpisteiden kärkisijan. Kuusiytiminen toissasukupolven prosessori ei kuitenkaan pysty haastamaan Legionin tuoreempaa Ryzen 7 -prosessoria. Prosessoripisteissä Legion kuittaa noin 40 prosenttia paremmat pisteet. Gigabyten Aero 15 OLED jää prosessoripisteissä Legionin taakse noin yhdeksän prosentin erotuksella. Suurin yllätys piilee siinä, että Legion 5 Pro ei onnistu ohittamaan Blade 14 -kannettavaa prosessoripisteissä. Ero tosin on vain prosentin luokkaa Blade 14:n eduksi.
3DMark Time Spy -suorituskykytestissä mitataan kokoonpanon suorituskykyä DirectX 12 -rajapintaa käyttäen.
Time Spy -testissä Legion 5 Pro lunastaa kärkipaikan näytönohjainpisteissä vajaan kahden prosentin erolla GP66 Leopardiin. Prosessoripisteissä ero venyy noin 33 prosenttiin. Gigabyten Aero 15 OLED vie pidemmän korren prosessoripisteissä vaikkakin vain noin parin prosentin erolla. Hiljaisen tilan käyttö heijastuu tuloksiin varsin selvästi. Näytönohjainpisteissä ero nousee n. seitsemään prosenttiin ja prosessoripisteissä noin yhdeksään prosenttiin. Hiljaisuudella on hintansa.
3DMark Port Royal mittaa kokoonpanon suorituskykyä säteenseurantaa hyödyntäessä.
Port Royal -testissä Legion 5 Pro lunasti kärkipaikan. Ero MSI:n GP66 Leopardiin on kolmisen prosenttia. Gigabyten Aero 15 OLED -malliin ero kasvaa noin 15 prosenttiin. GeForce RTX 3060 -mobiilinäytönohjaimella varustettu Blade 14 jää n. 44 prosenttia Legion 5 Pro:sta.
Viimeinen synteettinen testi, PCMark 10, mittaa koko kokoonpanon suorituskykyä. Se mittaa tietokoneen suorituskykyä tyypillisissä käytännön työtehtävissä, se simuloi muun muassa videoneuvotteluja, kuvankäsittelyä ja verkkoselaamista.
PCMark 10 tarjoaa jo hieman mielenkiintoisempia tuloksia. Legion 5 Pro ottaa kokonaispisteissä kärkipaikan, mutta häviää kompaktille Blade 14:lle Essentials- ja Productivity -osioissa. Erot tosin ovat vain kolmen ja kahden prosentin luokkaa.
Ero kaksikon välille muodostuu Digital content creation -osiossa. Aero 15 OLED joutuu luovuttamaan kärkisijansa Digital content creation -osiossa Legion 5 Pro -kannettavalle, mutta vain seitsemän pisteen erotuksella. GP66 Leopardin kuusiytiminen prosessori ei kykene haastamaan 8-ytimisiä kilpakumppaneitaan missään osiossa.
Deus Ex Mankind Divided -pelissä suorituskykyä mitattiin pelin sisäisellä suorituskykytestillä. Testi ajettiin DirectX 12 -rajapintaa käyttäen ja Ultra-esiasetuksilla.
Ensimmäisessä pelitestissä Legion 5 Pro pudottaa GP66 Leopardin kärkipaikalta, mutta vain pienellä erotuksella. Keskimääräisessä ruudunpäivityksessä erotus Legionin eduksi on n. kaksi prosenttia. Minimiruudunpäivityksessä ero kasvaa n. 22 prosenttiin. Gigabyten Aero 15 -malliin eroa syntyy 8,5 prosenttia keskimääräisessä ruudunpäivityksessä. Blade 14 jää odotetusti kilpakumppaneiden jalkoihin karsitumman näytönohjaimensa vuoksi.
Reilusti korkeampaa ruudunpäivitystä nähdään Tom Clancy’s Rainbow Six Siege -pelissä. Suorituskykyä mitattiin pelin sisäisellä suorituskykytestissä DirectX 11 -rajapintaa käyttäen Ultra-esiasetuksilla.
Legion 5 Pro ottaa kärkisijan myös Siegessä. GP66 Leopardiin ero on noin 11 prosenttia. Aero 15 OLED -malliin ero kasvaa noin 11 prosenttiin. Erotus kompaktiin Blade 14 -malliin kasvaa jo noin 31 prosenttiin. Suorituskykytesti ajettiin myös näytön natiivilla resoluutiolla, jolloin keskimääräinen ruudunpäivitys oli 229 ruutua sekunnissa.
Suorituskykyä testattiin myös Shadow of the Tomb Raider -pelin sisäisessä suorituskykytestissä DirectX 12 -rajapintaa käyttäen ja säteenseurantaa hyödyntäen. Testejä varten esiasetuksiksi määritettiin korkeimmat mahdolliset, paitsi varjojen säteenseurannalle asetettiin high-esiasetus. DLSS-toiminto ei ollut testeissä käytössä.
Shadow of the Tomb Raider -pelin kärkipaikan lunastanut Aero 15 OLED ei suostunut luopumaan saavuttamastaan. Keskimääräisessä ruudunpäivityksessä Legion 5 Pro jäi noin kuusi prosenttia Gigabyten kannettavasta. Legion 5 Pro onnistui kuitenkin ottamaan n. kolmen prosentin kaulan GP66 Leopardiin.
Samoilla asetuksilla, mutta natiivilla resoluutiolla DLSS:n (performance-asetus) avustuksella keskimääräinen ruudunpäivitys oli 90 ruutua sekunnissa.
Raskaampaa kastia edustaa vuorostaan Red Dead Redemption 2 -peli. Suorituskykyä mitattiin pelin sisäisellä suorituskykytestillä DirectX 12 -rajapintaa käyttäen High-esiasetuksilla.
Legion 5 Pro kiilaa kärkeen myös tässä pelitestissä keskimääräisen ruudunpäivityksen osalta. MSI:n GP66 Leopard jää Legionin taakse noin yhdeksän prosentin erolla. Gigabyten Aero 15 OLED -malliin ero on peräti 49 prosenttia. Blade 14 -kannettavaan ero on hillitympi, eli noin 18 prosenttia.
Testi ajettiin myös näytön natiivilla resoluutiolla DLSS aktivoituna. Tuolloin keskimääräinen ruudunpäivitys oli 82,3 ruutua sekunnissa.
Testien ohessa kokeiltiin pikaisesti myös ylikellottamista. Siihen käytettiin MSI:n Afterburner-ohjelmaa. Grafiikkapiirin ja GDDR6-muistien kellotaajuuksia nostettiin asteittain. Ylikellotuksella saavutettiin 3DMark Time Spy -testissä noin kuuden prosentin parannus näytönohjainpisteisiin, mutta samalla prosessoripisteet tippuivat noin kaksi prosenttia aiemmin saavutetusta.
Koneesta löytyy myös mahdollisuus ylikellottaa näytönohjainta BIOSista. Sitä kautta grafiikkapiirin kellotaajuutta saa korotettua enimmillään 150 megahertsiä ja GDDR6-muistin kellotaajuutta 300 megahertsiä.
Testien aikana tutustuttiin myös koneen lämpötiloihin. Suorituskykytestien aikana mitään hälyttävää ei noussut esille.
FurMark GPU Stress test -testissä näytönohjaimen lämpötila nousi korkeimmillaan 77 asteeseen suorituskyky-tilassa. Tasapainotetussa tilassa lämpötila vakiintui 70 asteeseen. CPU Burner -testissä prosessorin lämpötila vakiintui 83 asteeseen. Samanaikainen rasitustesti prosessorille ja näytönohjaimelle nosti prosessorin lämpötilan 97 asteeseen ja näytönohjaimen 74 asteeseen. Rasitustestien aikana prosessorin kaikkien ytimien kellotaajuus vakiintui 3,6 gigahertsiin.
Koneen jäähdytysratkaisu onnistuu pitämään lämpötilat kurissa varsin hyvin. Häiritsevän korkeaksi lämpötilat nousivat vasta äärimmäisissä rasitustesteissä, jotka eivät edusta normaalia käyttöä. Positiivista on myös se, ettei lämpötilat välittyneet ollenkaan käyttäjän käsille.
Positiivinen kokemus liittyy myöskin tuulettimien meluun, joka oli harvinaisen siedettävää.
Kone piti kyllä ääntä, mutta kohina oli edellisiä testikoneita ”rauhallisempaa”. Koneella pystyi pelaamaan käyttäen sisäänrakennettuja kaiuttimia, joka ei ole itsestäänselvyys kaikkien kannettavien kohdalla. Toki miellyttävämpää on käyttää erillisiä kuulokkeita, mutta hätätapauksessa voi turvautua koneen omiin kaiuttimiin.
Oikeastaan ainoa motkotuksen aihe melutasossa on se, että suorituskyky- ja tasapainotettu-tilojen välillä ole ihmiskorvin erotettavaa eroa. Tai jos on, niin se on varsin vaikeaa. Samaan hengenvetoon on todettava, että hiljainen tila ei ole aivan niin hiljainen kuin tilanimi antaa ymmärtää.
