HyperX Pulsefire Core – Esittely ja käyttökokemukset
HyperX Pulsefire Core – Esittely ja käyttökokemukset
HyperX Pulsefire Core on muotoilultaan symmetrinen pelihiiri. Käyttäjäkunta rajautuu kuitenkin oikeakätisiin, sillä molemmat kylkinäppäimet on sijoitettu hiiren vasempaan kylkeen. Kylkiä peittää kumin kaltainen materiaali, jonka ansiosta kyljissä on riittävästi kitkaa.
Hiiren päältä löytyy päänäppäinten ja rullan lisäksi kaksi näppäintä, joilla oletuksena vaihdetaan lennosta sensorin DPI-arvoa. Päänäppäinten käyttöiäksi lupaillaan 20 miljoonaa painallusta. Hiirestä löytyy yhteensä seitsemän näppäintä, joista kuusi kerrallaan on ohjelmoitavissa.
Hiiren sensorina toimii Pixartin optinen PAW 3327 -sensori, joka kykenee korkeimmillaan 6200 DPI:n tarkkuuteen. Sisäinen muisti käsittää yhden profiilin sisältämät määritykset. Hiiren päivitysnopeuden kerrotaan olevan yksi millisekunti.
Nykyaikana pakollinen RGB-led-valaistus löytyy hiiren selkäpuolelta HyperX-logon muodossa.
Hiiren säätäminen tapahtuu HyperX Ngenuity -ohjelmalla. Sen avulla hoituu valaistuksen hienosäätö, sensorin tarkkuuden määrittäminen, näppäinkohtaiset säädöt ja makrojen ohjelmointi.
Hiiren ulkomitat ovat 119,3 x 41,3 x 63,9 millimetriä. Paino ilman kaapelia on 87 grammaa. Kaapelin pituus on 1,8 metriä, eikä sitä voi irrottaa.
Hiiren myyntipakkaus sisältää ainoastaan välttämättömän. Myyntipakkauksesta löytyy itse hiiri, markkinointimateriaalia ja pelkistetty käyttöopas.
Muotoilultaan Pulsefire Core asettuu kämmeneen oikein miellyttävästi. Kylkien kumimainen materiaali lisää otteeseen aavistuksen kitkaa, mikä ei ole lainkaan huono asia. Kylkinäppäinten sijoittelun suhteen ei löydy moitittavaa. Näppäinten operointi peukalolla onnistuu luontevasti. Hiiren muotoilusta ei myöskään löydy moitittavaa.
Hiiren rullan toiminnassa sen sijaan ilmeni pelatessa pieniä ongelmia. Ajoittain rullaa pyörittäessä yksi porras rekisteröityi kahden portaan siirtymänä. Työpöytäkäytössä rullan oikuttelua ei käytännössä huomannut, mutta pelatessa, varsinkin nopeatempoisissa peleissä, siitä aiheutui harmaita hiuksia.
Muutoin rullan porrastus on tuntumaltaan varsin pehmeä ja ääneltään hyvin vaimea.
Hiiren oikea päänäppäin oli ilmeisesti aavistuksen verran irti kiinnityksistään, sillä näppäimen hennostakin kosketuksesta lähti selvä muovinen ääni. Käytön suhteen ääni ei aiheuttanut ongelmaa. Ääni oli kuitenkin omiaan luomaan mielikuvaa turhan muovisesta olemuksesta. Vasemmasta päänäppäimestä ei ääntä lähtenyt. Oletettavasti kyseinen tyylirikko rajoittuu vain testikappaleeseen.
Sensorin toiminta oli moitteetonta koko testijakson ajan. Liikkeen tunnistamisessa ja rekisteröimisessä ei ollut havaittavissa ongelmia. Testijakson ajan tarkkuutena pidettiin pääasiassa 1000 DPI. Titanfall 2 -pelin ajaksi DPI-arvo nostettiin 4000 DPI:n tasolle.
Mousetester-ohjelman testit vahvistavat käsituntumalla muodostuneen käsityksen hiiren suorituskyvystä. Hiiri reagoi hyvin nopeisiinkin liikkeisiin ja vasteaika pysyy yhden millisekunnin tasolla. Pieniä loikkia oli, mutta kuten sanottu, käytössä noita ei pystynyt havaitsemaan.
Hiiren selkäpuolelta löytyvät ylimääräiset kaksi näppäintä palvelivat tarkoituksessaan hyvin. Näppäintä painaessa hiiren selkäpuolella oleva led-valo kertoo muuttuneesta arvosta, ja samaan aikaan näytön oikeaan alareunaan ilmestyy pieni inforuutu, joka ilmoittaa asetetun DPI-arvon. Halutessaan hiirelle pystyy määrittämään viisi eri tasoa DPI-arvolle, tämä tapahtuu ohjelmallisesti. Tekstijakson käytössä kaksi eri tasoa riitti palvelemaan vallan mainiosti.
HyperX Ngenuity -ohjelman päänäkymä on sopivan pelkistetty. Käyttäjän pitää ensimmäiseksi klikata aktiivisesti profiili, jota haluaa muokata. Kun profiili on valittu aktiiviseksi, pääsee hiiren asetuksia muokkaamaan.
Asetukset jakautuvat Lightning-, Performance- ja Macros-osioihin. Lightning-osiossa säädetään tietenkin selkäpuolelta löytyvän logon valaistusta. Tarjolla on neljä valaisutehostetta, jotka ovat Solid, Color Cycle, Breathing ja Trigger. Käyttäjä pystyy säätämään värejä sekä valaisutehosteiden nopeutta. RGB-led-valaistuksen ei tunnu erityisen hyödylliseltä löytyessään pelkästään hiiren selkäpuolelta.
Performance-osiossa määritetään DPI-tasot. Mikäli tarvetta ei ole useammalle tarkkuustasolle, voi tällöin määrittää yhden arvon ja pyhittää selkäpuolen ylimääräiset näppäimet muuhun käyttöön. Jokaiselle tarkkuustasolle pystyy samalla määrittämään oman värikoodin, joka väläytetään hiiren selkäpuolen led-valolla. Kämmenen alla välähtävä värikoodi ei kuitenkaan palvele erityisen hyvin käyttötarkoitustaan. Oikean alareunan inforuutu ajaa kuitenkin asiansa hyvin.
Macros-osio sisältää makrojen hallinnan, mutta myös näppäinkohtaisten määritysten hallinnan. Key Assignment -välilehdellä hiiren näppäimiin pystyy määrittämään haluamansa toiminnot, mikäli oletustoiminnot eivät palvele omia tarpeita. Vaikka hiirestä löytyy seitsemän painiketta, ainoastaan kuusi on ohjelmoitavissa. Toinen päänäppäimistä on aina varattu päätarkoitukseensa.
Macro Library -välilehdellä hallinnoidaan makrot. Makroja pystyy nauhoittamaan itse, mutta myös tuomaan aiemmin luotuja. Luonnollisesti makrojen vientikin on mahdollista.
